Oikeuden saamisen tarve

TUHANSIA vuosia ihmiset ovat painiskelleet lain ja järjestyksen ylläpitämisen aiheuttaman ongelman kanssa. Yksilöiden persoonan ja omaisuuden suojelemiseksi on laadittu suunnaton määrä säännöksiä. Sitä varten, että lainrikkojat voitaisiin saattaa tuomioistuimen eteen, on luotu lain täytäntöönpanoelimiä ja oikeusjärjestelmiä. Mutta ihmisen hyväätarkoittavista pyrkimyksistä huolimatta mikään järjestelmä ei ole kyennyt takaamaan täydellistä oikeuden saamista kaikille.

Vaikka monet periaatteen miehet ovat tehneet parhaansa ihmisoikeuksien ylläpitämiseksi, toiset ovat hyötyneet vääryyden harjoittamisesta. Esimerkiksi joitakin vuosia sitten erään pohjoisamerikkalaisen tuomarin todettiin syyllistyneen yli 600 000 dollarin hankkimiseen puolueellisuuden osoittamisesta oikeudenkäynneissä. Lain porsaanreikien kautta tunnetut rikolliset ovat välttäneet rangaistuksen. Eräät rikolliset asianajajat ovat rikastuneet keksimällä vääriä alibeja syyllisille asiakkailleen ja käyttämällä häikäilemättömiä keinoja vakavan epäilyksen herättämiseksi totuutta puhuvien todistajien todistuksesta.

Turmelus ja lahjonta eivät ole ainoa este oikeudenkäytön tiellä. Toisinaan ongelmana on suoranainen epäpätevyys. Juttuja ovat käsitelleet tuomarit, jotka ovat olleet päihtyneitä, liian ikävystyneitä kuuntelemiseen, liian väsyneitä pysyäkseen hereillä oikeudenkäynnin aikana tai niin huonosti lakia tuntevia, että heidän sihteerinsä ovat todellisuudessa kirjoittaneet ratkaisut.

Lukemattomat ihmiset ovat joutuneet kärsimään siksi, että korkeilla virkapaikoilla esiintyy turmelusta ja epäpätevyyttä. Ihmisiä on tuomittu väärin laitoksiin ja vankiloihin tai jopa kuolemaan. Naiset ovat joutuneet menettämään aviomiehen taloudellisen tuen. Lapsia on otettu pois vanhemmiltaan. Lailliset perilliset ovat menettäneet kokonaisia maaomaisuuksia.

Usein käy niin, etteivät lainrikkojat joudu lainkaan oikeuden eteen. Nykyisessä asiainjärjestelmässä ei yksinkertaisesti ole mitään mahdollisuutta korjata kaikkea herjaamisen, panettelun, juoruamisen, petoksen, juonittelun, puolitotuuksien, liioittelujen ja muiden eettisten väärintekojen aiheuttamaa vahinkoa.

Oikeuden vaaka tarvitsee tosiaankin tasapainottamista. Eräs huomattava tämän vuosisadan juristi viittasi tapaan, jolla se voisi olla mahdollista. Kun hän kuvaili ”todellisen vapauden henkeä”, hän totesi, että tämä henki ”ei ole koskaan täysin unohtanut, että saattaa olla olemassa valtakunta, missä vähäisintäkin kuullaan ja missä hänet otetaan huomioon rinnan suurimman kanssa”. Mutta tuleeko sellainen tuomio koskaan olemaan todellisuutta? Mitä syytä meillä on uskoa sellaisen tapahtumiseen? Miten tämän pitäisi vaikuttaa meidän elämäämme jo nyt?