Huomaavaisella teolla on voimaa

El Salvadorissa kaksi erikoistienraivaajaa (Valtakunnan kokoajan julistajaa) määrättiin suorittamaan todistustyötä vuoristossa sijaitsevassa kaupungissa. Yksi heidän naapureistaan oli hurskas roomalaiskatolinen nainen, joka kävi joka päivä messussa. Kerran tämä nainen tuli hyvin sairaaksi ja tienraivaajatytöt kuulivat hänen vaikeroivan. He menivät heti auttamaan häntä ja antoivat samalla hieman todistusta. Nainen ei ollut ollut kiinnostunut Raamatun totuudesta, mutta siitä päivästä lähtien hänen asenteensa oli erilainen.

Tämä nainen vertaili tienraivaajien ilmaisemaa huomaavaisuutta erään toisen naapurin menettelyyn – naisen jonka kanssa hän kävi joka päivä messussa. Vaikka tämä katolinen naapuri tiesi naisen olevan sairas, hän ei vaivautunut käymään hänen luonaan eikä tarjonnut apua.

Mutta tienraivaajien osoittamalla huomaavaisuudella oli melkoinen vaikutus. Nainen suostui raamatuntutkisteluun, jota toinen tienraivaajista johti, ja kannusti kahta tytärtäänkin olemaan siinä mukana. Toisen tyttären aviomies alkoi vastustaa, mutta rakkaus Jehovaa kohtaan antoi vaimolle voimaa edistyä hengellisesti. Ajan mittaan äidistä ja kahdesta tyttärestä tuli kastettuja kristittyjä.

Vastustavan miehen vaimo käytti hyväksi tilaisuuksia antaa hänelle todistusta, ja myös tienraivaajat puhuivat hänelle huomaavaisesti ja ystävällisesti. Jonkin aikaa myöhemmin mies ja hänen vaimonsa muuttivat toiselle paikkakunnalle. Siellä mies tutki Raamattua ja alkoi julistaa ”hyvää uutista” toisille. Hän jopa aloitti raamatuntutkisteluja useille kiinnostuneille. Sekä hän että ne, joiden kanssa hän tutki Raamattua, oppivat samanaikaisesti. Lopulta hän ja kaksi niistä joiden kanssa hän tutki, menivät kasteelle eräässä piirikonventissa.

Kaikki tämä sai alkunsa yhdestä huomaavaisesta teosta. Kuinka sopivaa kristittyjen onkaan noudattaa neuvoa: ”Pukeutukaa . . . huomaavaisuuteen”! – Kol. 3:12.