Annatko tukesi? – Sinä voit antaa!
MATKAILIJARYHMÄ ajeli autolla kauniin maaseudun halki eräänä ihanana kevätaamuna. Heidän joukossaan oli vanhahko aviopari, joka oli vuosien mittaan oppinut leikillisen sananvaihdon taidon. Keskustelunaihe antoi aviomiehelle tilaisuuden kiusoitella hyväntahtoisesti vaimoaan. Antaessaan takaisin samalla mitalla hänen vaimonsa huudahti: ”Sanokaa, mitä minun pitäisi tehdä tälle miehelle?” Yksi heidän matkakumppaneistaan, jolla oli ollut vaikeita avio-ongelmia, vastasi vakavalla ja ymmärtäväisellä äänellä: ”Rakasta häntä ja tue häntä.”
”Tue häntä”? Emmekö me tavallisesti ajattele, että aviomiehen tehtävä on tukea vaimoaan? Yleensä maan lait vaativat isää ja aviomiestä tukemaan vaimoaan ja lapsiaan taloudellisesti. Yksi tapa, jolla mies osoittaa ’rakastavansa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan’, on elatuksen hankkiminen hänelle. – Ef. 5:28, 29.
Mutta ihmiset voivat antaa toisilleen muunkinlaista tukea: tunneperäistä, henkistä ja moraalista tukea. Jokaisen perheenjäsenen velvollisuus on antaa tällaista tukea toisilleen. Merkillistä kyllä, jotkut nykyaikaiset ihmisluonteiden tutkijat ajattelevat, että aviomiehet tarvitsevat enemmän tällaista tukea kuin heidän vaimonsa. Toisin sanoen, koska he joutuvat vastatusten vihamielisen maailman kanssa, heidän tarvitsee tuntea, että kotona on ”pikku vaimo”, joka tukee heitä uskollisesti.
Se, kuinka paljon vaimo voi auttaa miestään tässä suhteessa, voidaan nähdä historian sivuilta. Sir Winston Churchillin aikaansaannokset olivat epäilemättä melkoisia, kun hän hoiti valtavan tehtävän Englannin pääministerinä toisen maailmansodan aikana. Hänen kerrotaan maininneen eräässä tilaisuudessa: ”Kenenkään julkisuuden henkilön ei olisi ollut mahdollista kestää kaikkea sitä, mitä minä olen kokenut, ilman sen uhrautuvaa apua, jota me Englannissa kutsumme ’paremmaksi puoliskoksi’.” Sama tietolähde sanoo edelleen, että hän oli hyvin viehättävä nainen, joka olisi voinut luoda omankin uransa, mutta hän teki puolisonsa elämästä ja hyvinvoinnista elämänuransa. Tämä ei kuitenkaan edellyttänyt sitä, että hän olisi imarrellut miestään, mukautunut hänen mielipiteisiinsä, ollut vain myötäilijä. Ei lainkaan. Todellisuudessa vaikuttaa siltä, että hän puhui suoraan miehensä kanssa ja piti puoliaan häntä vastaan, kun ajatteli sen olevan tarpeellista.
Vielä parempi esimerkki vaimon antamasta tuesta meillä on Saarassa, patriarkka Aabrahamin vaimossa. Hänen ei mainita valittaneen sitä, että Aabrahamia vaadittiin kulkemaan niin paljon vieraassa maassa. Hän ei valittanut edes sitä, että Aabraham pyysi häntä tekeytymään hänen sisarekseen miehensä turvallisuuden takia. Lisäksi luemme, että kun hän puhui itsekseen, hän sanoi Aabrahamia ’herrakseen’. Se, ettei hän ollut saamaton vaimo, voidaan todeta hänen suorasta puheestaan Aabrahamille, kun Iisakin vanhempi velipuoli Ismael uhkasi hänen poikansa Iisakin hyvinvointia. – 1. Moos. 18:12; 21:8–14.
Millä tavoilla vaimo voi nykyään tukea miestään? Yksi tapa mainitaan jonkin aikaa sitten julkaistussa kirjassa, joka käsittelee perhe-elämän tekemistä onnelliseksi. Siinä sanotaan vaimon osasta: ”Mies tarvitsee sellaista vaimoa, joka ei ainoastaan rakasta ja kunnioita häntä vaan on myös todellinen apu ja tukee häntä hänen tekemissään ratkaisuissa. Tämä ei ole vaikeata, kun ratkaisuista ollaan yhtä mieltä yhteisen keskustelun jälkeen. Mutta se ei ehkä olekaan helppoa, jos mielipidettäsi ei ole kysytty tai jos satut olemaan eri mieltä. . . . [Mutta] jos hän [mies] näkee sinun toimivan ahkerasti hankkeen hyväksi epäilyksistäsi huolimatta, niin etkö usko että sellainen antamasi uskollinen tuki saa hänet rakastamaan sinua entistä enemmän?” (Kursivointi lisätty)
Mihin muuhun vaimo voi kiinnittää huomiota, jos hän haluaa todella tukea miestään? Hänen täytyy varoa monien vaimojen yleistä heikkoutta, nimittäin nalkuttamista. Vanhan ajan kuningas Salomo ei aiheetta viitannut siihen. (Sananl. 21:19; 25:24) Miksi jotkut naiset sortuvat siihen, vaikka he todellisuudessa rakastavat puolisoaan? Se voisi hyvinkin johtua tiedostamattomasta kapinoinnista aviomiehen johtoasemaa vastaan joko siksi, että vaimo haluaa enemmän sananvaltaa asioissa tai haluaa muistuttaa miestään siitä, ettei tämäkään ole täydellinen. Se voisi johtua myös yksityiskohtien merkityksen suurentelusta. Jossakin seurustelutilaisuudessa vaimo saattaa loukkaantua jostakin miehensä etikettivirheestä. Tai mies on saattanut tehdä jonkin kielioppivirheen puhuessaan, ja vaimo oikaisee sen. Vaimo saattaa arvostella miehensä ulkoasua, ehkä hänen solmionsa ei ole ollut suorassa tai hänen tukkansa ei ole ollut hyvin kammattu, kun hän esiintyi yleisön edessä. Tällaisista yksityiskohdista nalkuttaminen tai jankuttaminen on tukemisen vastakohta. Todellisuudessa se repii aviomiestä.
Tuen antaminen ei tietenkään ole pääasiassa vaimon tehtävä. Kuten jo mainitsimme, sekä aviomiehillä että vaimoilla, sekä vanhemmilla että lapsilla, on velvollisuuksia tässä suhteessa. Voitaisiin jopa sanoa, että on tuen antamista, kun pidättyy sanomasta jotakin, ellei ole mitään myönteistä sanottavaa. Miksi ottaa esiin asioita, joilla ei ole todellisuudessa merkitystä? On tapana sanoa, että pieni kattila kiehuu nopeasti yli. Mutta jos meillä on laaja sydän, me emme ole nopeita ilmaisemaan olevamme tyytymättömiä pikkuseikkojen suhteen.
Toisaalta aviomiehet ja vaimot voivat varsin monin eri tavoin antaa myönteistä tukea toisilleen. Tietysti mitä luonnollisinta on tehdä se ilmaisemalla arvostusta tai kiitollisuutta. Sinä voit antaa tukesi rohkaisevalla ja ystävällisellä hymyllä, kiinnittämällä tarkkaavaista huomiota, kun toinen puhuu, joko sinulle tai yleisölle. Puolisot voivat tukea toisiaan pelkästään fyysisellä läheisyydellä, olemalla toistensa seurassa, pitämällä sitä parempana kuin toisten seuraa tai pelkällä kädenpuristuksella. Varsinkin kun jokin menee vikaan, myötätuntoiset rakkautta ja uskollisuutta ilmaisevat sanat, vahingon vähätteleminen ja jonkin hyvän puolen näkeminen asiassa ovat tukea antavia. Kaikella tällaisella voi olla erittäin hyödyllinen vaikutus kumpaankin, sillä ”joka muita virvoittaa, se itse kostuu”. – Sananl. 11:25.
Eivätkö lisäksi perheenjäsenet toisiaan tukiessaan yksinkertaisesti noudata kultaista sääntöä tehdessään toisille sen, mitä he haluaisivat toisten tekevän heille? Varmasti niin on. – Luuk. 6:31.
Annatko siis tukesi? Sinä et ainoastaan VOI antaa vaan sinun PITÄISI antaa sekä itsesi että toisten vuoksi.