Psalmit
Valvo seuraasi, jotta voisit olla onnellinen
IHMISEN tovereilla voi olla häneen joko hyvä tai huono vaikutus. Usein ihmiset myöntävät, että ystävät saivat heidät aloittamaan huumeitten ja tupakan käytön tai ryhtymään moraalittomaan elämäntapaan. Ponnistelemalla päättäväisesti eroon epäterveestä seurasta ja etsimällä sen sijaan sellaisten ihmisten seuraa, joilla on ylevät periaatteet, toiset taas ovat onnistuneet voittamaan vahingolliset tapansa.
Jos haluat aitoa onnea ja turvallisuutta, sinun on siis vältettävä sellaisten ihmisten seuraa, jotka eivät rakasta sitä mikä on oikein. Tätä tähdennetään voimakkaasti Raamatussa. Esimerkiksi Psalmien kirjassa sanotaan: ”Autuas [onnellinen, UM] se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat.” – Ps. 1:1.
Ne, jotka jättävät huomioon ottamatta Jumalan tiet, eivät suoraan sanoen voi saavuttaa onnellisuutta. Rakkaudellisena Isänä Korkein on antanut vain sellaisia lakeja, jotka edistävät hänen älyllisten luomustensa hyvinvointia. Onnellinen on siksi sellainen ihminen, joka kieltäytyy omaksumasta jumalattomien ohjeita eli ”neuvoa” elämänsä oppaaksi. Koska hän päättäväisesti hylkää heidän ajattelunsa, hän ei totisesti ”astu syntisten teitä”. Tämä merkitsee sitä, että häntä ei tavata sieltä missä he ovat; hän ei halua heidän seuraansa. Sen tähden hän ei astu alas heidän piirinsä tasolle istumaan heidän kanssaan ja pilkkaamaan jumalisuutta.
Vanhurskaan onnellisuus ei tietenkään johdu vain kielteisiin piirteisiin liittyvästä elämästä. Hän saa todellista nautintoa rakentavista asioista, kun hän täyttää mielensä ja sydämensä sillä mikä on hyödyllistä. Ensimmäinen psalmi jatkaa: ”[Hän] rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt!” (Ps. 1:2) Vanhurskaan ihmisen todellinen nautinto tulee siitä, kun hän täyttää vilpittömän halunsa tuntea Jehovan laki ja soveltaa sitä. (Vrt. Jaak. 1:25.) Yksikään päivä ei kulu häneltä siten, ettei hän harkitsisi hengellisiä asioita.
Kuten kaikki ihmiset, vanhurskaatkin kohtaavat koettelemuksia, mutta he kykenevät kestämään ne menestyksellisesti samoin kuin terve puu kestää suhteellisen voimakkaita tuulia. Psalminkirjoittaja vertasikin sopivasti jumalista miestä sellaisessa paikassa kasvavaan voimakkaaseen puuhun, missä on saatavissa runsaasti vettä, ja sanoi: ”Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy.” (Ps. 1:3) Jos puu on istutettu sellaiseen paikkaan, josta ei vedensaanti ehdy, niin se ei kuivetu kuivana kautena tai kesän kuumuudessa, vaan kantaa hedelmää. Samoin vanhurskasten ihmisten voima tulee ehtymättömästä lähteestä, nimittäin Jehova Jumalalta. Jumalan hengen avulla he kykenevät kestämään koettelemusten ja vaikeuksien aiheuttaman paineen alaisina. Loppujen lopuksi he menestyvät kaikessa, koska heidän päätavoitteensa on pysyä Kaikkivaltiaan hyväksyttyinä palvelijoina. Vastustuksen kiihkeys ei saa heitä luopumaan päättäväisyydestään. He selviytyvät voittoisina Jehova Jumalan hyväksyminä ihmisinä.
Kuinka toisin onkaan jumalattomien eli pahojen laita! Jonkin aikaa saattaa vaikuttaa siltä, että he menestyvät, mutta heillä ei ole kestävää turvallisuutta. Psalmista jatkaa: ”Niin eivät jumalattomat! Vaan he ovat kuin akanat, joita tuuli ajaa. Sentähden eivät jumalattomat kestä tuomiolla eivätkä syntiset vanhurskasten seurakunnassa. Sillä Herra tuntee vanhurskasten tien, mutta jumalattomain tie hukkuu.” – Ps. 1:4–6.
Jumalattomilla ei ole siis sen enempää turvallisuutta kuin akanoilla viljaa viskattaessa. Akanat vie tuuli mennessään, kun taas raskaammat jyvät putoavat maahan. Samoin vanhurskaat jäävät jäljelle, mutta jumalattomat vie tuuli pois kuin arvottomat akanat. Tuomiolle joutuessaan jumalattomat eivät kestä hyväksyttyinä, vaan he saavat langettavan tuomion. Heillä ei tule olemaan sijaa vanhurskasten joukossa. Hyvämaineisina pidetyt synnintekijät eivät menesty sen tekosyyn perusteella, että he ovat vanhurskasten seurakunnassa.
Syy siihen, miksi jumalattomat eivät säily hyväksyttyinä Jehova Jumalan edessä eikä heitä lueta rehtien ihmisten joukkoon, on se, että Kaikkivaltias tuntee ”vanhurskasten tien”. Hän tunnustaa heidän elämäntapansa olevan hyväksyttävä ja palkitsee heidät sen mukaan. Sen tähden vanhurskasten tie pysyy ainaisesti, mutta jumalattomien tie hukkuu. Koska jumalattomat tuhoutuvat, heidän elämäntiensä päättyy heidän mukanaan.
Ensimmäinen psalmi tosiaan kannustaa meitä lämpimästi rakastamaan Jumalan lakia, samalla kun vältämme läheistä yhteyttä niihin, joilla ei ole tosi rakkautta Korkeinta kohtaan. Tämä menettely johtaa siihen, ettemme ole onnellisia vain muutamaa vuotta, vaan ikuisesti Jehova Jumalan uskollisina palvelijoina.