Kolminaisuus – mistä lähteestä?

Useimpien kristikunnan kirkkojen pääopetus on kolminaisuusoppi, Isän, Pojan (Sanan eli Logoksen) ja pyhän hengen ykseys ja tasa-arvoisuus. Tämän opin nykyiset kannattajat väittävät usein, että se perustuu Raamattuun ja että se on täten ollut kristillinen oppi kirkon historian varhaisimmasta vaiheesta saakka.

Mutta teologian tohtori Alvan Lamson tutki tätä näkemystä koskevia todisteita ja varsinkin sitä, hyväksyivätkö Justinus Marttyyri ja muut varhaiset kirjoittajat tämän opin ja opettivatko he sitä. Tri Lamson mainitsee:

”Toisen ja kolmannen vuosisadan oppineitten kirkkoisien esittämän Logosta koskevan opin alkuperää ja erikoispiirteitä me emme voi etsiä juutalaisista kirjoituksista emmekä Jeesuksen ja hänen apostoliensa opetuksista, vaan Filonilta [ensimmäisellä vuosisadalla eläneeltä juutalaiselta filosofilta] ja aleksandrialaiseen koulukuntaan kuuluvilta platonikoilta. Tämän näkemyksen mukaisesti olemme sitä mieltä, että kolminaisuusoppi muodostui vähitellen ja verrattain myöhään; että se oli peräisin lähteestä, joka oli täysin vieras juutalaisille ja kristillisille kirjoituksille; että se kehittyi ja yhdistyi kristillisyyteen platonismia kannattavien kirkkoisien kätten kautta; että Justinuksen aikana [n. 100–165] ja kauan sen jälkeen opetettiin yleisesti Pojan olevan eri olemusta ja alempi ja että vasta kolminaisuusopin ensimmäiset epämääräiset ääriviivat olivat silloin tulossa näkyviin.” – The Church of the First Three Centuries, s. 34.