Kiitollisuutta ilmaiseva kirje

”VIISI pitkää vuotta vaimoni ja poikani olivat Jehovan todistajia saamatta täyttä hyväksymystäni. Huomaan nyt aiheuttaneeni heille paljon vaikeuksia ja asettaneeni heille suuren taakan toiminnallani ja sillä, etten uskonut Jehovaan. Yksin Jumala tietää, mitä he kokivat tuona aikana. Ja voin vain toivoa, että hän on hyvin, hyvin anteeksiantava Jumala.

”Vaikka olin seurakuntatyöhön osallistumaton katolilainen ja tein syntiä elämäni jokaisena päivänä, ajattelin silti olevani parempi kuin Jehovan todistajat, joita pidin kiihkoilijoina. En huomannut, että Jeesustakin sanottiin kiihkoilijaksi omana aikanaan. Nimi Jehova oli minusta vastenmielinen.

”Mutta koettuani melkoisesti vaikeuksia muuttaessamme Missourista Kaliforniaan minusta tuntui, että elämästäni puuttui jotakin. Tunsin ikään kuin eksyneeni tässä sekavassa maailmassa, enkä tiennyt, miten saada elämäni jälleen alkuun myönteisellä tavalla. Niinpä aloin rukoilla Kaikkivaltiaalta Jumalalta opastusta, ohjausta ja keinoa, jonka avulla voisin poistaa sisäisen tyhjyyteni. Heti sen jälkeen kuulin koputuksen ovelta. Menin avaamaan; siellä oli nainen, Jehovan todistaja.

”Normaalisti olisin kääntynyt takaisin ja sulkenut oven kohteliaasti, mutta tällä kertaa minusta tuntui erilaiselta, koska olin juuri rukoillut opastusta. Puhuimme noin 40 minuuttia, minkä jälkeen hän kutsui minua kokouksiin salille. Hän jopa piirsi kartan, miten sinne pääsee. En ollut koskaan tavannut ketään katolilaista, joka olisi käyttänyt näin paljon aikaa ja osoittanut kiinnostusta lähimmäisensä hengellisiä etuja kohtaan. Sisälläni tuntui oudolta siksi, että tämä henkilö oli ollut niin kiinnostunut pelastuksestani.

”Niinpä käyn nyt valtakunnansalissa vaimoni Christinen ja poikani Phillipin kanssa. Tutkin myös Raamattua säännöllisesti. Toivon vain, etten löytänyt Jehovaa liian myöhään ikuisen elämän saamiseksi.”