Vuorisaarna: ”Lakatkaa olemasta huolissanne”

SEN jälkeen kun Jeesus oli puhunut materialismin karttamisesta, hän kehotti kuulijoitaan välttämään asiatonta huolehtimista elämän välttämättömyyksien saamisesta: ”Tämän johdosta minä sanon teille: Lakatkaa olemasta huolissanne sielustanne, siitä mitä söisitte tai mitä joisitte, tai ruumiistanne, siitä mitä pitäisitte yllänne. Eikö sielu merkitse enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?” – Matt. 6:25.a

”Tämän johdosta”, ts. koska ihmiset eivät ”voi olla Jumalan ja rikkauden orjia”, Jeesuksen opetuslasten piti karttaa liiallista huolestumista edes jokapäiväisten tarpeitten täyttämisen johdosta. (Matt. 6:24) Jumalan Pojan tarkoitus ei ollut estää ihmisiä olemasta asiallisessa määrin kiinnostuneita ravinnosta ja vaatetuksesta ja työskentelemästä ahkerasti niiden saamiseksi. (Saarn. 2:24; Ef. 4:28; 2. Tess. 3:10–12) Mutta ei ole mitään tarvetta olla ’huolissaan’ tällaisten välttämättömyyksien saamisesta. ’Sielu ja ruumis’ (jotka edustavat tässä ihmistä kokonaisuutena) ovat tärkeämmät kuin ruoka ja vaatteet. Koska Jumala antoi aineellisen elämän ihmisille, niin varmasti hän pystyy huolehtimaan siitä, että hänen palvelijansa saavat tarpeellisen ylläpidon.

Jeesus selvensi tätä asiaa kuvauksella: ”Tarkkailkaa kiinteästi taivaan lintuja, koska ne eivät kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin; silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne.” – Matt. 6:26a.

”Taivaan linnut”, jotka lentelevät vapaasti yläpuolellamme, eivät tee maanviljelystöitä. Silti Jumala huolehtii siitä, että ne saavat riittävästi ravintoa. (Vrt. Job 39:3; Ps. 147:9.) Tätä kannatti ’tarkkailla kiinteästi’, harkita vakavasti. Juutalaiset, joista Jeesuksen kuulijakunta koostui, voivat sanoa Jumalaa ’taivaalliseksi Isäkseen’, varsinkin koska israelilaiset oli ’valittu’ Jumalan liittokansaksi. (5. Moos. 7:6) Asettaen heidät taivaan lintujen vastakohdaksi Jeesus kysyi: ”Ettekö te ole arvokkaampia kuin ne?” (Matt. 6:26b) Jos Jumala huolehtii lentävistä luomuksista, niin kuinka paljon enemmän hän pitääkään huolta palvojistaan!

Jeesus osoitti asiattoman huolehtimisen elämän välttämättömyyksien hankkimisesta turhuudeksi ja sanoi edelleen: ”Kuka teistä voi huolissaan olemalla lisätä yhtä kyynärääkään elinikäänsä?” (Matt. 6:27) Raamattu vertaa usein ihmisten elinikää matkaan ja käyttää esimerkiksi sellaisia ilmauksia kuin ’syntisten tie’ ja ”tasainen polku”. (Ps. 1:1; 27:11) Ihminen ei voi jokapäiväisistä tarpeistaan huolissaan olemisella pidentää ikäänsä rahtuakaan, ”kyynärääkään”, niin sanoaksemme. Sen sijaan että asiaton huolestuminen hyödyttäisi ihmisiä, se voi vahingoittaa terveyttä ja jopa lyhentää ikää.

Jeesus esitti sitten toisen kuvauksen ja sanoi: ”Ja miksi olette huolissanne vaatteista? Ottakaa oppia kedon liljoista, kuinka ne kasvavat; ne eivät uurasta eivätkä kehrää, mutta minä sanon teille, ettei edes Salomo kaikessa loistossaan ollut puettu niin kuin yksi näistä.” – Matt. 6:28, 29.

”Kedon liljoihin” kuuluu todennäköisesti monia kauniin värisiä kukkia, joita esiintyy Galilean maaseudulla. Eräs Raamatun sanakirja toteaa:

”Kaikkia näitä kasvaa viljan joukossa, usein ne kasvavat sitä korkeammiksi ja koristavat leveitä peltoja eri värisävyillään vaalean purppuran punaisesta syvän violetin punaiseen ja siniseen, jotka ovat todella kuninkaallisia värejä. Jokainen, joka on seisonut Galilean vehnäpeltojen keskellä ja nähnyt näiden kauniitten kukkaterttujen pilkottavan joka suunnassa viljankorsien yläpuolella, ymmärtää heti Vapahtajamme viittauksen sopivaisuuden. . . . Mutta jos me ymmärrämme ’kedon liljoilla’ vain luonnonvaraisia liljoja, niin nämäkin sisältyisivät ilmaukseen. Vapahtajamme esittämä vertailu olisi siinä tapauksessa kuin ’valokuvamontaasi’, jossa yhdistyvät liljan nimellä kulkevien lukuisien luonnonvaraisten kasvien kaikki loistavat värit ja kauniit muodot.” – Hastings, A Dictionary of the Bible.

Kun joku tarkkailee, ”kuinka” nämä kukat ”kasvavat”, niin hän huomaa, että ne kasvavat, vaikka ne eivät ”uurasta” eivätkä ”kehrää” niin kuin ihmisten täytyy tehdä valmistaessaan vaatteita. Kuitenkin kedon liljat on ”puettu” niin kauniisti, ettei kenenkään ihmisen vaatetus, ei edes hienoudestaan kuuluisan kuningas Salomon vaatetus, voisi vetää sille vertaa. – 2. Aikak. 9:15–21.

Tämän kuvauksen ”opetuksesta” Jeesus totesi: ”Jos nyt Jumala näin vaatettaa kedon kasvillisuuden, joka tänään on täällä ja huomenna heitetään uuniin, eikö paljon ennemmin teitä, te vähäuskoiset?” – Matt. 6:30.

”Kedon kasvillisuuteen” sisältyvät ne kukat, joista Jeesus puhui. Palestiinan kuuman kesän aikana kasvillisuus kuihtuu jopa parissa päivässä. Kuivuneet kukkien varret ja ruoho kerättiin polttoaineeksi leivinuunien lämmittämistä varten. Koska Jumala ”vaatettaa” kauniisti kasvillisuuden, joka kuivettuu niin nopeasti, niin Jeesus tekee hyvän kysymyksen: ”Eikö paljon ennemmin teitä, te vähäuskoiset?” Jumalan palvelijat ovat paljon tärkeämpiä kuin kukat. Liiallinen huolestuneisuus tarpeellisten vaatteitten saamisesta olisi ilmaus ’vähäuskoisuudesta’.b

”Älkää siis koskaan olko huolissanne ja sanoko: ’Mitä me syömme?’ tai: ’Mitä me juomme?’ tai: ’Mitä me puemme yllemme?’” jatkoi Jeesus. ”Sillä kaikkia näitä kansat tavoittelevat kiihkeästi. Sillä teidän taivaallinen Isänne tietää, että te tarvitsette näitä kaikkia.” – Matt. 6:31, 32.

Jeesus esitti tässä kolmannen kerran saarnassaan vertailun ”kansoihin” eli ei-juutalaisiin. (Ks. Matt. 5:47; 6:7.) Heillä ei ollut suhdetta Jumalaan, ja he keskittivät elämänsä kaikenlaisen aineellisen ja lihallisten nautintojen ympärille. Jos siis Jumalan palvelijat epäilevät hänen kykyään ja halukkuuttaan varata heille elämän välttämättömyydet, he olisivat kansojen ihmisten kaltaisia, jotka olivat ”ilman Jumalaa maailmassa”. – Ef. 2:11, 12.

Koska Korkein ’tietää kansansa tarpeet’, Jeesuksen kuulijoitten olisi hyvä noudattaa hänen seuraavaksi antamaansa neuvoa: ”Näin ollen etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä muu lisätään teille.” – Matt. 6:33.

Jeesuksen opetuslapset olivat ottaneet hänet vastaan Messiaana, mikä asetti heidät ehdolle tulemaan osaksi Jumalan taivaallista messiaanista hallitusta eli ”Valtakuntaa”. (Luuk. 22:28–30; Joh. 14:1–4; Dan. 7:13, 14, 18, 22, 27) Mutta heidän täytyy ’etsiä jatkuvasti’ sitä ”ensin” ja pitää sitä jatkuvasti pääasiallisen kiinnostuksensa kohteena elämässään. Heidän täytyy myös etsiä ”hänen [ts. Jumalan] vanhurskauttaan” uskomalla Jumalan Messiaaseen ja käyttäytymällä tavalla, joka mukautuu Jumalan muihin käskyihin. Sitä ei tietenkään pitäisi tehdä ajatellen legalistisesti, että uskonnollisten määräysten noudattaminen ja ansiollisten tekojen suorittaminen velvoittaa Jumalan siunaamaan ihmisen. Jumala antaa arvoa vain sellaiselle vanhurskaudelle, joka lähtee rakastavasta ja arvostavasta sydämestä sitä kohtaan, mitä hän on tehnyt ihmiskunnan puolesta. (Ks. Room. 10:3; 1. Joh. 4:19.) Ihmiset, jotka todella panevat Jumalan palvonnan ensi sijalle elämässään, voivat luottaa siihen, että ”kaikki”, mitä he päivittäin tarvitsevat, ”lisätään” heille hyväntahtoisen Jumalan avulla, jota he palvovat.

Niinpä Jeesus jatkoi: ”Älkää siis olko koskaan huolissanne seuraavasta päivästä, sillä seuraavalla päivällä on omat huolensa. Kullekin päivälle riittää sen oma pahuus.” (Matt. 6:34) Kullakin päivällä on omat vaikeutensa, jotka aiheuttavat jossain määrin pettymystä. Usein päivittäiset vaikeudet heräävät odottamatta ja johtuvat syistä, joita ihmiset eivät voi hallita. (Huom. Saarn. 9:11.) Jumalan palvelijoiden tulisi katsoa sellaisten hankalien tilanteiden ’riittävän kullekin päivälle’ ja kohdata ne päivä kerrallaan. Huolestuneisuus seuraavasta päivästä ei paranna tilannetta, vaan pikemminkin osoittaa uskon puutetta Jumalaan ja tekee nykyajan ”pahuudesta” selviytymisen vaikeammaksi.

[Alaviitteet]