’Kun puu on kuihtunut’

KUN Jeesusta Kristusta vietiin pantavaksi paaluun, naiset löivät itseään murheesta. Jeesus kääntyi heidän puoleensa ja sanoi: ”Lakatkaa itkemästä minua. Itkekää päinvastoin itseänne ja lapsianne, sillä katso, päivät tulevat, joina ihmiset sanovat: ’Onnellisia ovat hedelmättömät naiset ja ne kohdut, jotka eivät ole tuottaneet jälkeläistä, ja ne rinnat, jotka eivät ole imettäneet!’ Silloin he alkavat sanoa vuorille: ’Kaatukaa meidän päällemme!’ ja kukkuloille: ’Peittäkää meidät!’ Sillä jos he tekevät tätä, kun puu on tuore, niin mitä tapahtuukaan, kun se on kuihtunut?” – Luuk. 23:27–31.

Se hirvittävä onnettomuus, jonka Jeesus ennusti, kohtasi Jerusalemia, kun Rooman armeijat piirittivät kaupungin. Siihen aikaan ”puu”, joka edusti Juudan kansaa, oli kuiva, täysin Jumalan hylkäämä kansana, ei edes uskovaa jäännöstä ollut sen keskuudessa. Se seikka, että Jeesus Kristus teloitettiin epäoikeudenmukaisesti, kun ”puussa” oli vielä tuoreutta, ilmaisi, että tilanne olisi paljon pahempi, kun ’juutalainen puu’ olisi täysin kuiva. Niin kävikin. Kun Rooman armeijat olivat leiriytyneinä Jerusalemin ympärillä vuonna 70, kaupungissa olevat riitelevät puolueet tekivät terrori- ja väkivaltatekoja ja vuodattivat verta usein pelkkien ruoanrippeitten vuoksi. Mutta kristityiksi tulleet juutalaiset välttivät tämän onnettomuuden, sillä he olivat noudattaneet Herransa käskyä paeta vuorille ja jättää Jerusalem kauhean kohtalonsa armoille. – Luuk. 21:20, 21.