”Tee omantuntosi mukaan”

KUN on kysymys ihmissuhteista, varsinkin rehellisestä ja oikeudenmukaisesta menettelystä, sanotaan usein: ”Tee omantuntosi mukaan.” Tällaisen neuvon antaja tavallisesti kohauttaa olkapäitään, osittain siksi, että hän epäröi antaa tervettä neuvoa, ja osittain siksi, että hänen mielestään selvää neuvoa ei kuitenkaan noudatettaisi.

Sanonta on tullut niin yleiseksi, että sen merkitys on muuttunut. Se merkitsee nykyään melkein samaa kuin sanoisi: ’Tee mitä omatuntosi sallii.’ Asianomaisella voi olla omantunnonvaivoja jonkin asian suhteen, mutta hän voi pohtia sitä itsekseen ja keksiä keinon osoittaa kyseenalainen tai epärehellinen menettelynsä oikeaksi rauhoittaen siten omantuntonsa ja antaen sille tekosyyn, jotta hän voisi jatkaa menettelyään.

Jos joku menettelee tällä tavoin, hän voi paaduttaa omantuntonsa, jolloin siitä ei ole oppaaksi. Se on kuin vaikean palovamman arpikudos, jossa ei ole tuntoa ja joka ei välitä kipuaistimuksia varoitukseksi, jotta asianomainen voisi paeta vaaraa. (1. Tim. 4:2) Koska näin voi käydä, niin hyvä neuvo kenelle tahansa olisi edellä mainittu sanonta kielteisesti esitettynä: Älä koskaan tee vastoin omaatuntoasi.

Useimpien ihmisten omatunto on herkkä monissa elämän kysymyksissä. Mutta ihmisen omatunto ei ehkä aina opasta häntä parhaaseen mahdolliseen suuntaan, suuntaan joka johtaa elämään. Sillä vaikka omatuntomme toimii tuomarinamme ja hyväksemme tulkiten ja soveltaen mittapuita ja lakeja, joiden me uskomme olevan oikeita, se ei ehkä perustu oikeisiin mittapuihin – Jumalan mittapuihin.

Joissakin maissa on esimerkiksi tapana elää moniavioisuudessa. Ihmiset eivät tiedä mistään muusta menettelystä. Mutta kun he tulevat tuntemaan, mitä Raamattu sanoo, he ymmärtävät, että moniavioisuus on vastoin Jumalan kristitylle asettamaa järjestelyä. He tekevät silloin muutoksen omassatunnossaan ja elämässään.

Joidenkuiden kristittyjen usko on heikko, toisin sanoen he eivät ole varmoja joistakin moraalia ja käytöstä koskevista seikoista. He tarvitsevat opetusta, jotta periaatteet ja niiden soveltaminen tulisivat heille selviksi ja ’heidän havaintokykynsä olisi käytössä valmentunut erottamaan sekä oikean että väärän’. – Hepr. 5:14.

Meidän kaikkien täytyy siis valmentaa omaatuntoamme, jotta sen ratkaisut perustuisivat lujasti Jumalan sanaan. Meidän tarvitsee tehdä muutoksia, kun saamme tietoa, ettemme ”ehdoin tahdoin” jättäisi niitä huomioon ottamatta. (2. Piet. 3:5, Uusi testamentti nykysuomeksi) Vain silloin voimme turvallisesti ’tehdä omantuntomme mukaan’. Emme kuitenkaan halua, että joku muu menettelisi meidän omantuntomme mukaan. Vaikka me ehkä voimme auttaa jotakuta Raamatun avulla ymmärtämään asioita selvemmin perusperiaatteitten valossa, me haluamme suoda hänelle saman vapauden kuin itsekin haluamme emmekä yritä ohjata hänen omaatuntoaan, sillä tällä tavoin voisimme vahingoittaa häntä, estää häntä saamasta hyvää omaatuntoa Jumalan edessä. – 1. Kor. 8:12.