Jumalan varoitusten halveksiminen tuottaa onnettomuutta
KUN Jumala antaa varoituksen, niin se ei ole aiheeton, eikä sitä anneta vain hänen valtansa osoitukseksi. Se koituu aina kaikkien niiden henkilökohtaiseksi hyödyksi, jotka kuulevat. Se säästää heidät vakavilta ja kalliilta erehdyksiltä. Ennen kuin Israelin kansa astui Luvattuun maahan, Jumala varoitti sitä hänen lakinsa halveksimisen vaarallisuudesta ja lisäsi: ”Ei ole se turha sana, joka ei koskisi teitä, vaan siinä on teidän elämänne.” – 5. Moos. 32:46, 47.
Kuuntelemalla Jehovan varoituksia me saamme edelleen tietää, miten hän ajattelee joistakin asioista, miten hän suhtautuu niihin, ja me opimme tuntemaan hänen menettelytapansa. Ja kaikkein tärkeintä on oppia tuntemaan Jehova Jumala läheisesti ja päästä siten läheisempään suhteeseen hänen kanssaan. Hän kieltää meitä kerskaamasta rikkaudesta, viisaudesta tai mahtavuudesta, jota meillä saattaa olla, ”vaan joka kerskaa, kerskatkoon siitä, että hän on ymmärtäväinen ja tuntee minut: että minä, Herra, teen laupeuden, oikeuden ja vanhurskauden maan päällä. Sillä senkaltaisiin minä mielistyn.” – Jer. 9:23, 24; Joh. 17:3.
Jumalan antamat varoitukset olivat usein profetioita tai käskyjä, jotka todellisuudessa olivat profeetallisia. Yksi valaiseva esimerkki on Jerikoa koskeva julistus, jonka esitti Joosua, Mooseksen seuraaja ja Israelin sotajoukkojen päällikkö. Joosua oli saanut Jumalalta käskyn lyödä kanaanilaiset Luvatusta maasta, koska he harjoittivat erittäin häpeällistä sukupuolipalvontaa ja epäjumalanpalvontaan liittyviä, demonisia menoja ja saastuttavat maata moraalittomuudella, sairauksilla ja verenvuodatuksella. (5. Moos. 20:15–18; 3. Moos. 18:24–30) Jeriko oli ensimmäinen kaupunki, jota vastaan Israelin armeija kävi tässä maassa. Sellaisena se oli Kanaanin valloituksen ”ensi hedelmä” (UM). Samoin kuin israelilaisten kaikkien tuotteitten – viljan, karjan ynnä muun – ensi hedelmät katsottiin pyhiksi, ”vihityiksi”, niin oli Jerikokin oleva. (3. Moos. 23:10–14; Joos. 6:17) Ja aivan niin kuin ensi hedelmät oli ”vihitty” uhrattavaksi Jehovalle, ennen kuin maanviljelijä voi syödä mitään sadostaan, samoin Jerikokin oli oleva kokonaan ”vihitty”, niin että kaupungista ei saanut ottaa mitään henkilökohtaiseen käyttöön. Sen tähden Joosua tuhosi ja poltti kaupungin täysin ja luovutti sieltä saadun metallin Jehovan temppeliin (tabernaakkeliin).
Tämä Jumalan vaatimus oli kuin laki, joka soveltui myöhemmin sellaiseen Israelin kaupunkiin, joka sortuisi epäjumalanpalvelukseen. Sellainen kaupunki oli ”tuhon omaksi vihitty”. Sen asukkaat piti surmata ja kaupunki polttaa, eikä sitä saanut enää koskaan rakentaa uudelleen. Sellaisesta kaupungista ei saanut ottaa mitään henkilökohtaiseen käyttöön. Sellaista tuli pitää Israelissa ehdottoman iljettävänä. Israelilaiset eivät saaneet edes leikitellä ajatuksella käyttää sellaisia tavaroita. – 5. Moos. 13:12–17.
Niinpä kun Joosua tuhosi Jerikon kaupungin, hän lausui valan, joka kuului: ”Kirottu olkoon Herran edessä se mies, joka ryhtyy rakentamaan tätä Jerikon kaupunkia. Sen perustuksen laskemisesta hän menettäköön esikoisensa ja sen porttien pystyttämisestä nuorimpansa.” – Joos. 6:26.
Mitä Joosua tarkoitti? Hänen sanansa eivät ilmeisestikään tarkoittaneet, että Jerikon, ”Palmukaupungin”, paikka ei olisi asuttu, sillä Joosua itse antoi Jerikon kaupungin paikan benjaminilaisille, ja se mainitaan myöhemmin asuttuna paikkana. (Tuom. 3:13; 2. Sam. 10:5) Pääpaino on muurein varustetulla ”kaupungilla”. Joosuan sanat osoittavat, että hän tarkoitti kaupungin uudelleen rakentamista. Siihen sisältyi muuri. Perustusten laskeminen tarkoitti muurein varustetun kaupungin perustuksia. Sen porttien pystyttäminen ei tarkoittanut ovien panemista taloihin, vaan kaupungin porttien pystyttämistä, mikä ei voinut tapahtua, ellei kaupungissa ollut muureja. Mies, joka tekisi sen Joosuan profeetallisesta valasta piittaamatta, maksaisi hinnaksi vanhimman ja nuorimman poikansa. Tämä ilmaisu voi tarkoittaa ’kaikkia hänen poikiaan’, niin ettei kukaan kantaisi hänen nimeään Israelissa.
Niin voimakas kuin tämä varoitus olikin, se jätettiin huomioon ottamatta sen jälkeen, kun Israel lankesi törkeään epäjumalanpalvelukseen. Baalin palvonta oli tuotu maahan, kun Ahab hallitsi Israelin kymmenen sukukunnan pohjoista valtakuntaa. Osoituksena siitä, kuinka alas Israel oli vaipunut, oli beeteliläisen Hiielin menettely. Kertomus sanoo: ”Hänen [Ahabin] aikanansa beeteliläinen Hiiel rakensi uudelleen Jerikon. Sen perustuksen laskemisesta hän menetti esikoisensa Abiramin, ja sen ovien pystyttämisestä hän menetti nuorimpansa Segubin, Herran sanan mukaan, jonka hän oli puhunut Joosuan, Nuunin pojan, kautta.” – 1. Kun. 16:34.
Sitä, kuolivatko pojat varustusten rakentamisen yhteydessä sattuneissa onnettomuuksissa vai muulla tavoin, ei ole mainittu. Joosuan julistus oli joka tapauksessa osoittautunut profeetalliseksi.
Kaikki muutkin Jumalan sanassaan esittämät julistukset täyttyvät samoin varmasti. Meidän pitäisi sen tähden huolellisesti karttaa sellaista, minkä Jumala julistaa vaaralliseksi. Me voimme oppia tietämään, mitä Jumala pitää hyvänä ja mitä hän pitää iljettävänä, tarkastelemalla huolellisesti Raamattua. Meillä pitäisi olla samanlaiset tunteet kuin hänelläkin sellaisen suhteen, minkä hän tuomitsee; meidän pitäisi valmentaa sydämemme ja omatuntomme siten, että meillä ei ole minkäänlaista viehtymystä sellaiseen, mistä hän varoittaa, ja meidän pitäisi olla täysin erillään sellaisesta turvallisuuden vuoksi. Meidän ei pitäisi viivytellä, vaan ryhtyä välittömästi toimiin vapautuaksemme kaikesta yhteydestä sellaiseen, mitä Jumala ei hyväksy. Jeesus Kristus oli hyvin selvillä siitä, mikä miellytti hänen Isäänsä ja mikä ei. (Hepr. 1:9) Hän sanoi: ”Minä aina teen sitä, mikä on hänelle mieluista.” (Joh. 8:29) Huomaa, kuinka nopeasti hän torjui Pietarin väärän neuvon harkitsematta sitä sekuntiakaan. (Matt. 16:21–23) Hän todisti Jehovan sanat tosiksi: ”Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan . . . hän elää jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee.” (5. Moos. 8:3; Matt. 4:4) Se surullinen onnettomuus, joka tuli beeteliläisen Hiielin osaksi, on yksi Raamatun monista esimerkeistä, jotka tähdentävät, kuinka vaarallista on hylätä Jumalan varoitukset.