He ’nauttivat hyvää vaivannäkönsä ohessa’
PUSAN Koreassa on kaupunki, joka kuhisee väkeä. Väestö on lisääntynyt vajaassa 30 vuodessa räjähdysmäisesti neljännesmiljoonasta puoleentoista miljoonaan, ja väestön kasvu jatkuu! Pusan tuli äkkiä tunnetuksi Korean sodan aikana, jolloin se jonkin aikaa oli maan tilapäinen pääkaupunki sekä niiden monien tuhansien pakolaisten turvapaikka, jotka pakenivat kommunistien hyökkäyksen edestä.
Noiden pakolaisten joukossa oli joitakuita, jotka uskoivat Jumalan valtakuntaa koskeviin Raamatun lupauksiin, ja he tekivät samoin kuin varhaiskristityt, kun he ”olivat hajaantuneet” – he ”julistivat sanan hyvää uutista”. Seurauksena oli, että Pusaniin muodostui Jehovan todistajien seurakunta. Oli vuosi 1950. Mutta vuoteen 1976 mennessä tuo ensimmäinen seurakunta oli kasvanut 54 seurakunnaksi Pusanin alueella. – Apt. 8:4.
Tämä laajentuminen yhdessä väestön kasvun kanssa on aiheuttanut pulmia. Täpötäydessä kaupungissa kävi lähes mahdottomaksi Jehovan todistajien vuokrata konventtipaikkoja puolivuotisiin kierroskonventteihinsa. Mitä voitaisiin tehdä? Todistajat rakensivat useissa läntisissä maissa saleja näitä konventteja varten. Jos niitä voitiin rakentaa Amerikassa ja Euroopassa, niin miksei Aasiassakin? Ja niin Korean todistajat ryhtyivät toimeen.
Miten he pystyivät rahoittamaan niin suuren rakennustyön maassa, joka on suurten taloudellisten pulmien rasittama? Eräs todistaja myi liikkeensä ja lahjoitti suuren osan saamistaan rahoista tähän tarkoitukseen. Tämä antoi vauhtia suunnitelmalle, ja tarvittavat lahjoitukset virtasivat kassaan, niin että sali oli melkein maksettu, kun se valmistui. Jehovan henki innoitti epäilemättä hänen kansaansa antamaan kokosydämisesti tukeaan tälle yritykselle, joka oli aikanaan tuova sille suurenmoisia hengellisiä siunauksia.
Työ oli tehtävä nopeasti talven lopun ja kevään kierroskonventtien alkamisen välillä. Ja se saatiinkin valmiiksi kahdessa kuukaudessa! Suuri osa rakennustyöstä suoritettiin vapaaehtoisella avulla, ja todistajat työskentelivät niin nopeasti, että hämmästyneet naapurit eivät uskoneet heidän noudattaneen keskiyön nelituntista ulkonaliikkumiskieltoa. Mutta he olivat noudattaneet. Ja tuloksena oli kaunis ja miellyttävä betonirakennus, jossa on noin 1 200 istumapaikkaa.
”Istumapaikkaa” – niin, korealaiseen tapaan lattian kauniilla puulaatoilla. Konventtisalin vihkimispäivänä 5. huhtikuuta näitä istumapaikkoja oli tiuhennettu ottamaan vastaan 1 300 hengen rajoitettu ryhmä. Heidän tullessaan jokaiselle annettiin muovipussi kenkiä varten ja tavanomainen itämainen muisto – tässä tapauksessa vihkiäisistä muistuttava kuulakärkikynä. Kaikki olivat ihastuneita valoisaan lavaan, oivalliseen äänilaitejärjestelmään, toisen kerroksen kastealtaaseen ja itämaiseen puutarhaan, joka oli muodostettu rakennuksen edustalle.
Vihkiäispuheen piti Milton Hamilton, yksi niistä ahkerista lähetystyöntekijöistä, jotka olivat auttaneet Jehovan työn vakiinnuttamista Pusaniin heti Korean sodan jälkeen. Noin 25 lähetystyöntekijää oli työskennellyt Pusanissa vuosien mittaan, ja kuinka nämä kaikki nyt iloitsivatkaan sikäläisten todistajien kanssa ’nauttiessaan hyvää vaivannäkönsä ohessa’! Pusanin Jehovan todistajat ovat onnellisia, kun heillä on tämä ensimmäinen konventtisali Idässä, ja ilon kyyneleet ilmaisivat heidän kiitollisuutensa. – Saarn. 2:24.