Lukijain kysymyksiä

● Voiko voidellulla kristityllä, joka on erotettu ja myöhemmin otettu takaisin, silti olla taivaallinen toivo?

Kyllä se on mahdollista. Jehova Jumala luonnollisesti kussakin tapauksessa ratkaisee, antaako hän anteeksi.

Apostoli Paavalin kirjeet Korinton seurakunnalle vahvistavat sen, että tämä on mahdollista. Hän kirjoitti kristityille, jotka oli voideltu pyhällä hengellä ja joille oli annettu taivaallisen elämän toivo. Paavali puhutteli heitä niiksi, ”jotka on pyhitetty Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, kutsuttu olemaan pyhiä”. – 1. Kor. 1:2; 15:49.

Eräs näistä voidelluista kristityistä alkoi harjoittaa haureutta. Kun hän ei ilmeisesti katunut eikä lopettanut moraalittomuuttaan, niin Paavali neuvoi seurakuntaa erottamaan hänet. (1. Kor. 5:1–5, 9–13) Mutta näyttää siltä, että tämä erotettu henkilö katui sen jälkeen vilpittömästi. Hänen ymmärretään olevan se, jota Paavali tarkoitti toisessa kirjeessään, kun hän neuvoi korinttolaisia antamaan anteeksi ja ottamaan takaisin entisen synnintekijän. – 2. Kor. 2:6–11; 7:8–13.

Kun tuo mies oli otettu takaisin seurakuntaan, niin mikä hänen toivonsa oli? Oliko hän menettänyt taivaallisen kutsun ja oliko hänen toivonsa nyt muuttunut ikuiseksi elämäksi maan päällä? Ei, sillä eihän maallinen toivo ole ikään kuin toinen tulevaisuudenmahdollisuus. Aabelilla, Hanokilla, Nooalla, Aabrahamilla ja lukuisilla muilla henkilöillä, joilla oli huomattava usko, oli toivo ikuisesta elämästä maan päällä, mutta se ei johtunut siitä, että he eivät olisi täyttäneet taivaallisen kutsun mittaa. He vain eivät eläneet siihen aikaan, jolloin taivaallinen kutsu oli meneillään Jehovan tahdon mukaan. (Hepr. 10:19, 20) Samanlaista uskoa ja nuhteettomuutta vaaditaan kaikilta, jotka saavat ikuisen elämän joko taivaassa tai paratiisimaassa. Kristityn, joka on voideltu pyhällä hengellä ja tehty Kristuksen perijätoveriksi, täytyy osoittautua uskolliseksi sille kutsulle, jotta hän yleensä saisi ikuisen elämän. – Ilm. 2:10, 11; Fil. 3:8–14; Room. 8:14–17.

Mutta tämä ei merkitse sitä, etteivät voidellut kristityt maan päällä ollessaan tee koskaan syntiä. Koska he ovat lihassa, he ovat yhä epätäydellisiä ja tekevät siksi syntiä, niin kuin kaikki ihmiset tekevät, ja he voivat tehdä jopa törkeää syntiä. Kristitty opetuslapsi ja raamatunkirjoittaja Jaakob, joka oli varmasti voideltu kristitty, kirjoitti: ”Sillä me kaikki kompastumme monta kertaa. Jos joku ei kompastu sanassa, niin hän on täydellinen mies.” (Jaak. 3:2; 2:5) Näyttää siltä, että tällaista tahatonta syntiä, joka johtuu epätäydellisyydestä, apostoli Johannes tarkoitti ”synnillä, joka ei koidu kuolemaksi”. (1. Joh. 5:16) Jumala voi antaa anteeksi sellaiset synnit. Johannes sanoi: ”Jos tunnustamme syntimme, niin hän on uskollinen ja vanhurskas antaakseen meille syntimme anteeksi ja puhdistaakseen meidät kaikesta epävanhurskaudesta.” – 1. Joh. 1:9.

Mutta katumus on välttämätön. Jos voideltu kristitty harjoittaisi nykyään törkeää syntiä eikä ilmaisisi katumusta, niin seurakunnan olisi kuuliaisuudesta Jumalan neuvoa kohtaan erotettava hänet. Mutta jos hän myöhemmin katuisi, niin hänelle voitaisiin antaa anteeksi ja hänet voitaisiin ottaa takaisin samoin kuin tuo mies Korintossa.

Jumala ei anna kuitenkaan kaikkea syntiä anteeksi. Sen mukaan, mitä Jeesus sanoi Markuksen 3:28, 29:ssä niille, jotka tahallisesti ja tietoisesti pilkkaavat Jumalan henkeä, ei voida koskaan antaa anteeksi. Ja Paavali kirjoitti: ”Jos tahallamme harjoitamme syntiä saatuamme totuuden täsmällisen tuntemuksen, ei ole enää jäljellä uhria syntien edestä, vaan tietty pelottava tuomion odotus.” (Hepr. 10:26, 27) Tällaista anteeksiantamatonta syntiä Johannes ilmeisesti tarkoitti ”synnillä, joka koituu kuolemaksi”. – 1. Joh. 5:16.

Jos voideltu kristitty tekisi syntiä henkeä vastaan harjoittaen tahallista syntiä katumatta ja pannen ”Jumalan Pojan uudelleen paaluun”, niin Jumala hylkäisi hänet täysin ja iäksi. (Hepr. 6:4–6) Koska hän ei katuisi, niin häntä ei otettaisi takaisin. Jehovan olisi valittava ja voideltava toinen kristitty hänen sijaansa, jotta 144 000:n koko määrä pysyisi täysilukuisena. Sitä voitaisiin verrata siihen, kun taivas valitsi Mattiaan uskottoman Juudas Iskariotin sijaan, jotta olisi kaksitoista uskollista Jeesuksen apostolia, joille kristillinen seurakunta rakentuu. – Apt. 1:23–26; Ef. 2:20.

Merkitseekö tämä sitä, että jos voideltu kristitty erotetaan, niin Jehova siinä paikassa valitsee toisen tilalle? Ei kukaan ihminen voi sanoa sitä, sillä me emme voi tietää, onko erotettu henkilö tehnyt anteeksiantamattoman synnin. Jehova tietää, joten asia voidaan jättää hänen käsiinsä. Sen, miten ja milloin hän näkee hyväksi valita toisen tilalle, hän ratkaisee itse. Hän ei ole antanut yksityiskohtaista selostusta asiasta Raamatussa. Me voimme siis jättää asian Jehovalle, vanhurskaalle Tuomarille, ratkaistavaksi sen sijaan että pohdiskelisimme, mitä Hän tekee, tai yrittäisimme arvailla, onko joku erotettu henkilö katumismahdollisuuden ulkopuolella. – Hepr. 12:23.

Jos seurakunnan on täytynyt erottaa joku, mutta tämä katuu myöhemmin ja hänet otetaan takaisin, niin me voimme iloita Jehovan armosta ja anteeksiannosta. (Luuk. 15:7) Näin on, olkoonpa kyseinen henkilö tunnustanut omaavansa taivaallisen toivon ja tunnustaa sen edelleenkin tai olkoonpa hänellä ollut ja on edelleenkin toivo ikuisesta elämästä maan päällä. Meidän kaikkien tulee panna sydämellemme tästä saamamme opetus – että meidän itsemme on taisteltava alituisesti epätäydellisyyttä ja syntiä vastaan, että meidän on tärkeätä etsiä anteeksiantoa, kun teemme syntiä, ja että meidän on kestettävä loppuun asti pelastuaksemme. – Matt. 10:22.