Arvokkaamman omaisuuden löytäminen

MONET miehet ja naiset ovat hämmästyksekseen todenneet, että on olemassa omaisuus, joka on niin kallisarvoinen, että se jättää varjoonsa kaiken aineellisen. Sen hankkimisella on ollut terveellinen vaikutus heidän elämäänsä, se on antanut heille ilon ja tyydytyksen, jotka eivät ole rahalla ostettavissa. Mikä tällainen omaisuus on?

Se on hyvä suhde Luojaan, se perustuu hänen tahtonsa täsmälliseen tuntemiseen ja sen mukaan elämiseen. Ne, jotka ovat saaneet tällaisen suhteen, ovat niin onnellisia sen johdosta, että he kertovat innokkaasti toisille hankkimaansa tietoa.

Jotkut ovat jopa luopuneet aineellisista eduista voidakseen käyttää enemmän aikaa lähimmäistensä tutustuttamiseen siihen, minkä he ovat todenneet arvokkaimmaksi omaisuudeksi. Juuri siten menetteli eräs sähköinsinööri, joka oli Hitachi-yhtiön palveluksessa Japanissa. Hän kertoo, miten se tapahtui:

”Jouduin työni takia matkustelemaan joka puolella Japania ja usein ulkomaillakin Iranissa ja Yhdysvalloissa. Eräällä matkalla, jolla vaimoni oli myös mukana, asuimme jonkin aikaa eräässä huoneistossa Placervillessa lähellä Sacramentoa Kaliforniassa. Silloin eräs Jehovan todistaja tuli käymään luonamme ja hankimme Vartiotorni- ja Herätkää!-lehdet. Koska emme osanneet paljon englantia, emme lukeneet niitä paljoakaan.

”Pian sen jälkeen palasimme asumaan yhtiön huoneistoon Hitachin kaupunkiin Japaniin. Tuskin olimme ehtineet saapua kotiin, kun vaimoni luo tuli käymään henkilö, joka näytti hänelle samoja lehtiä – ts. kannet olivat samanlaiset, mutta otsikot japaninkielisiä. Vaimoni kiinnitti heti huomionsa siihen, että Jehovan todistajien toiminta oli kansainvälistä. Hän otti mielellään lehdet. Japanilainen todistaja alkoi käydä toistuvasti hänen luonaan, ja pian vaimoni tutki hänen kanssaan säännöllisesti Raamattua.”

Ajan mittaan myös aviomies alkoi tutkia ja innostui siitä aivan yhtä paljon kuin vaimonsa. Molemmat edistyivät jatkuvasti ja menivät kasteelle Jehovan todistajien kierroskonventissa Adachissa Tokiossa.

Kun mies ja hänen vaimonsa ymmärsivät, kuinka paljon täsmällinen Raamatun tuntemus oli hyödyttänyt heitä, he halusivat omistaa mahdollisimman paljon aikaa auttaakseen toisia saamaan samaa tietoa. He halusivat olla ”tienraivaajia” ja käyttää ainakin sata tuntia joka kuukausi Raamatun totuuksien saarnaamiseen ja opettamiseen toisille sen lisäksi, että he huolehtivat pikkupojastaan. Aviomies kuitenkin havaitsi, ettei hän yksinkertaisesti voinut olla ”tienraivaaja” niin kauan kuin hänellä oli kokoaikatyö Hitachi-yhtiössä. Mitä hän sitten teki? Hän jatkaa:

”Lähdin pois työpaikastani. Vaimoni ja minä ryhdyimme yksityisopettajiksi ja opetimme viittä, kuutta keskikoululaista useimpina iltoina. Sen sijaan että olisimme käyneet heidän luonaan, vanhemmat alkoivat käydä meidän luonamme pyytämässä meitä opettamaan heidän lapsiaan. Pian opetimme yli kahtakymmentä lasta. Heinäkuussa 1972 minusta tuli vakituinen tienraivaaja ja vaimostani toukokuussa 1973. Vaikka meidän täytyi lähteä pois Hitachi-yhtiön asunnosta, onnistuimme saamaan Hitachin kaupungista erittäin hyvän asunnon, jossa oli kaksi makuuhuonetta ja kaikki muut mukavuudet, ja vuokra oli vain 45 markkaa kuussa. Kun olemme eläneet kohtuullisesti ja syöneet ravitsevaa ruokaa, meillä ei ole ollut mitään ongelmaa kokoajanpalveluksemme jatkamisessa Jehovalle.”

Tämän toiminnan vaikutuksesta heidän poikaansa aviomies kertoo: ”Nelivuotias poikamme Shinya (merkitsee ’Se on totuus’) pitää palveluksesta enemmän kuin mistään muusta. Niinäkin aamuina kun sataa kaatamalla, Shinya huutaa: ’Ikitai! Ikitai!’ (’Haluan lähteä! Haluan lähteä!’) Ja me lähdemme. Ajan ja polttoaineen säästämiseksi johdamme jokaisena iltapäivänä Raamatun kotitutkisteluja ja teemme uusintakäyntejä kiinnostuneiden luo ainoastaan yhdellä alueella ja tapaamme toisemme auton luona, kun on aika lähteä kotiin. Shinya kulkee tavallisesti minun mukanani, ja tämä tekee minulle mahdolliseksi käydä naisväen luona, sillä naiset saattaisivat pitää tilaisuutta kiusallisena, jos menisin yksin.”

Tämä entinen sähköinsinööri ja hänen vaimonsa iloitsevat siitä, mistä he saavat nyt nauttia. Hän mainitsee: ”Olen todennut yhdeksi suurimmista ilonaiheistani sen, että saan olla vapaa siitä jännityksestä, joka aiheutuu kokopäiväisestä yhteydenpidosta ihmisiin, joilla on vain maailman ajatuksia. Nyt me olemme suuremmaksi osaksi yhteydessä toisiin kristittyihin, jotka ovat kiinnostuneita muiden auttamisesta saamaan täsmällistä tietoa Raamatusta, ja vanhurskasmielisiin ihmisiin, jotka tutkivat Raamattua kanssamme. ’Tienraivaus’ on tuottanut tosi iloa perheellemme!”