Miksi olla vieraanvarainen?
”MUUKALAISEN ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin.” (Job 31:32) Tällainen uskollisen Jobin osoittama vieraanvaraisuus oli Jumalalle antautuneitten palvelijoitten tunnus muinaisina aikoina.
Vieraanvaraisuuden osoittaminen oli rakkaudellista suhtautumista muukalaisen virvoituksen ja suojan tarpeeseen. Useita vuosisatoja sitten matkustavaiset pysähtyivät yleensä jossakin kylässä tai kaupungissa ja menivät siellä yleiselle torille. Asukkailla oli tällöin tilaisuus kutsua muukalainen majoittumaan heidän luokseen yöksi.
Raamatun kertomus eräästä leeviläisestä tuomarien aikana Israelissa valaisee tätä. Matkallaan Betlehemistä hän, hänen palvelijansa ja sivuvaimonsa poikkesivat Benjaminin Gibeaan yöpymään. Me luemme: ”Hän tuli sinne ja istuutui kaupungin torille, mutta ei kukaan ottanut heitä yöksi huoneeseen.” – Tuom. 19:1, 2, 14, 15.
Moinen epävieraanvarainen asenne oli mitä poikkeuksellisin israelilaiselle kaupungille. Tuo leeviläinen oli erityisesti välttänyt ei-israelilaista kaupunkia ajatellen, että israelilaiset kohtelisivat häntä paremmin. (Tuom. 19:11, 12) Lopulta kuitenkin muuan vanha mies, joka ei kuulunut Benjaminin sukuun, osoitti vieraanvaraisuutta ja sanoi: ”Rauha sinulle! Minun asiani on, jos sinulta jotakin puuttuisi. Älä vain jää yöksi tähän torille.” – Tuom. 19:16–20.
Gibean asukkaitten haluttomuus osoittaa vieraanvaraisuutta muukalaisille oli todistus vakavasta moraalisesta viasta. He huolehtivat itsekkäästi omista asioistaan ja kieltäytyivät tarttumasta tilaisuuteen osoittaa huomaavaisuutta.
Heidän itsekkyytensä syvyys kävi vielä ilmeisemmäksi, kun vanha mies oli ottanut matkustajat kotiinsa. Joukko kelvottomia miehiä ympäröi talon ja vaati, että leeviläinen piti luovuttaa heille moraalittomiin tarkoituksiin. Mutta vanha mies ei myöntynyt heidän vaatimuksiinsa. Olosuhteet kehittyivät kuitenkin siten, että leeviläisen sivuvaimo luovutettiin heidän käsiinsä. He tekivät hänelle väkivaltaa koko yön siinä määrin, että hän kuoli. – Tuom. 19:22–28.
Sodomassa vallitsi satoja vuosia aikaisemmin samanlainen epävieraanvarainen henki. Eräänä iltana tuli kaksi kaunista muukalaista Sodomaan. Nähdessään heidät Loot kutsui heidät kotiinsa ja vaati, että he eivät viettäisi yötä torilla. Muukalaiset hyväksyivät kutsun, mutta ennen kuin he saattoivat mennä levolle, niin väkijoukko ympäröi talon, ”sekä nuoret että vanhat”. He huusivat Lootille, että hän luovuttaisi vieraat moraalittomiin tarkoituksiin, mutta hän kieltäytyi jyrkästi. (1. Moos. 19:1–11) Tämä oli todistus siitä vanhurskaudesta, mikä johti Lootin pelastumiseen hävityksestä, jonka Jehova tuotti Sodomalle ja kolmelle lähikaupungille. – 5. Moos. 29:23; 2. Piet. 2:6–9.
Loot oli tietämättään pitänyt vierainaan enkeleitä kodissaan. Tähän ja toisiin samankaltaisiin vieraanvaraisuuden esimerkkeihin viitataan Heprealaisille 13:2:ssa kannustuksena kristityille. Me luemme: ”Älkää unohtako vieraanvaraisuutta, sillä sitä osoittamalla jotkut ovat tietämättään pitäneet enkeleitä vierainaan.”
Tosiaan aitoa vieraanvaraisuutta herättävä huomaavaisuuden ja anteliaisuuden henki on arvokas omaisuus. Sen puuttuminen, niin kuin valaistiin Gibean ja Sodoman asukkaitten tapauksella, voi aiheuttaa äärimmäisen itsekkyyden tekoja. Näin on, koska tosi rakkaus lähimmäisiä kohtaan panee toimimaan heidän hyväkseen ja estää vahingoittamasta heidän oikeuksiaan. Apostoli Paavali osoitti tämän, kun hän sanoi: ”Se, joka rakastaa lähimmäistään, on täyttänyt lain. Sillä lakikokoelma: ’Sinä et saa tehdä aviorikosta, sinä et saa murhata, sinä et saa varastaa, sinä et saa himoita’, ja mikä tahansa muu käsky on tiivistettynä tässä sanassa: ’Sinun tulee rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Rakkaus ei aikaansaa lähimmäiselle pahaa.” – Room. 13:8–10.
Vain jos me kehitämme ja säilytämme rakkauden henkeä, joka antaa virikkeen aidoille vieraanvaraisuuden ilmauksille, me voimme saada Jumalan hyväksymyksen. Asia on näin, koska rakkaus Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan on tosi palvonnan perustus. Jeesus Kristus sanoi: ”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” – Joh. 13:35.
Samoin kuin muinaisina aikoina on Jumalan kansan keskuudessa nykyäänkin monia tilaisuuksia tehdä aloite vieraanvaraisuuden osoittamisessa. Toisinaan luonnonmullistus, vaino, sairaus tai jokin muu sellainen aiheuttaa uskovien tovereittemme joutumisen ahdinkoon. Kuinka erinomaista onkaan, kun heidän hengelliset veljensä ja sisarensa tekevät voitavansa auttaakseen! Voi myös olla tilaisuuksia osoittaa vieraanvaraisuutta vieraileville tai matkustaville vanhimmille, tarjota aterioita ja/tai asunto heille tai jollakin tavalla avustaa heitä kulujensa suorittamisessa. Ja onhan seurakunnassakin monen monta tilaisuutta tarjota aterioita, toveruutta ja muuta sellaista uskoville tovereille. Tällainen vieraanvaraisuuden osoittaminen voi koitua keskinäiseksi rohkaisuksi ja rakennukseksi.
Jos sinulle osoitettaisiin vieraanvaraisuutta, niin mitä sinun pitäisi muistaa? On viisasta varoa, ettei joudu syytetyksi kenenkään käyttämisestä väärin hyväkseen, tulemisesta eräänlaiseksi ’seuraelämän loiseksi’. Apostoli Paavali ja hänen työtoverinsa antoivat hyvän esimerkin tässä suhteessa. Apostoli muistutti Efeson seurakunnan vanhinten mieleen: ”Tiedätte itse, että nämä kädet ovat huolehtineet minun tarpeistani ja niiden, jotka ovat olleet kanssani.” (Apt. 20:34) Tämä ei merkitse sitä, että Paavali ja hänen toverinsa olisivat torjuneet kaikki tarjoukset vieraanvaraisuuden osoittamiseksi. Siitä, mitä tapahtui Filippissä, käy ilmi, että he ottivat vastaan aidon vieraanvaraisuuden. Tuossa kaupungissa Lyydia ja hänen huonekuntansa omaksuivat kristillisyyden. Lyydia pyysi sen jälkeen hartaasti Paavalia ja hänen tovereitaan: ”Jos olette katsoneet minun olevan uskollinen Jehovalle, niin astukaa talooni ja jääkää.” Tällaisesta avosydämisestä vieraanvaraisuudesta ei yksinkertaisesti voinut kieltäytyä. Apostolien tekojen kirjoittaja, lääkäri Luukas, lisää: ”Hän suorastaan pakotti meidät tulemaan.” – Apt. 16:14, 15.
Kun joku ottaa vastaan toisen vieraanvaraisuuden, niin hänen velvollisuutensa on käyttäytyä arvostavana vieraana. Jeesus Kristus kiinnitti huomion tähän sanoessaan opetuslapsilleen: ”Majailkaa . . . siinä talossa ja syökää ja juokaa, mitä he tarjoavat, . . . Älkää siirtykö talosta taloon.” (Luuk. 10:7) Sanoessaan näin Jeesus teki selväksi, että hänen opetuslastensa ei pitänyt arvostamattomina lähteä sen kodista, joka osoitti vieraanvaraisuutta, mennäkseen toiseen paikkaan, missä talonomistaja saattoi tarjota enemmän mukavuutta ja parempaa ruokaa. Soveltaen Jeesuksen kehotuksen periaatetta voimme nähdä, että olisi epäystävällistä torjua kutsu vain siksi, että meille tarjottaisiin myöhemmin aineellisesti parempaa.
Ottaen huomioon sen, mitä Raamattu sanoo, meidän kaikkien tulisi haluta olla vieraanvaraisia, koska rakastamme syvästi Jehovaa ja lähimmäisiämme. Vaikka meillä olisi vähän, niin se ei estä meitä osoittamasta vieraanvaraisuuden henkeä – aitoa huolehdintaa toisten hyvinvoinnista. Ja kun meille tarjotaan tosi vieraanvaraisuutta, niin meidän tulee ottaa se vastaan arvostaen rakkauden ilmaisuna.