Vartiotornin VERKKOKIRJASTO
Vartiotornin
VERKKOKIRJASTO
Suomi
  • RAAMATTU
  • JULKAISUT
  • KOKOUKSET
  • w76 1/5 s. 213-215
  • Lukijain kysymyksiä

Ei videoita valitulla osuudella.

Anteeksi, videon lataamisessa tapahtui virhe.

  • Lukijain kysymyksiä
  • Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 1976
  • Samankaltaista aineistoa
  • Viisaita neuvoja aviopareille
    Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 2005
  • Älkää erottako sitä minkä Jumala on sitonut yhteen
    Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 2007
  • Miten suhtaudut aineelliseen omaisuuteen?
    Nuoruutesi – miten voit parhaiten hyötyä siitä
  • Tehkää avioliitostanne kestävä liitto
    Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 1994
Katso lisää
Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 1976
w76 1/5 s. 213-215

Lukijain kysymyksiä

● Mitä tarkoitetaan Paavalin 1. Korinttolaisille 7:29:ssä olevilla sanoilla: ”Olkoot . . . ne, joilla on vaimo, ikään kuin heillä ei olisi”?

Apostoli Paavalin henkeytetty kehotus on osa siitä asian käsittelystä, jossa hän suosittelee naimattomuutta parempana menettelytapana siitä syystä, että se sallii kristityn olla ”alinomaisessa Herran palvelemisessa huomiota hajottamatta”. (1. Kor. 7:32–35) Neuvon, että aviomiehet olisivat ’ikään kuin heillä ei olisi vaimoa’, täytyy näin ollen koskea Jehova Jumalan palvelemista täysin antautuneena.

Monet naimisissa olevat menettelevät ikään kuin heidän avioliittonsa olisi ainoa tärkeä asia elämässä. He ovat siinä määrin huolissaan aviopuolisonsa miellyttämisestä, että hengelliset asiat tulevat ainakin laiminlyödyiksi, jolleivät kokonaankin huomiotta jätetyiksi. Mutta kristitty aviomies ymmärtää, että hänen suhteensa Jumalaan täytyy olla ensi sijalla hänen elämässään. Hänen täytyy elää kokosydämisesti Jehovalle. (Room. 14:8) Hänen rakkautensa Jumalaa kohtaan ei saa olla vähemmän yksinomainen kuin naimattomien. Millaiseksi tilanne kehittyneekin, hänen ei pidä sallia avioliittonsa häiritä Herran Jeesuksen Kristuksen antautuneena opetuslapsena Jumalalle suorittamaansa oikeutettua palvelusta. Tämä on sopusoinnussa Jeesuksen sanojen kanssa: ”Jos joku tulee minun luokseni eikä vihaa [rakasta vähemmässä määrin] isäänsä ja äitiään ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa sieluaankin, niin hän ei voi olla minun opetuslapseni.” – Luuk. 14:26; vrt. Matt. 10:37.

Paavalin neuvon ei tule ymmärtää tarkoittavan sitä, että kristittyjen aviomiesten tulisi jättää huomioon ottamatta vaimonsa ja kohdella häntä kuin häntä ei olisi olemassakaan. Päinvastoin, Paavali neuvoi Efesoksessa olevia kristittyjä: ”Tällä tavoin miesten pitää rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Se, joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään, sillä ei kukaan ole koskaan vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä.” (Ef. 5:28, 29) Kristityn aviomiehen ei siis tule laiminlyödä aviovelvollisuuksiaan. Mutta hänen tulee kuitenkin aina noudattaa Paavalin neuvoa rakentamalla koko elämänsä Jumalaan omaamansa suhteen ympärille. Hänen ei tule tehdä avioliitostaan koko elämäänsä, vaan hänen on huolehdittava siitä, että hänen avioliittonsa mahdollisimman suuressa määrin edistää hänen suhdettaan Jumalaan.

Apostoli Paavalin antamaa kehotusta tulee tarkastella myös sen toivon valossa, joka niillä oli mielessä, joille hän kirjoitti. Ne, joille hän puhui (aviomiehet, vaimot sekä naimattomat), olivat hengellä voideltuja kristittyjä, jotka olivat asettaneet eteensä toiveen tulla yhdistetyiksi Herran Jeesuksen Kristuksen kanssa taivaissa kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen. Näin ollen kaikkien maallisten siteitten, aviositeet mukaan luettuina, piti lopulta täysin katketa palautumatta koskaan. Maallisten murheitten, ilojen tai omaisuuksien ei pitänyt seurata heitä taivaaseen. Koska heidän piti jättää kaikki maallista luontoa oleva taakseen, niin heidän ei pitänyt sallia sellaisten asioiden saada liian suurta merkitystä elämässään.

Eikä tilanteen pitänyt välttämättä pysyä samana sinäkään aikana, jonka he elivät maan päällä. Apostoli Paavalihan huomautti: ”Tämän maailman näyttämö on vaihtumassa.” Kristittyjen oli sen tähden epäviisasta kiintyä asiattomasti sellaisiin suhteisiin ja omistuksiin, jotka eivät olleet pysyviä. Jos he olisivat kiintyneet, niin vaimon, ystävän tai aineellisen omaisuudenkin menettäminen olisi voinut johtaa siihen, että he olisivat masentuneet siinä määrin, että olisivat luopuneet kallisarvoisesta suhteestaan Jumalaan. – 1. Kor. 7:30, 31.

Nykyään Jehova Jumalan palvelijat, jotka toivovat saavansa elämän maan päällä, voivat myös hyötyä Paavalin henkeytetystä kehotuksesta. Heilläkään eivät maalliset omaisuudet ja suhteet ole pysyviä. Aika ja aavistamattomat tapahtumat kohtaavat kaikkia ihmisiä riistäen toisinaan heiltä omaisuuksia, ystäviä ja aviopuolison. Aineellisen omaisuuden ollessa kysymyksessä kenenkään ei tule odottaa Jehovan varjelevan sitä ”suuren ahdistuksen” läpi. Jehova on luvannut varjella elämän, ei aineellista omaisuutta. Kallisarvoisimpana asiana jokaisen kristityn elämässä ei näin ollen tule olla avioliitto, omaisuus eikä mikään muukaan maallinen, vaan hänen hyvä suhteensa Jumalaan. Elämämme riippuu tämän suhteen säilyttämisestä.

● Kuinka monta vuotta maallista koulutusta suositellaan kristittyjen perheitten lapsille?

Monet kristityt perheet ovat havainneet suositeltavaksi, että heidän lapsensa hankkivat maassaan saatavan normaalin peruskoulutuksen. Vanhemmat kussakin perheessä ovat vastuussa tämän maallisen koulutuksen laadun ja määrän ratkaisemisesta. – Sananl. 1:8; 6:20–22; Ef. 6:4.

Kristittyjä vanhempia lapsineen vaaditaan ”olemaan . . . tottelevaisia hallituksille ja valloille”. (Tiit. 3:1) Tähän sisältyy se, että he tottelevat valtion maallisesta koulutuksesta antamia säädöksiä. Useimmissa maissa valtio vaatii oppilaita käymään koulua tiettyyn ikään asti, joka voi vaihdella 13:sta 18:aan vuoteen. Joissakin maissa on saatavissa ainoastaan muutamia koulutusvuosia, ja silloin jää perheen asiaksi lapsen tulevaisuuden järjestäminen. Tämä merkitsee monissa tapauksissa sitä, että lapsi jää pitämään itsestään huolen. Mutta milloin laki määrää, kuinka monta vuotta lasten on käytävä koulua, kristittyjen lasten tulee noudattaa lakia, koska se ei ole ristiriidassa minkään muun Raamatun käskyn kanssa. – Matt. 22:21.

Raamattu asettaa vanhemmille vastuun lastensa koulutuksesta, ja lapsia vaaditaan olemaan tottelevaisia vanhemmilleen ”kaikessa”, mikä ei ole ristiriidassa Jumalan selvästi esitettyjen vaatimusten kanssa. (Kol. 3:20; Sananl. 4:1; ks. myös Apt. 4:18, 19.) Näin ollen, niin kauan kuin lapset ovat alaikäisiä, lain mukaan vanhempiensa valvonnassa, tai niin kauan kuin he asuvat heidän kanssaan samassa huonekunnassa ja nauttivat sen tukea, heidän velvollisuutensa on alistua vanhempiensa ratkaisuihin siinä, kuinka paljon koulutusta heille pidetään hyvänä. Sama periaate pätee, kun vanhemmat, toinen heistä tai molemmat, ovat epäuskoisia. Tämä ei merkitse sitä, että lapset eivät voisi keskustella asioista vanhempiensa kanssa ja esittää heille pyyntöjä, mutta heidän velvollisuutensa on kunnioittaa isän tai niissä tapauksissa, joissa kodissa ei ole isää, äidin ratkaisuja.

Toinen huomioon otettava raamatullinen periaate on, että kristittyjen pitäisi kyetä hankkimaan toimeentulo itselleen ja aviomiesten myös perheelleen. (Ef. 4:28; 1. Tim. 5:8) Tästä syystä saattaa joissakin yhdyskunnissa, joissa elämän välttämättömyyksien hankkimiseen tarvitaan paljon rahaa, enempi maallinen koulutus olla tärkeä tekijä elatuksen hankkimiseksi. Kristityt vanhemmat ja nuoret ovat yleensä tällaisilla alueilla havainneet viisaaksi käyttää hyväkseen tarjolla olevaa normaalia maallista koulutusta. Suomessa tätä vastaa peruskoulu.

Yksi harkittava tekijä on se merkitys, jonka Jehova antaa kirjoitetulle Sanalleen, sekä tehtävä, jonka hän on antanut palvelijoilleen olla ’koko Raamatun’ saarnaajia ja opettajia. (2. Tim. 3:16, 17; Matt. 28:19, 20) Tämä osoittaa voimakkaasti, että Jehova haluaa kaikkien todistajiensa, nuorten niin kuin vanhojenkin, olevan luku- ja kirjoitustaitoisia. Heidän tulee kyetä lukemaan hyvin Raamattua omalla kielellään ja selittämään sen sanomaa sujuvasti ja oikein sekä suusanallisesti että kirjallisesti. He voivat käyttää hyväkseen maallista koulutusta tällaisten hengellisten tavoitteitten saavuttamiseksi. – 1. Kor. 2:13; Saarn. 12:10.

Lisäksi maallisen valtion tarjoamaan peruskoulutukseen kuuluu yleensä käytännöllistä opetusta matematiikassa, historiassa ja terveydenhoidossa. Monet maalliset koulut tarjoavat myös lisävalmennusta, esimerkiksi työvälineitten ja koneitten käytössä, puusepäntyössä, sähkölaitteitten asennuksessa, auton korjaamisessa, kirjapainotyössä, paikkakunnan käsityöammateissa, luonnontieteellisissä opinnoissa, konekirjoituksessa, musiikissa ja kielissä. Ja tytöille ne tarjoavat mahdollisuuksia oppia taloustöitä ja lastenhoitoa. Ottaen huomioon tämän laajan opiskelumahdollisuuden, joka on saatavissa useissa maissa, teini-ikäiset pojat ja tytöt voivat vanhempiensa ohjauksessa laatia sellaisen opintosuunnitelman, joka hyödyttää heitä myöhemmin. Jotkut vanhemmat ovat katsoneet viisaaksi suunnitella niin, että heidän lapsensa käyvät lyhyitä kursseja oppiakseen käytännöllisiä ammattitaitoja tai muuta teknistä asiantuntemusta, kuten elektroniikan ja tietokoneitten alalla. Tämän käytännöllisenä tarkoituksena on ollut keinojen hankkiminen elatuksensa saamiseksi Jehovan palveluksessa.

Nykyään on paljon teini-ikäisiä kastettuja Jehovan palvelijoita. Heidän henkilökohtainen tutkimisensa, valmistautumisensa kokouksiin ja osallistumisensa teokraattiseen kouluun on antanut heille perustiedot Raamatun totuudesta kristillistä saarnaamista varten. He ovat hyötyneet myös yleisissä kouluissa saadusta opetuksesta. Mutta kuinka paljon heidän pitäisi hankkia maallista koulutusta? Olisi tuskin johdonmukaista tällaisen nuoren oman valintansa perusteella harjoittaa laajoja maallisia opintoja yli sen, mitä laki ja hänen vanhempansa vaativat. 1. Timoteukselle 6:20:n mukaan olisi epäviisasta täyttää mieltään epätäydellisten ihmisten filosofialla: ”Oi Timoteus, varjele se, mikä on uskottu haltuusi, ja käänny pois tyhjistä puheista, jotka loukkaavat sitä, mikä on pyhää, ja valheellisesti ’tiedoksi’ nimitettävän vastaväitteistä.” Tästä syystä saattavat yliopisto- tai muuhun korkeampaan koulutukseen käytetyt lisävuodet olla ansoja. Inhimillinen filosofia voi ’aivopestä’ ihmisen, niin että usko Jumalaan ja Raamattuun häviää. (Kol. 2:8) Monet korkeakoulu- ja yliopistokurssit perustuvat vääriin teorioihin, kuten kehitysoppiin, jotka tukevat vanhaa asiainjärjestelmää, joka häviää pian iäksi. (1. Joh. 2:17) Monilla professoreilla ei ole uskoa Jumalaan eikä Raamattuun, ja he opettavat innokkaasti jumalankielteisiä uskomuksiaan. Sitä paitsi korkeampien oppilaitosten ilmapiirillä on usein turmeleva vaikutus moraaliin, huumausaineitten orjuuden vaara mukaan luettuna.

Useimmissa maissa ovat maalliset koulut, yleiset niin kuin yksityisetkin, enemmän laittomuuden, väkivallan ja turmeluksen (ja myös huumausaineiden) täyttämät kuin vuosia sitten. Joidenkin koulujen myönnetään olevan hyvin pahoja. Mutta onko tilanne tullut niin pahaksi, että kristityt nuoret huomaavat mahdottomaksi käydä yhdyskuntansa kouluja? Tämä on kysymys, johon vanhempien itsensä on vastattava. Kuitenkin näyttää olleen kristittyjä nuoria, jotka ovat puoltaneet varhaista koulun lopettamista ja ovat käyttäneet väkivallan ja moraalittomuuden pelotinta painostaakseen vanhempiaan sallimaan heidän lopettaa koulunsa kesken. He ovat taivuttaneet vanhempansa, joista on tullut liian suojelevia myötätunnossaan, suostumaan ottamaan heidät pois näistä peruskouluista. Useissa tapauksissa tämä on vaikuttanut vahingollisesti lapsiin.

Kokemus osoittaa, että hartaat, vakavamieliset kristityt nuoret, jotka ovat saaneet hyvän kasvatuksen kotona ja hyvän hengellisen opetuksen Raamatun periaatteissa, voivat tavallisesti välttää pulmat. Jos he hoitavat huolellisesti omat asiansa, niin he huomaavat voivansa käydä koulua säännöllisesti suhteellisen turvallisesti. Näin on varsinkin, jos he ovat varuillaan välttääkseen vaikeuksia eivätkä sekaannu urheilu- ja muihin opintojen ulkopuolisiin ryhmätoimintoihin. Ja jos he antavat kristillisen valonsa loistaa pitäen luokkatovereitaan Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamiskenttänään, niin sekin koituu heidän suojakseen. Mutta kuinka paljon sellaiset nuoret todellisuudessa suorittavat saarnaamista, jotka lopettavat varhain koulunkäyntinsä? Heillä on usein suuria vaikeuksia elatuksen hankkimisessa, tai he avioituvat varhain ja huomaavat joutuvansa huoltamaan perhettä.

Monissa Jehovan todistajien seurakunnissa on huomattu, että ne harvat, jotka ovat jättäneet kesken maallisen peruskoulutuksen hankkimisen, ovat havainneet myöhemmin vaikeammaksi elämän pulmien ratkaisemisen, menestyksellisen tienraivauspalveluksen suorittamisen tai avioliiton vastuitten kantamisen oikealla tavalla, kun ne tulevat.

Tarkoituksemme ei ole tässä esittää sääntöjä kristityille perheille. Sen sijaan tarjoamme ehdotuksia ohjenuoraksi. Suunnitelkoot vanhemmat ja nuoret yhdessä sopivan maallisen koulutuksen, joka auttaa nuoria toteuttamaan osansa ja tavoitteensa elämässä tervehenkisellä, kunniallisella tavalla. Nykyisistä hyvin kasvatetuista nuorista kehittyy tulevaisuuden kypsiä, kovasti työtä tekeviä Jehovan palvelijoita. Tasapuolinen näkemys koulutuksesta nyt voi auttaa tekemään heidän nautintonsa Jumalan hengellisessä paratiisissa täydelliseksi.

    Suomenkieliset julkaisut (1950–2026)
    Kirjaudu ulos
    Kirjaudu
    • Suomi
    • Jaa
    • Asetukset
    • Copyright © 2026 Watch Tower Bible and Tract Society of Pennsylvania
    • Käyttöehdot
    • Tietosuojakäytäntö
    • Evästeasetukset
    • JW.ORG
    • Kirjaudu
    Jaa