Lukijain kysymyksiä

● Miksi Jehovan todistajat tuomitsevat niin jyrkästi muut uskonnot? Eivätkö he usko, että kaikissa uskonsuunnissa on hyviä ihmisiä?

Se, mitä Jehovan kristityt todistajat sanovat tämän maailman uskonnoista, ei tarkoita ihmisten tuomitsemista. He tekevät tunnetuksi, mitä Jumala itse on esittänyt Sanassaan. Se, että he paljastavat uskonnollisen erheen, ulkokultaisuuden ja verivelkaisuuden, auttaa vilpitönsydämisiä ihmisiä hylkäämään väärän uskonnon maailmanmahdin, ”Suuren Babylonin”, ja välttämään Jumalan epäsuotuisan tuomion. Tällainen paljastaminen on sopusoinnussa Raamatun käskyn kanssa: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa. Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa.” – Ilm. 18:4, 5.

Kun Jehovan kristityt todistajat osoittavat väärien uskontojen laiminlyönnit ja synnit, niin he työskentelevät siis vilpittömien ihmisten iankaikkisten etujen hyväksi. Jehovan todistajat jäljittelevät myös Jeesusta Kristusta. Pane merkille ne voimakkaat sanat, jotka hän kohdisti juutalaisiin uskonnollisiin johtajiin heidän väärien menetelmiensä ja opetustensa takia: ”Te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden. Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen: ’Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana’.” (Matt. 15:6–8) ”Kavahtakaa kirjanoppineita, jotka mielellään käyskelevät pitkissä vaipoissa ja haluavat tervehdyksiä toreilla ja etumaisia istuimia synagoogissa ja ensimmäisiä sijoja pidoissa, noita, jotka syövät leskien huoneet ja näön vuoksi pitävät pitkiä rukouksia.” (Luuk. 20:46, 47) ”He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa.” (Matt. 23:4) ”Tekin [kirjanoppineet ja fariseukset] ulkoa kyllä näytätte ihmisten silmissä hurskailta, mutta sisältä te olette täynnä ulkokultaisuutta ja laittomuutta.” – Matt. 23:28.

Esimerkkinsä Jeesuksen Kristuksen tavoin Jehovan todistajat kiinnittävät huomion epäraamatullisiin uskonnollisiin perimätietoihin ja opetuksiin, ulkokultaisiin tekoihin ja uskonnolliseen riistoon ja sortoon. Samalla panee heidän syvä rakkautensa heidän lähimmäisiään kohtaan heidät osoittamaan kaikille pelastustien, johon sisältyy yhteyden katkaiseminen ”Suureen Babyloniin”, jotta ei tulisi osalliseksi sen synteihin eikä sen tuhoisaan loppuun.

● Ps. 5:5 sanoo Jehovasta: ”Paha ei saa asua sinun tykönäsi.” Miksi sitten Jehova salli Saatanan jäädä taivaaseen tuhansiksi vuosiksi ja jopa silloin tällöin tulla Hänen läsnäoloonsa? – USA.

Tekstiyhteys paljastaa, ettei Saatana ’asunut’ Jehova Jumalan luona siinä merkityksessä, mitä psalmista Daavid tarkoittaa. Daavid ilmaisi viidennessä psalmissa luottavansa siihen, että Jehova on valmis kuulemaan hänen rukouksensa. Esittäessään sitten perusteen siihen Daavid viittaa Jumalan vanhurskauteen sanoen: ”Sillä sinä et ole se Jumala, jolle jumalattomuus kelpaa. Paha ei saa asua sinun tykönäsi.” (Ps. 5:4, 5) Tällainen Jumalan luona ’asuminen’ merkitsee hyväksyttynä vieraana olemista hänen huoneessaan eli pyhässä temppelissään. (Vrt. Ps. 15:1–5.) Tämä ilmenee selvästi Daavidin myöhemmistä sanoista. Asettaen oman asemansa pahuuden harjoittajien vastakohdaksi, joiden ei sallita ”asua” Jehovan luona, hän sanoo: ”Mutta minä saan sinun suuresta armostasi tulla sinun huoneeseesi, saan kumartaa sinun pyhään temppeliisi päin sinun pelvossasi.” – Ps. 5:8.

Saatanan sallittiin olla jatkuvasti taivaassa tuhansia vuosia, ja eräissä tilaisuuksissa (ilmeisesti jostakin erikoissyystä) hänen sallittiin olla läsnä Jumalan poikien kokouksessa. (Job 1:6, 7; 2:1) Mutta Jehova Jumala suvaitsi Saatanan läsnäolon taivaissa vain moraalisen kiistakysymyksen takia, joka tarvitsi selvittämistä. Niin kuin Jobin kirjasta käy ilmi, Saatana väitti, että kaikki älylliset luomukset olivat pohjimmiltaan itsekkäitä ja osoittautuisivat uskottomiksi Jumalalle, ellei Hänen tottelemisestaan enää näyttänyt olevan seurauksena aineellista tai henkilökohtaista hyötyä. (Job 2:4, 5) Jotta tämä yleismaailmallisesti tärkeä kiistakysymys olisi voitu selvittää, Jehova Jumala salli Saatanan yrittää todistaa väitteensä. Siksi Saatana sai käyttää vaikutusvaltaansa yrittäessään taivuttaa muita enkelipoikia vaatimaan riippumattomuuttaan; siten koeteltiin heidän uskollisuutensa Jumalalle.

Monet enkelit tulivat uskottomiksi. Mutta vaikka sellaisilla uskottomilla olikin yhä pääsy taivaisiin, he menettivät luottamus- ja vastuuasemansa. Heidät alennettiin, heiltä riistettiin vapaus ja jumalallisen valistuksen saaminen edelleen. Tästä tilanteesta puhutaan kuvaannollisesti Juud. 6:ssa: ”Hän ne enkelit, jotka eivät säilyttäneet valta-asemaansa, vaan jättivät oman asumuksensa, pani pimeyteen iankaikkisissa kahleissa säilytettäviksi suuren päivän tuomioon.”

Täten nämä uskottomat enkelit karkotettiin Jumalan uskollisten henkiluomusten perheestä. Eivät he eikä heidän hallitsijansa Saatana asuneet enää Jehova Jumalan kanssa sillä tavalla kuin he olivat asuneet hänen tottelevaisina poikinaan. Vaikka he pääsivät taivaaseen, he olivat nyt hylättyjä.