Kuinka minä maksan Jehovalle?
VAIN Raamatun opettamien nöyräluonteisten ihmisten voidaan todennäköisesti odottaa edes herättävän kysymystä siitä, kuinka voisi maksaa takaisin Jumalalle kaikesta siitä hyvästä, mitä hän on lahjoittanut ihmisluomuksilleen. Useimmat ihmiset ajattelevat ja esittävät pikemminkin vaikeuksiaan, valituksen aiheitaan ja ennakkoluulojaan kuin asioita, joista he voisivat hyvin olla kiitollisia. Aito kiitollisuus on harvinaista. Niin omanvoitonpyynnön sokaisemia ovat monet, että he eivät pysty edes näkemään kiitollisuuden aiheiden paljoutta. Eräs ensimmäisellä vuosisadalla elänyt henkeytetty kirjoittaja ennusti tämän tilanteen selvästi seuraavin sanoin: ”Ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, . . . kiittämättömiä, epähurskaita, . . . hyvän vihamiehiä.” – 2. Tim. 3:2, 3.
Kiittämättömyyden henki on tarttuva. Se voi levitä ja vaikuttaa toisiin kuin herkästi tarttuva tauti. Se voi myrkyttää niidenkin mielen, jotka ovat kääntyneet ainoan tosi Jumalan, Jehovan, palvontaan, jos he jollakin tavalla laiminlyövät uskonsa ja luottamuksensa pitämisen vahvana Häneen, jota palvovat. Kuinka tärkeätä onkaan näin ollen ajatella usein kaikkea sitä hyvää, mitä Jehova on jaellut meille – niin, jo ennen kuin edes tiesimmekään, miten hyvin hän hallitsee koko kaikkeutta! Ja onhan erityisesti aihetta kiitollisuuteen siksi, että elämme juuri tänä ihmisen historian aikana, että olemme päässeet ymmärtämään Jumalan ihmeellisiä tarkoituksia ihmiskunnan ja tämän maallisen kiertotähtemme suhteen, joka luotiin ihmisen pysyväksi, kauniiksi kodiksi. – Jer. 9:24.
Muista, että me kaikki olemme syntyneet kuolevaan sukuun. Syntymäpäivästämme lähtien olemme olleet kuoleman pelon alaisia syntisiltä vanhemmiltamme saamamme perinnön takia. Me olemme olleet itsekkäitten, tyrannimaisten hallitsijain ja sellaisten miesten armoilla, jotka ovat villipetojen tavoin ahnehtineet saalista. Meitä on petkutettu, ryöstetty, köyhdytetty, eikä yksistään aineellisesti, vaan, mikä vielä pahempaa, hengellisesti. Me olemme kompastelleet pimeässä ja armottomassa maailmassa, ja on näyttänyt siltä, ettei kukaan ole huolehtinut hyvinvoinnistamme. (Hes. 34:2–6) Olemmepa saattaneet rukoilla apuakin tietämättä ketä rukoilimme.
Monet meistä olivat saavuttaneet kriittisen vaiheen elämässään, ehkäpä tulleet umpikujaan, mahdottomaan tilanteeseen, josta ei ollut mitään pääsytietä, tai ei näyttänyt olevan. Ansaan pyydystettyjen ja pyydystäjänsä armoilla olevien lintujen lailla he eivät ole kyenneet auttamaan itseään, vaan heidän edessään on ollut melkein varma kuolema tai ainakin perusteellinen pettymys ja elämänhalun menetys. Heistä tuntui, että kukaan ei voisi heitä auttaa. Toiset ovat täysin tyrmistyneinä pahan asiainjärjestelmän elämän todellisuuksista syöksyneet jos jonkinlaiseen irstailuun yrittäessään unohtaa vihlovat kivut, joita elämän heille tarjoamissa mahdollisuuksissa koetut pettymykset ovat aiheuttaneet. Tämäkin osoittautui turhaksi.
Mutta sitten Jehova astui kuvaan heille oikeaan aikaan. Se saattoi tapahtua jonkun hänen todistajansa kautta, joka tuli tuomaan Valtakunnan hyvää uutista. Se voi tapahtua siten, että he lukivat yhtä monista Jehovan todistajain julkaisemista Raamatun tutkimisen apuvälineistä. Seuraukset olivat hämmästyttävät! Silmät ja korvat aukenivat ennen näkemättömille ja ennen kuulumattomille, suurenmoisille hengellisille asioille! Jumalan sanan, Raamatun, merkitys alkoi vähitellen avautua. Uuden järjestyksen loistavien lupausten perusteella paljastui aivan uusi elämän ja hyödyllisyyden näköala.
Sitten saimme tietää, että oli useita muitakin, jotka olivat kokeneet elämässään samanlaisia pettymyksiä ja turhaumia ja jotka nyt meidän tavallamme riemuitsivat edessä olevista odotteista, toivosta saada elämä uudessa asiainjärjestelmässä, jossa vanhurskaus on vallalla. (2. Piet. 3:13) Ja me havaitsimme heidän kokoontuvan säännöllisesti valtakunnansaliin, jossa jokaiseen kokoukseen liittyi Jumalan ja hänen pelastusvarauksensa tuntemuksemme parantaminen. Kuinka erilaista seuraa se olikaan kaikkeen siihen verrattuna, mitä olimme aiemmin kokeneet maailman yhteiskunnallisissa ja uskonnollisissa piireissä! Meillä oli totisesti monta syytä ajatella takaisin maksamista kaiken tämän hyvän jalomieliselle Antajalle!
Ollessamme nyt toisten kiitollisten uudessa ja virkistävässä seurassa tuli eduksemme asettua auliisti käytettäväksi ryhmän tavoitteiden ja toimintojen hyväksi. Nauttiessamme valtakunnansalin mukavuuksista tajusimme, että sellaisten paikkojen ylläpidon täytyy maksaa jotakin. Kenenkään ei tarvinnut tuoda kolehtihaavia nenämme eteen eikä antaa meille painettuja maksukirjekuoria, niin kuin monissa kristikunnan uskonnollisissa rakennuksissa on tapana. Opimme tietämään, että kenenkään ei tarvitse pyytää rahaa kaikkeuden suuren Omistajan työn eteenpäin viemiseksi. Niin, me saimme ymmärtää, että tosi kristityille on vastenmielistä kerjätä, houkutella ja painostaa ihmisiä antamaan lahjoituksia. Me huomasimme, että seurakunnan vastuulliset miehet olivat täysin tietoisia siitä, että sellainen pyytäminen ei ole kristillisyyden hengen ja periaatteitten mukaista.
Luonnollisestikaan ei asian käytännöllistä puolta jätetty huomiotta. Jonkin verran rahaa kyllä tarvitaan valtakunnansalien ylläpitoon ja lämmön, valon ja muiden mukavuuksien varaamiseen, joiden ansiosta niistä käsin voidaan johtaa raamatullista valistusrynnistystä. Aika ajoin seurakunnan vanhimmat ilmoittavat kokoontuneille välttämättömistä kuluista ja kaikkien halukkaiden tilaisuudesta osallistua kulujen suorittamiseen. Vanhimmat eivät laske, paljonko summa olisi henkeä kohti eikä sitä määrätä mielivaltaisesti, vaan lahjoitukset riippuvat kokonaan kunkin mahdollisuuksista ja halukkuudesta. Jokaisessa valtakunnansalissa on lahjalaatikko, ei koskaan silmäänpistävänä, ja siihen voi kuka tahansa pudottaa lahjansa. Koko järjestelmä on aivan pyytämisajatuksen vastainen. Jehova ja hänen kristityt palvelijansa arvostavat ainoastaan vapaaehtoisesti annettuja lahjoja. – 2. Kor. 9:7.
Aikanaan opimme tietämään Jehovan todistajain työn laajuudesta; sitä tehdään noin 208 maassa ympäri maapallon. Mikä suunnaton hanke viedä Valtakunnan sanomaa noihin maihin, valmentaa ja lähettää lähetystyöntekijöitä noiden maiden kansalaisten auttamiseksi tarttumaan samaan erinomaiseen työhön ja jatkamaan sitä edelleen toisten kansalaisten keskuudessa! Me tiesimme kaiken tämän maksavan jotakin. Ja juuri se pani meidät itsekunkin herättämään kysymyksen: miten minä voisin osallistua suoranaisemmin tähän suurenmoiseen maailmanlaajuiseen toimintaan, vaikka en voikaan lähteä kotoani?
Pian löysimme vastauksen. Miten onnellisia olimmekaan saadessamme tietää, että meidän oli mahdollista lähettää henkilökohtainen avustuksemme tämän suurenmoisen elämää antavan työn hyväksi Seuran haaratoimistoon, joka hoitaa Jehovan todistajien toimintoja kotimaassamme! Esimerkiksi Suomessa saimme tietää tässä tarkoituksessa käytettävän oikean osoitteen olevan: Jehovan todistajat, Kuismatie 58, 01300 Tikkurila.
Ajan mittaan opimme muitakin tärkeitä keinoja pyrkiessämme omalla pienellä tavallamme maksamaan Jehovalle kaikista hänen siunauksistaan. Saimme tietää, että on mahdollista osallistua henkilökohtaisesti siihen suureen saarnaamis- ja opettamistyöhön, joka täyttää Jumalan vannoman tarkoituksen: harhailevien lampaan kaltaisten miesten ja naisten suuren joukon löytämisen ja huoltamisen näinä kiireisinä päivinä, ennen kuin tämä vanha asiainjärjestelmä saavuttaa loppunsa suuren ahdistuksen aikana. (Hes. 34:11) Käymällä säännöllisesti valtakunnansalin kokouksissa saamme valmennusta tuohon työhön osallistumiseen ja rohkaisua toisten kiitollisten seurasta. Ja kuinka ihastuttavaa onkaan oppia tekemään, mitä Kristus Jeesus ja hänen opetuslapsensa tekivät noin 1 900 vuotta sitten! Sydäntä sykähdyttää myös tieto, että tänä myöhäisenä ajankohtana sellaisia tilaisuuksia on vielä avoinna ihmisille, jotka pyrkivät seuraamaan Herraa Jeesusta hänen askeleissaan!
Kun katsomme taaksepäin koko taivalta, jolla Jumalamme Jehova on johdattanut meitä, niitä etuja, joita hän on antanut niin runsaasti, niin voimmeko me padota sydämestämme nousevaa kiitollisuuden tulvaa? Saatammeko unohtaa kaiken hänen rakkaudellisen hyvyytensä ja palata jankuttamaan tyhjänpäiväisiä vaikeuksiamme ja valituksiamme? Emme, vaan me voimme henkeytetyn psalmistan kanssa iloisesti julistaa: ”Meidän sielumme pääsi kuin lintu pyydystäjäin paulasta: paula katkesi, ja me pääsimme pois. Meidän apumme on Herran [Jehovan, Um] nimi, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan.” (Ps. 124:7, 8) ”Laupias ja armahtavainen Jumala” on vapauttanut meidät Jumalaa vailla olevan elämän turhuudesta, itsekeskeisen elämän turhaumista, niin, ’meitä piirittäneistä kuoleman pauloista’, sillä eikö hän ole antanut meille elämän toivoa Jeesuksen Kristuksen kautta?
On selvää, että voimme osoittaa kiitollisuutemme nyt laulamalla Jumalamme ylistystä kaikille tapaamillemme antaen heidän tietää saamistamme siunauksista, tyystin uudesta tulevaisuuden näkemyksestämme. Antakaamme heidän saada osansa Jehovan hyvyydestä. Ilmaiseksi olemme saaneet, antakaamme myös ilmaiseksi toisille tarvitseville. Ja kun annamme itseämme ja varojamme, niin luottakaamme siihen, että Jehova on mieltynyt nöyriin ponnisteluihimme vastata kysymykseen: ”Kuinka minä maksan Herralle [Jehovalle, Um] kaikki hänen hyvät tekonsa minua kohtaan?” – Ps. 116:12.