Lukijain kysymyksiä

● Mikä on ’pesu, joka toi meidät elämään’, kuten sanotaan Tiitukselle 3:5:ssä?

Apostoli Paavali tarkoitti niitä, joista tuli hengellä voideltuja kristittyjä, kun hän kirjoitti: ”Kun Pelastajamme, Jumalan, huomaavaisuus ja rakkaus ihmiseen tuli ilmeiseksi, hän pelasti meidät, ei meidän vanhurskaudessa tekemiemme tekojen johdosta, vaan armonsa mukaan sen pesun välityksellä, joka toi meidät elämään, ja uudistamalla meidät pyhällä hengellä.” – Tiit. 3:4, 5.

Ilmaisu ”pesu . . ., joka toi meidät elämään”, voidaan kääntää myös ”uudestisyntymisen pesu”. Tämän pesun täytyy siis olla puhdistus, joka johtaa uudestisyntymiseen. Se, minkä välityksellä tämä puhdistus tulee, ilmaistaan 1. Johanneksen 1:7:ssä: ”Hänen Poikansa Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” Ja Ilmestyksen 1:5 sanoo viitatessaan Jeesukseen Kristukseen: ”Hänelle, joka rakastaa meitä ja joka päästi meidät synneistämme omalla verellään.” Sen, että tämä puhdistus synnistä saa aikaan uuden elämän, vahvistavat Efesolaisille 2:1:n sanat: ”Jumala on tehnyt eläviksi teidät, vaikka olitte kuolleita hairahduksissanne ja synneissänne.” – Ks. myös Ef. 2:4, 5 ja Kol. 2:13, 14.

Puhdistus, joka on aikaansaatu Jeesuksen verellä, ei luonnollisestikaan rajoitu hengellä voideltuihin kristittyihin. He eivät ole ainoat, jotka hyötyvät siitä, että Jumala ilmaisi huomaavaisuutta ja rakkautta ihmiseen, kun hän antoi Poikansa. Voideltu apostoli Johannes kirjoitti Jeesuksesta Kristuksesta: ”Hän on sovitusuhri meidän syntiemme edestä, eikä kuitenkaan vain meidän, vaan myös koko maailman syntien.” (1. Joh. 2:1, 2) Tämän mukaisesti Ilmestyksen 7:9, 14 kuvailee ”suuren joukon”, johon kuuluvat ”ovat pesseet pitkät viittansa ja valkaisseet ne Karitsan veressä”. Nämä saavat siis Jeesuksen veren perusteella puhtaan aseman Jehova Jumalan edessä. Mutta, kuten käy ilmi Tiituksen 3. luvun tekstiyhteydestä, he eivät ole niitä, joiden siinä sanotaan kokevan ’pesun, joka tuo elämään’.

Se seikka, että ’pesu, joka tuo elämään’, mainitaan ennen ’pyhällä hengellä uudistamista’, viittaa siihen, että tämä pesu edeltää hengestä sikiämistä. Jotta ihminen otettaisiin Jumalan hengelliseksi pojaksi, hänet täytyy ensin vanhurskauttaa eli julistaa vanhurskaaksi, ts. hänen hyväkseen täytyy laskea täydellisyys ihmispoikana. Näin on, koska Jehova Jumala täydellisenä ja pyhänä ei voi ottaa pojakseen ketään, joka on epäpyhä. Mutta hän voi vanhurskauttaa syntisiä ihmisiä Jeesuksen vuodatetun veren perusteella, niin kuin apostoli Paavali sanoo: ”Ei niille, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, ole langettavaa tuomiota. Sillä sen hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on vapauttanut teidät synnin ja kuoleman laista.” – Room. 8:1, 2, 33.

Näin voidaan nähdä, että Jehova Jumala puhdistaa eli ’pesee’ ne, jotka hän ottaa pojan suhteeseen. Hän ’pesee’ heidät Poikansa veressä soveltaen heidän hyväkseen Jeesuksen lunastusuhrin ansiota. Tämän heidän vanhurskautuksekseen koituvan ”pesun” välityksellä he saavat täydellisten ihmispoikien aseman. Tämä tekee heille mahdolliseksi ’uudistamisen pyhällä hengellä’, ts. hengestä siinneiksi Jumalan pojiksi tulemisen. Heistä tulee ”uusi luomus”. – 2. Kor. 5:17.