Lukijain kysymyksiä

● Antoiko Jumala anteeksi sen, että Loot juopui ja tuli omien tyttäriensä poikien isäksi?

Vastaus tähän kysymykseen täytyy ratkaista tämän tapahtuman taustan valossa ja sen suhteessa toisiin raamatunkohtiin.

Loot ja hänen kaksi tytärtään olivat ainoat, jotka säilyivät Sodoman ja Gomorran hävityksessä. He alkoivat tämän hävityksen jälkeen asua Sooarin kaupungissa. Mutta Loot pelkäsi jostakin syystä asua siellä jatkuvasti ja asettui tyttärineen asumaan erääseen luolaan. (1. Moos. 19:30) Sen jälkeen vanhempi sanoi nuoremmalle sisarelleen: ”Isämme on vanha, eikä tässä maassa ole ketään miestä, joka voisi tulla luoksemme siten, kuin on kaiken maan tapa. Tule, juottakaamme isällemme viiniä ja maatkaamme hänen kanssaan, saadaksemme isästämme jälkeläisen.” – 1. Moos. 19:31, 32.

Se, että he koettivat saada isänsä päihtymään, ilmaisee heidän ymmärtäneen, ettei heidän isänsä olisi koskaan suostunut sukupuolisuhteisiin heidän kanssaan raittiissa tilassa. Mutta niissä olosuhteissa he ajattelivat, että se oli ainoa keino pelastaa Lootin perhe häviämästä sukupuuttoon. He olivat muukalaisia maassa, eikä siellä ollut ketään heidän sukulaistaan, jonka kanssa he olisivat voineet avioitua ja siten jatkaa sukua. On myös muistettava, että Lootin tyttäret olivat asuneet Sodoman moraalisesti rappeutuneitten asukkaitten joukossa. Ottaen huomioon nämä tekijät ei heidän olisi ollut vaikeata puolustella menettelytapaansa omassa mielessään. Miksi kertomus on sitten Raamatussa?

Kertomusta ei esitetä Raamatussa eroottisten ajatusten herättämiseksi. Sillä on tarkoitus, sillä se ilmaisee mooabilaisten ja ammonilaisten suhteen Aabrahamin jälkeläisiin, jotka tulivat tunnetuiksi israelilaisina. Koska Loot oli Aabrahamin veljenpoika, niin israelilaiset olivat sukua mooabilaisille ja ammonilaisille, jotka polveutuivat niistä kahdesta pojasta, jotka Loot sai tyttäristään. (1. Moos. 11:27) Myöhemmin tämä lihallinen sukulaisuus ohjasi Israelin toimintoja sen ollessa tekemisissä mooabilaisten ja ammonilaisten kanssa. Kun esimerkiksi israelilaiset ottivat haltuunsa Jordanin itäpuolella olevan maan Jumalan määräyksestä, niin he varoivat huolellisesti menemästä ammonilaisten ja mooabilaisten omistamille maa-alueille. – 5. Moos. 2:9, 18, 19, 37.

Jääkö kenellekään Raamatun vilpittömälle lukijalle epäilystä sen suhteen, mikä johtopäätös on tehtävä Lootia ja hänen tyttäriään koskevasta kertomuksesta? Saako se hänet ajattelemaan, että Jumala ehkä hyväksyy sellaisen käyttäytymisen?

Tosin 1. Mooseksen kirjan 19. luvussa on historialliset tosiasiat ilmaistu ilman mitään selitystä siitä, hyväksyikö Jumala sen vai ei, että Loot kahdesti teki sukurutsaisen teon juopuneessa tilassa. Mutta myöhemmissä osissa Raamatun kertomusta on selvästi esitetty yhä uudelleen Jumalan tuomitsevan juopumuksen. (Sananl. 20:1; 23:20, 21, 29–35; 1. Kor. 6:9, 10) Samoin Jumala teki myöhemmin Israelille antamassaan laissa selväksi sukurutsautta koskevan kieltonsa sanoen: ”Älköön kukaan teistä ryhtykö veriheimolaiseensa paljastaakseen hänen häpyänsä. . . . Isäsi häpyä ja äitisi häpyä älä paljasta.” (3. Moos. 18:6, 7) Sukurutsauksen kieltävän lain rikkomisesta oli rangaistuksena kuolema. (3. Moos. 18:29) Vaikka Loot ja hänen tyttärensä eivät olleet lain alaisia, niin he olivat siitä huolimatta tietoisia siitä, että oli sopimatonta olla suhteissa oman isänsä kanssa, mikä näkyy siitä, että he ensin juovuttivat hänet.

Miksi Lootia sanotaan sitten ”vanhurskaaksi mieheksi” 2. Pietarin 2:8:ssa? Ei siksi, että Jumala olisi hyväksynyt hänen juopumisensa, eikä siksi, että Jumala olisi hyväksynyt hänen sukurutsautensa. Jumala ei hyväksynyt sellaista käytöstä. Mutta tulee ottaa huomioon, että kertomuksessa ei mikään ilmaise Lootin olleen piintynyt juoppo, eikä hän tavallisesti sekaantunut sukurutsauteenkaan. Hänellä oli ”vanhurskaan miehen” maine, ja tällainen maine hänellä oli Jumalan silmissäkin, hänen joka tutkii sydämen. Loot valitti Sodoman kansan ’laittomia tekoja’. Ja ilmeisesti koska sydänten Tutkija piti Lootia vanhurskaana, Lootin on täytynyt myös murehtia sitä väärää käyttäytymistä, mihin hän itse sekaantui.

Lootia ja hänen tyttäriään koskevan tiedon liittämisen Raamatun kertomukseen pitäisi todellisuudessa auttaa meitä arvostamaan Raamattua totuuden kirjana. Vaikka henkilöt, jotka tunnettiin Jumalan palvelijoina, sekaantuivat sopimattomiin tekoihin, niin Raamattu ei salaa sitä. Mutta tällaisia asioita ei koskaan kerrota siksi, että elätettäisiin tai herätettäisiin halua antautua moraalittomaan käytökseen, vaan taustan varaamiseksi muiden tapahtumien ymmärtämiselle.