Lukijain kysymyksiä

● Sopiiko kristityn käyttää vihkisormusta? – Kreikka.

Monet vilpittömät kristityt ovat tehneet tämän kysymyksen, koska he haluavat välttää kaikkia tapoja, joita Jumala saattaisi paheksua. Jotkut kysyjät tietävät katolisen prelaatin John H. Newmanin kirjoittaneen: ”Temppeleitten käyttö ja niiden omistaminen joillekuille nimenomaisille pyhimyksille, . . . papilliset vaatteet, tonsuuri, vihkisormus, itään päin kääntyminen, myöhemmän ajan kuvat, ehkä kirkkolaulu ja Kyrie eleison, ovat kaikki pakanallista alkuperää ja pyhitetyt niiden omaksumisella kirkkoon.” (An Essay on the Development of the Christian Doctrine, 1878)a Vaikka tosiasiat osoittavat, että monet niistä nykyisistä uskonnollisista tavoista, jotka Newman luettelee, olivat ehdottomasti pakanallisesta palvonnasta omaksuttuja, niin pitääkö se paikkansa vihkisormuksesta?

Vihkisormuksen alkuperästä on todellisuudessa olemassa ristiriitaisia ajatuksia. Esitämme muutamia esimerkkejä: ”Alkujaan . . . sormus oli kahle, jota käytettiin vangiksi otetun morsiamen sitomiseksi.” (For Richer, for Poorer) ”Sormus on suhteellisen nykyaikainen korvike sille kultarahalle tai muulle arvoesineelle, jolla mies kirjaimellisesti osti vaimonsa tämän isältä.” (The Jewish Wedding Book) ”Vihkisormuksen otaksutaan olevan roomalaista alkuperää ja saaneen alkunsa vanhasta tavasta käyttää sormuksia tehtäessä sopimuksia.” (American Cyclopædia) ”Sormuksen yhteydestä avioliittoon on esitetty useita selityksiä. Näyttää siltä, että juutalaiset käyttivät vihkisormuksia ennen kristillisiä aikoja.” – The International Cyclopaedia.

Täten nähdään, että vihkisormuksen tarkka alkuperä on epävarma. Vaikka olisikin niin, että pakanat käyttivät ensin vihkisormuksia, niin epäisikö se sen kristityiltä? Ei välttämättä. Monet nykyiset vaatekappaleet ja elämänpiirteet ovat alkuisin pakanamaista. Nykyinen ajan jako tunteihin, minuutteihin ja sekunteihin perustuu muinaisbabylonilaiseen järjestelmään. Kuitenkaan ei ole mitään sitä vastaan, että kristitty käyttää tätä ajan jakoa, sillä sen tekeminen ei sisällä väärien uskonnollisten menojen harjoittamista.

Luonnollisesti huolemme on suurempi vihkisormusten käytön suhteen, koska se ei koske vähäisiä maallisia asioita vaan aviosuhdetta, jota kristitty pitää aiheellisesti pyhänä Jumalan edessä. Kysymys ei todella koskekaan niin paljon sitä, käyttivätkö pakanat ensin vihkisormuksia, vaan sitä, käytettiinkö niitä alun perin vääriin uskonnollisiin menoihin kuuluvina ja onko niillä yhä tämä uskonnollinen merkitys. Kuten on osoitettu, historialliset todisteet eivät anna tehdä ehdotonta johtopäätöstä tästä. Mitä Raamattu sanoo sormuksien käytöstä?

Raamattu osoittaa, että jotkut Jumalan palvelijat käyttivät menneisyydessä sormuksia, sellaisiakin, joihin liittyi jokin erityinen merkitys. Sinettisormuksen pitäminen saattoi ilmaista asianomaisen saaneen valtuuden toimia sen hallitsijan puolesta, joka sen omisti. (1. Moos. 41:42; 4. Moos. 31:50; Est. 8:2, 8; Job 42:11, 12; Luuk. 15:22) Vaikkei siis mainitakaan vihkisormuksia, niin nämä tosi palvojat eivät selvästikään empineet käyttää sormuksia muutenkin kuin vain koristuksena.

Jotkut sanovat, että vihkisormus edustaa asianomaisen loputonta rakkautta ja antaumusta avioliitossa. Kasvava avioerojen määrä monissa maissa, joissa naineet henkilöt tavallisesti käyttävät vihkisormusta, todistaa, että tämä merkitys on enemmän kuviteltu kuin todellinen. Siitä huolimatta on vihkisormus useimmille ihmisille, kristityillekin, maissa, joissa vihkisormukset ovat yleisiä, ulkonainen ilmaus siitä, että sen käyttäjä on nainut henkilö. Toisissa paikoissa sama asia ilmaistaan eri tavalla, kuten esimerkiksi siten, että vaimo käyttää tietyn tyylistä vaatetusta.

Vihkisormus ei ole tietenkään kristillinen vaatimus. Joku kristitty voi päättää olla pitämättä vihkisormusta omantunnon, henkilökohtaisen maun, kalleuden, paikallisen tavan tai jonkin muun seikan tähden. Joku toinen kristitty voi kuitenkin päättää ilmaista aviosäätynsä vihkisormuksella. Loppuerittelyssä ratkaisu on siis henkilökohtainen, ja se on tehtävä asianomaisen omaantuntoon perustuvien näkemysten mukaan.

[Alaviitteet]