Jumala joka pysyy kanssamme

JUMALA, elämän Luoja ja Lähde, tuntee elämän arvon paremmin kuin kukaan ihminen. Hän ilmaisi rakkaudellista hyvyyttä luodessaan toisia, niin että hekin voivat nauttia elämästä. Hän haluaa meidän elävän, ei ainoastaan muutamia lyhyitä vuosia vaan ikuisesti. Tätä varten hän pysyy koko ihmiskunnan kanssa, mutta erityisesti niiden kanssa, jotka vilpittömästi turvaavat häneen ja noudattavat hänen Sanaansa. ”Minä olen uskollinen”, sanoo Jehova, ja uskolliset palvojat, jotka ovat huomioineet hänen toimenpiteitään ihmiskunnan suhteen, sanovat: ”Sinä yksin olet uskollinen.” – Jer. 3:12; Ilm. 15:4; Um.

Jumalan uskollisuuden lujuudesta ihmiskuntaa kohtaan kirjoittaa apostoli Paavali: ”Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa [suosittelee omaa rakkauttaan, Um] meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.” (Room. 5:7, 8) Niinpä hän pysyy pahimmankin tilanteen loppuun saakka niiden kanssa, jotka ilmaisevat vastakaikua hänen rakkaudelleen. Hän vakuuttaa lohduttavasti heille: ”En minä sinua hylkää enkä sinua jätä.” – Hepr. 13:5; Ps. 94:14.

Apostoli Paavali arvosti Jumalan uskollisuutta, ja hän sanoi ateenalaisille kuulijoilleen: ”Kuitenkaan [Jumala] ei ole kaukana yhdestäkään meistä.” (Apt. 17:27) Jumala rakasti varmasti paljon Paavalia itseään, koska hän ei ainoastaan ilmaissut uskoa Jumalan tekemään järjestelyyn elämän hyväksi vaan myös teki kaiken voitavansa auttaakseen toisia saamaan elämän. Siten tehdessään Paavali joutui koettelemuksiin, jotka suuresti ylittävät sen, mitä useimmat ihmiset ovat kohdanneet. Hän luetteli Korinton seurakunnalle näitä koettelemuksia, joita olivat vankeudet, lyönnit, kivitys, haaksirikko, nälkä, kylmyys ja alituinen vaara vihamiesten taholta. Mutta hän sanoi: ”Kaikista Herra on minut pelastanut!” – 2. Tim. 3:11; 4:16, 17; 2. Kor. 11:23–27.

Meidän on muistettava, että vaikka me haluamme elää mahdollisimman pitkään, niin se, elämmekö vai kuolemmeko me tämän nykyisen asiainjärjestelmän aikana, ei todellisuudessa ole pääseikka, vaan tärkeä asia on nuhteettomuuden säilyttäminen Jumalan edessä, sillä hän vaatii uskollisuutta niiltä, jotka ovat tulleet tuntemaan hänen uskollisuutensa. Sellaiset voivat luottaa ehdottomasti siihen, että Jehova ja hänen uskollinen Poikansa Jeesus Kristus pysyvät heidän kanssaan, kun heillä on sairautta, perheongelmia, masennusta, painetta ja jännitystä tai kun he joutuvat ankariin vainoihin.

Jehova pysyi uskollisen Jobin kanssa hänen kauhean sairautensa aikana. Kristitty kirjoittaja Jaakob sanoo hänestä: ”Jobin kärsivällisyyden te olette kuulleet, ja lopun, jonka Herra antaa, te olette nähneet. Sillä Herra on laupias ja armahtavainen.” (Jaak. 5:11) Profeetta Jeremian vihamiehet etsivät keinoa tappaa hänet, mutta kuten Jeremia ilmoitti: ”Herra on minun kanssani niinkuin väkevä sankari.” (Jer. 20:11; 1:8) Paha kuningas Ahab ja hänen vaimonsa Iisebel yrittivät saada Elian kiinni, mutta Jumala varasi Elialle runsaasti elintarvikkeita kaarneitten ja sen vieraanvaraisen vaimon välityksellä, jota Jehova auttoi. – 1. Kun. 17:2–16.

Samoin on nykyajalta useita kertomuksia siitä, kuinka Jumala on pysynyt uskollisesti sellaisen kanssa, joka palvelee häntä vaikeissa olosuhteissa, vastustuksen ja vainon alaisuudessa. Se, mitä psalminkirjoittaja sanoi, on osoittautunut todeksi: ”Jos hän lankeaa, ei hän maahan sorru, sillä Herra tukee hänen kättänsä. Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.” (Ps. 37:24, 25) Itsestään ja tovereistaan apostoli kirjoitti: ”Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut.” (2. Kor. 4:8, 9) Jotkut ovat tosin kuolleet (kuten Paavali itsekin) vainossa ja kärsimyksissä, mutta heitä autettiin pysymään nuhteettomina Jumalaa kohtaan, ja he olivat varmoja ylösnousemuksesta. – Matt. 10:28.

Arvostatko sinä Jehova Jumalan ja hänen Poikansa uskollisuutta, kun he pysyvät kanssamme huolehtimassa siitä, että me saamme elämän? Miten on sitten sinun oman uskollisuutesi laita? Jos olet aviomies, niin pysytkö sinä uskollisesti vaimosi kanssa kaikkina aikoina, puhutko hänestä hyvää ja pysytkö hänen kanssaan auttaaksesi ja lohduttaaksesi häntä, kun hän on masentunut? (Kol. 3:19) Jos olet vaimo, niin pysytkö sinä samaten miehesi kanssa kaikkina aikoina, puhutko hyvää hänestä, kunnioitatko häntä, arvostatko hänen päänasemaansa ja oletko paljastamatta läheisiä perheasioita muille? – Sananl. 31:26; Kol. 3:18.

Perheenjäsenet, osoitatteko te rakkautta kaikille perheessänne, myös sairaille tai iäkkäille, joita voitaisiin pitää taakkana? Toisinaan tapahtuu esimerkiksi, että joku vanhahko perheenjäsen saattaa kärsiä vanhuudenheikkoutta. Hän voi tällaisessa tilassa alkaa jopa syyttää toisia omaisuuden varastamisesta, voi kääntyä lähintä omaistaan vastaan ja saattaa yleensä olla vaikea käsitellä. Tämä muodostuu koetukseksi perheen uskollisuudelle. Unohtaako se sen rakkauden, mitä tämä henkilö, kenties isä tai äiti, on osoittanut kuluneitten vuosien varrella? Vaikka tällainen tilanne on koetteleva, niin eräs lääketieteellinen teos sanoo tätä sairautta potevista ihmisistä: ”Perhe tulee saada ymmärtämään, ettei potilaan käytös ole suunnattu tietoisesti suututtamaan sitä.” Haluatko sinä pitää tämän mielessäsi ja pysyä uskollisesti sairaan henkilön kanssa? Eräs hermolääkäri kirjoitti Jehovan todistajalle, jonka mies sairasti ennenaikaista vanhuuden tylsistymistä: ”Saanen sanoa, että olette harvinaisen hyvä ihminen. Uhrautuvaisuus, jota osoitatte hoitaessanne miestänne, joka on täysin avuton henkilö, on epätavallista. Monet olisivat panneet vastuuttoman sukulaisensa laitoshoitoon jo kauan sitten.”

Jos olet kristitty, niin pysytkö kristittyjen veljiesi kanssa? Mitä teet, kun joku on sairas tai aineellisen avun tarpeessa tai kun joku tarvitsee rohkaisua? Ja pysytkö veljiesi kanssa erityisesti kokouksissa, joissa käsitellään Jumalan sanaa? Taisteletko ”yhtenä sieluna rinta rinnan hyvän uutisen uskon puolesta”? (Fil. 1:27, Um; Matt. 25:34–36; 1. Tess. 5:14) Ulotatko rakkautta ja vieraanvaraisuutta naapureillesi, joilla ei ole sinun uskontoasi? (Luuk. 10:30–37) Jos osoitat tällaista uskollisuutta ja rakkautta toisille, niin voit lausua sen vakaumuksen, minkä Paavalikin, ”ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, – – ei voimat, – – eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme”. – Room. 8:38, 39.