Lukijain kysymyksiä
● Mitä ne ”maailman alkeisvoimat” ovat, jotka mainitaan Gal. 4:3:ssa ja Kol. 2:8, 20:ssä? – USA.
Osoitettuaan, että lapsi on kuin orja, koska hän on toisten holhouksessa, kunnes tulee täysi-ikäiseksi, apostoli Paavali kirjoittaa kirjeessään galatalaisille: ”Samoin mekin, kun olimme alaikäisiä, olimme maailmaan kuuluvien alkeiden orjuuttamia.” (Gal. 4:1–3, Um) Sitten hän ryhtyy osoittamaan, että Jumalan Poika tuli, ”kun aika oli täytetty”, ja vapautti opetuslapsikseen tulevat juutalaiset lain alaisuudesta, jotta he olisivat saaneet ”lapsen aseman”. (Gal. 4:3–7) Paavali varoitti samalla tavalla Kolossalaiskirjeessään Kolossan kristittyjä, ettei kukaan saisi heitä saaliikseen ”järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin [alkeisiin, Um] eikä Kristukseen. Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti.” Heidän piti olla ”Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista [alkeisiin katsoen, Um]”. – Kol. 2:8, 9, 20.
Sen vastakohtana, mitä noilla kristityillä nyt oli, ”maailman alkeet” ovat ilmeisesti niitä perus- eli alkeisperiaatteita, joita ne seuraavat, jotka eivät ole tosi kristittyjä, henkilöt, jotka kuuluvat Jumalasta vieraantuneeseen maailmaan. An American Translation kääntää kreikan kielen ilmaisun ”maailman alkeet” ”aineellisiksi katsomuskannoiksi”. Sen, miten joku katselee asioita, ratkaisevat tietysti hänen noudattamansa periaatteet.
Tarkastelemamme raamatunkohta, Kol. 2:8, ilmaisee, että näihin alkeisperiaatteisiin eli ”alkeisiin” kuuluvat filosofiat ja petolliset opit, jotka perustuvat ihmisen mittapuihin, käsityksiin, järkeilyihin ja taruihin, asioihin, joista kreikkalaiset ja muut ei-juutalaiset kansat nauttivat. Nämä ”alkeet” käsittivät lisäksi, kuten Kol. 2:16–18 ja Gal. 4:4–5:4 osoittavat, ne ei-raamatulliset juutalaiset opetukset, jotka vaativat asketismia ja ”enkelien palvelemista”, sekä opetuksen, jonka mukaan kristittyjen täytyy noudattaa Mooseksen lakia pelastuakseen.
Mutta eikö Mooseksen laki ollut alkuisin Jumalasta? Oli varmasti. Miten sen noudattajasta voitiin sitten sanoa, että hän on ”maailman alkeiden” orjuuttama?
Meidän täytyy muistaa, että laki tuli täytetyksi Kristuksessa Jeesuksessa. Hän oli se ”todellisuus”, johon lain ’varjot’ – temppeli ja siellä suoritetut uhrit – viittasivat. Laki oli sen tähden täyttänyt tarkoituksensa eikä ollut enää tuomion mittapuu. (Kol. 2:13–17, Um) Tämän lisäksi nämä kristityt, joille apostoli Paavali kirjoitti, kutsuttiin myös elämään taivaassa, henkinä. Laki oli ihmisiä varten, koostui ”lihaa koskevista laillisista vaatimuksista”, voitiinpa sen tabernaakkeliakin (ja myöhemmin temppeliä) kutsua ”maailmalliseksi” (Hepr. 9:1, 10, Kingdom Interlinear Translation; Moffatt) siinä merkityksessä, että se kuului osana ihmisen toiminta-alaan, se oli rakennettu ja sitä käytettiin ihmismaailmassa, se ei ollut mitään taivaallista eli hengellistä. Mutta kristityt kutsuttiin nyt korkeampaan palvontatapaan, joka perustui Kristukseen Jeesukseen, joka oli mennyt itse taivaaseen. (Hepr. 9:11, 24) Apostoli sanoi Jeesuksesta Kristuksesta Kolossalaiskirjeessään, että ”hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti”. (Kol. 2:9) Näin ollen oli Jeesus Kristus – eivät ihmiset ja heidän periaatteensa tai opetuksensa, ei edes nyt täytetty Mooseksen laki – tunnustettava Jumalan palvelijoilleen määräämäksi täydelliseksi mittapuuksi, jolla jokainen opetusta tai elämäntapaa koskeva totuus on mitattava.
Samoin kuin apostoli oli neuvonut Kolossan kristittyjä, hän kirjoitti Galatiassakin oleville, ettei heidän pitänyt olla lapsia asettumalla vapaaehtoisesti sen alaisuuteen, mitä verrattiin ’kasvattajaan’, nimittäin Mooseksen lain alaisuuteen. Heidän suhteensa Jumalaan oli nyt samankaltainen kuin täysikasvuisen pojan isäänsä. Mooseksen laista oli tullut ’alkeita’ verrattuna kristilliseen opetukseen. Olisi ollut siis vääriin, jos kristityt olisivat palanneet ihmisen toiminta-alan ”heikkojen ja köyhien alkeisvoimien [alkeiden, Um] puoleen”. Heillähän oli täysi totuus.
Samalla tavalla elää nykyään Jumalasta vieraantuneitten ihmisten muodostama maailma eräitten sellaisten elämänfilosofioiden ja tapojen mukaan, jotka ovat ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Mutta heistä se on ”koettu” elämäntapa, jota edustavat sellaiset ilmaisut kuin ”tarkoitus pyhittää keinot”; ”ei susi koiran kuolemaa itke”; ”sodassa ja rakkaudessa ovat kaikki keinot luvallisia”. Heillä ei ole ylhäältä tulevaa viisautta, syvällistä hengellistä ymmärrystä. (Jaak. 3:13–18) Meidän täytyy kristittyinä pitää huoli siitä, ettemme luiskahda noudattamaan maailmallisia periaatteita perheemme ja liikeasioittemme hoidossa ja ollessamme tekemisissä toistemme kanssa. Kristityn on hyvä kysyä itseltään: Johtavatko Jumalan sana ja hänen Poikansa esimerkki ja opetukset minua täysin kaikessa, mitä minä teen, vai annanko tämän maailman suosittujen sananparsien vaikuttaa itseeni?