Annatko ennakkoluulon kompastuttaa itsesi?
IHMISET, joiden silmissä on kaihi, näkevät hämärästi, epäselvästi. Se taas vaikuttaa heidän arvostelukykyynsä; he kompastuvat usein, putoavat ja loukkaavat itsensä. Samalla tavalla eräitten henkistä näköä sumentaa kuvaannollinen kaihi, omanvoitonpyynnön tai jonkin muun tunneseikan aiheuttama ennakkoluulo. Tällaisiin tekijöihin perustuvia ratkaisuja sanotaan subjektiivisiksi eikä objektiivisiksi ratkaisuiksi. Jos toimit sellaisen arvostelukyvyn perusteella, niin voit myös kompastua, pudota ja loukata itsesi.
Kun Jeesus Kristus, Jumalan Poika, oli maan päällä, niin hän kohtasi yhä uudelleen ihmisiä, jotka tekivät subjektiivisia ratkaisuja ennakkoluulon tähden. Jeesus kasvoi Galileassa, joka oli enimmäkseen vaatimattomien maanviljelijöitten ja kalastajien asuttama Rooman provinssi. Tätä seikkaa hänen aikansa uskonnolliset johtajat käyttivät yhtenä verukkeena, minkä vuoksi he eivät kuunnelleet häntä. Niinpä kun Nikodeemus, eräs hallitusmies ja juutalaisen korkeimman oikeuden jäsen, pyysi oikeudenmukaista kuulustelua Jeesukselle, hänen virkatoverinsa sanoivat ivallisesti: ”Oletko sinäkin Galileasta? Tutki ja näe, ettei Galileasta nouse profeettaa.” – Joh. 7:50–52.
Merkitsikö pelkästään se, ettei Raamattu nimenomaan ennustanut profeetan tulevan Galileasta, ettei sieltä koskaan tulisi ketään profeettaa? Ei suinkaan! Todellisuudessahan profeetta Jesaja ennusti, että sillä seudulla nähtäisiin ’suuri valkeus’. – Jes. 8:23; 9:1; Matt. 4:13–17.
Tosiaan omanvoitonpyyntö teki juutalaiset johtajat ennakkoluuloisiksi Jeesusta vastaan, mikä ilmenee selvästi hänen heille lausumistaan nuhtelusanoista: ”Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala?” Koska he itsekkäästi halusivat saada ihmisten ylistystä, he eivät voineet nähdä niitä ilmeisiä todisteita, että Jeesus Kristus oli todella heidän kauan sitten luvattu Messiaansa, suuri Profeetta, Jumalan Poika. Jeesuksen tunnustaminen olisi maksanut heille heidän maineensa korkeampien luokkien keskuudessa. Ja koska nuo uskonnolliset johtajat eivät voineet nähdä totuutta, joka oli niin ilmeinen monille yhteiseen kansaan kuuluville, niin he kompastuivat luokkana Jeesukseen. – Joh. 5:44; Luuk. 7:11, 16.
Apostoli Paavali kohtasi ihmisiä, joilla oli samanlainen epäselvä henkinen näkö. Useimmat filosofit, jotka kuuntelivat häntä Mars-kukkulalla, ilmaisivat ennakkoluulon sumentamaa arvostelukykyä, kuten kertomus osoittaa: ”Kuullessaan kuolleitten ylösnousemuksesta toiset ivasivat, toiset taas sanoivat: ’Me tahdomme kuulla sinulta tästä vielä toistekin’.” Heistä näytti liian naurettavalta harkitakaan, että joku todella nousisi kuolleista, ja niin he kieltäytyivät tutkimasta todisteita siitä, että Jeesus Kristus oli todella herätetty kuolleista. Mutta jotkut, jotka kuuntelivat Paavalia siinä tilaisuudessa, olivat halukkaita pohtimaan sitä, mitä hän oli sanonut heille. Koska he olivat ennakkoluulottomia, niin he pystyivät kohdistamaan havaintokykynsä tähän suureen totuuteen. Mikä oli tulos? He tulivat vakuuttuneiksi ja heistä tuli uskovia. – Apt. 17:32–34.
Samanlainen tilanne vallitsee nykyisinkin. Asioitten katseleminen subjektiivisesti eli ennakkoluuloisella tavalla saa yhä monet hylkäämään Jumalan sanan Raamatun. Miten on sinun laitasi tässä suhteessa? Onko sinulla selvä, ennakkoluuloton ajattelukyky, vai sallitko sinä toisten mielipiteitten himmentää näkökykysi? Sellaiset Raamatun kriitikot kuin saksalainen teologi J. Wellhausen, joka kuoli vuonna 1918, ovat vaikuttaneet moniin. Me luemme hänestä erään suositun tietosanakirjan vuoden 1959 painoksesta, että hän ”teki nimensä kuuluisaksi . . . sovittelemattomalla tieteellisellä asenteellaan, jonka hän omaksui” Raamatun tutkimisessa. – Encyclopædia Britannica, 23. osa, s. 498.
Mutta hänen epätieteelliset vaikuttimensa tekivät tyhjäksi kaikki ”tieteelliset” menettelytavat, joita hän saattoi käyttää. Hän ei ollut tieteellinen, objektiivinen, vaan subjektiivinen, sillä hän antoi tunnetekijäin vääristää arvostelukykyään. Hän salli ennakkoluulon kaikkea sitä kohtaan, minkä väitettiin olevan ilmoitettua uskontoa, himmentää näkökykynsä. Hän lähti sen tähden siltä pohjalta, että monet Raamatun kirjat ovat hurskasta petosta. Tämän takia on niin kuin amerikkalainen arkeologi Albright niin hyvin huomautti: ”Wellhausen . . . liioitteli suuresti Mooseksen ajan heprealaisten ja pakanallisten arabien välistä samankaltaisuutta . . . lähes 2 000 vuotta myöhemmin.” Lisäksi Albright osoitti, ettei ole olemassa ainoatakaan todistetta, joka tukisi Wellhausenin teoriaa muinaisesta hurskaasta petoskirjallisuudesta. – The American Scholar, 7. osa, n:o 2, s. 183.
Myös H. F. Hahn sanoo kirjoittaessaan teoksessa Essays on Jewish Life and Thought (1959) Wellhausenista: ”On vain rehellistä sanoa, ettei hänen teoksensa ollut ’tieteellinen’. . . . Wellhausen . . . kirjoitti siinä vakaumuksessa, että historioitsijan tärkein tehtävä on selittäminen. . . . Hänen Israelin uskontoa koskeva historiansa ei sen tähden ollut niinkään tieteellinen tutkielma kuin filosofinen näkemys historiasta.” Niin, tämän raamatunkriitikon ennakkomielipiteet himmensivät hänen arvostelukykyään.
Jehovan kristityt todistajat menevät nykyään talosta taloon samoin kuin apostoli Paavali ja muut menivät ja julistavat Jumalan valtakunnan hyvää uutista. (Matt. 24:14; Apt. 5:42; 20:20) Vilpittömästi mutta kuitenkin tyynesti he osoittavat Raamatun periaatteitten viisauden, Raamatun opetusten järkevyyden ja Raamatun ennustusten varmuuden. Mutta koska ennakkoluulo on sumentanut monien näkökyvyn, niin he eivät kuuntele todistajien tuomaa sanomaa.
Miksi eivät? Jotkut siksi, että todistajien joukossa on verraten harvoja korkean koulutuksen saaneita. Mutta sellaiset ennakkoluuloiset jättävät huomioon ottamatta sen seikan, että samoin oli apostolien ja toistenkin varhaiskristittyjen keskuudessa. Jotkut eivät kuuntele siksi, että todistajien sanoma perustuu Raamattuun, jota he pitävät epätieteellisenä. Mutta Pennsylvanian yliopiston professori Brobeck huomautti kerran: ’Useimmat tiedemiehet eivät tosin hyväksy Raamattua, mutta ei sen vuoksi, että he ovat tiedemiehiä. Useimmat muutkaan ihmiset eivät hyväksy Raamattua.’ – Joh. 7:48; 1. Kor. 1:26–29.
Älä anna siis ennakkoluulon tai ennakkomielipiteiden tai toisten tietämättömyydessään muodostamien mielipiteiden himmentää näkökykyäsi. Tutki itse tarkoin. Kuuntele puolueettomasti todistajia. Varsin monet, jotka ovat näin tehneet, ovat erittäin kiitollisia sen johdosta, että kuuntelivat. ”Koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on.” – 1. Tess. 5:21.