Lukijain kysymyksiä

● Kun otamme huomioon, että pakanat esittivät kukkauhreja kuolleille, niin sopiiko kristittyjen lähettää kukkia hautajaisiin tai laskea niitä haudalle? – G. T., USA.

On totta, että muinaiset pakanat esittivät kukkauhreja kuolleille. R. Braschin julkaisu How Did It Begin? (Miten se alkoi?) sanoo: ”Seppeleen lähettäminen hautajaisiin ja sen laskeminen arkulle tai haudalle on jäänne muinaisesta taikauskosta ja epäjumalanpalvonnasta.”

Mitä varten he menettelivät siten? Saman julkaisun tekijä lisää: ”Kukkaseppele on jäänne siitä uskosta, että kuolleille piti varata lohtua. Kukkia pidettiin myös kirjaimellisesti kukkauhrina, uhrina kuolleille. Niiden tarkoitus oli pitää heidät onnellisina, jotta he eivät tyytymättöminä ahdistaisi surijoita.” Pakanat kunnioittivat siis vainajia kukkauhreilla siinä harhauskossaan, että kuolleilla on kuolematon sielu.

Mutta olivatko pakanat kukkien alkuunpanijoita? Onko meidän pääteltävä, että kukkien käyttö tuollaisissa tilaisuuksissa on väärin vain siksi, että pakanat käyttivät niitä uhrina kuolleilleen? On kiinnostavaa panna merkille, että kirjailija Brasch sanoo myös: ”Mitään näistä erilaisista varhaisista alkujuurista ei muisteta. Seppeleessä ei ole jäljellä mitään taikuutta, ja ’sano se kukkasin’ on tullut totutuksi tavaksi läntisessä maailmassa.”

Kukkia ei yleensä anneta läntisessä maailmassa kuolleitten lepyttämiseksi. Tavallisesti niitä lähetetään ystävällisyyden osoituksena vainajan perheelle. Ja Jehovan ihmisen mielihyväksi luomilla kukilla on ilahduttava vaikutus.

Jos joku ajattelee kunnioittavansa kuollutta lähettäessään kukkasia, niin hän tekee niin kuin pakanat tekivät. Sellainen vaikutin olisi väärä kristillisestä näkökulmasta katsoen. Mutta jos hän lähettää kukkia lohduttaakseen jäljelle jääneitä, tehdäkseen surullisen tilaisuuden miellyttävämmäksi, niin sitä vastaan ei totisesti ole sanottavaa.

On kuitenkin sanottava, että vaikka onkin tapana lähettää kukkia huomion osoitukseksi perheelle, niin sen tekeminen ei ole velvollisuus. Sen sijaan voidaan tosiaankin tehdä vainajan perheelle jotain muuta, millä voi olla vielä suurempi merkitys. Kukkien lähettämisen sijasta joku voi haluta auttaa perhettä valmistamalla sille aterian, koska monet muut yksityisseikat saattavat rasittaa surevaa perhettä. Tai joku voi rakkaudellisesti tarjoutua huolehtimaan pikkulapsista, kunnes hautajaiset ovat ohitse. Vainajan lähiomaiset, kuten leski, ovat yksinäisiä hautajaisten jälkeen. Olisi ystävällistä kutsua heitä aterialle tai retkelle. Siten he näkevät, että heitä kaivataan, että heillä on ystäviä, jotka haluavat toimia heidän kanssaan. Jaak. 1:27 sanoo: ”Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.”

Vaikka siis sitä vastaan ei ole mitään sanottavaa, että lähetetään kukkia oikeista vaikuttimista, ilman pakanallista uskomusta taustana, niin on mahdollista tehdä muuta ja hyödyllisempääkin. Se saattaa olla arvostetumpaakin kuin pelkkä kukkalähetys ilman henkilökohtaista avun tarjousta.

Hautajaisiin lähetetyt kukat sijoitetaan usein myöhemmin haudalle. Mutta jotkut saattavat haluta tehdä niillä jotain muuta. Ehkä he haluavat antaa niitä muille, viedä niitä niille, jotka harvoin saavat kukkia, sairaille tai vanhoille. Joku voi ajatella, että elävät arvostavat kukkasia, mutta että niillä on vähän merkitystä haudalla, koska vainaja ei voi arvostaa niitä. – Saarn. 9:5.

Toiset voivat tietysti haluta panna kukkia haudalle vain kaunistaakseen hautasijaa eivätkä kunnioittaakseen kuollutta. Tämäkin on henkilökohtaisesti ratkaistava asia.

Kun henkilöllä on siis oikea vaikutin ja oikea käsitys siitä, mitä kuolleelle tapahtuu, niin se, mitä hän tekee kukkien suhteen, riippuu hänen henkilökohtaisesta valinnastaan. Mutta voidaan nähdä, että on muita vielä merkityksellisempiä tapoja toimia vainajan perheen hyväksi ja käyttää kukkia.