Mistä löytyy hengellistä ravintoa

ERÄS Jehovan todistaja Portlandissa Oregonissa Yhdysvalloissa koki seuraavaa tavatessaan naisen, joka otti julkaisun Totuus joka johtaa ikuiseen elämään: Nainen suostui tutkimaan Raamattua ja halusi jonkin ajan päästä tutkia sitä kahdesti viikossa. Tutkiessaan hän sanoi todistajalle: ”Alan vakuuttua siitä, että tämä on totuus, koska tämä on ensimmäinen konsanaan tuntemani uskonto, joka ei taputa selkään ja sano: ’Sinähän teet kaiken voitavasi.’ Olen lukenut Raamattua kylliksi tietääkseni, että tosi kristillisyys on vaikea elämän tie monine koettelemuksineen ja koetuksineen.”

Kun oli kulunut jonkin aikaa, tämä nainen alkoi käydä valtakunnansalin kokouksissa ja selitti: ”Olen aina tiennyt, että kirkot ovat olleet nykyään liian loisteliaita ja liiaksi muotomenoja sisältäviä ollakseen varhaiskristillisyyden kaltaisia.” Jehovan todistajain kokousten yksinkertaisuus teki tosiaan häneen syvän vaikutuksen.

Mutta hänen miehensä alkoi vastustaa sitä, että hän kävi todistajien kanssa heidän kokouksissaan. Mies lupasi hänelle, että jos hän luopuu tästä, niin he menevät kirkkoon perheenä. Vaimo lupasi tehdä näin. Ja kun kaksi viikkoa oli kulunut, hän kutsui todistajan ja itki. Hän sanoi: ”Menin kirkkoon etsimään ruokaa, ja minulle tarjottiin muruja. Teidän uskontonne huutaa ’totuus, totuus’, koska kun tutkin Raamattua teidän kanssanne, minua vainottiin ensi kerran elämässäni. Enkä tullut koskaan kotiin tuntien nälkää niin kuin nyt.” – 2. Tim. 3:12; 4:1–4.

Hän alkoi käydä jälleen Jehovan todistajien kokouksissa ja jakelee nyt toisille sitä mitä oppii. Hän iloitsee ollessaan siellä, mistä hengellistä ravintoa on löydettävissä.