Lukijain kysymyksiä
● Puhuiko Jehova Jumala Mooseksen kanssa suoraan vai enkeliedustajan välityksellä? – S. C., USA.
Jehova puhui Moosekselle useammin kuin kerran. Kun Mooses paimensi appensa lammaslaumaa Hoorebin vuoren rinteellä, niin hän näki palavan orjantappurapensaan, joka ei kulunut. 2. Moos. 3:4–6:ssa kerrotaan, että ”kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, huusi hän, Jumala, hänelle pensaasta ja sanoi: ’Mooses, Mooses!’ – – Ja hän sanoi vielä: ’Minä olen sinun isäsi Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala’. Ja Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa.” Kuka todellisuudessa puhui Moosekselle tuossa tilaisuudessa? Saman luvun toinen jae sanoo: ”Herran enkeli ilmestyi hänelle tulen liekissä keskellä orjantappurapensasta.” Jehova itse ei siis ilmestynyt siellä Moosekselle eikä puhunut hänelle, vaan Jehovan enkeli puhui Jumalan edustajana Hänen nimessään.
Mooses meni Jehovan käskystä Egyptiin esiintymään faaraon edessä ja johtamaan israelilaiset pois maasta. Siellä Jehova puhui edelleen Moosekselle ja antoi hänelle nimenomaisia sanomia vietäväksi faaraolle ja ennakkoilmoituksia vitsauksista, joiden piti kohdata maata. On järkevää olettaa, ettei Jehova puhunut tällöin Moosekselle suoraan vaan edelleen enkeliedustajan välityksellä, niin kuin Hän oli puhunut Hoorebillakin.
Mooses palasi myöhemmin vapautetut Israelin lapset mukanaan sille seudulle, missä Jehova oli ensin antanut hänelle ohjeita. Siellä Jumala kuuluvasti ilmoitti kymmenen käskyä lähelle vuoren juurta kokoontuneelle koko kansalle. (2. Moos. 20:1–18, 22; 5. Moos. 9:10) Pelon valtaamina sukukuntien päämiehet ja kansan vanhimmat pyysivät, ettei Jehova puhuisi enää heille tällä huomiota herättävällä tavalla, vaan että hän olisi tiedotusyhteydessä heidän kanssaan Mooseksen välityksellä. Niin kansa vetäytyi telttoihinsa, ja Jehova antoi lisää tuomiopäätöksiä Moosekselle kansaa varten. – 5. Moos. 5:4, 23–31.
Mooses ja Aaron, Naadab ja Abihu sekä 70 Israelin vanhinta sai sen jälkeen ”näyn tosi Jumalasta” lakiliittoa vihittäessä. (2. Moos. 24:11, Um) Mutta Mooseksen yksityisestä kokemuksesta luemme: ”Herran kirkkaus laskeutui Siinain vuorelle, ja pilvi peitti sen kuusi päivää; ja seitsemäntenä päivänä hän huusi Moosesta pilven keskeltä. Ja Herran kirkkaus vuoren kukkulalla näytti israelilaisten silmissä kuluttavalta tulelta. Ja Mooses meni pilven keskelle ja nousi vuorelle. Ja Mooses oli vuorella neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä. Ja Herra puhui Moosekselle – – Ja kun hän oli lakannut puhumasta Mooseksen kanssa Siinain vuorella, antoi hän hänelle kaksi laintaulua, kivitaulua, joitten kirjoitus oli Jumalan sormella kirjoitettu.” (2. Moos. 24:16–31:18) Jehova itsekö persoonallisesti lausui kymmenen käskyä koko kansalle Siinain vuorella, ja hänkö antoi lisää tuomiopäätöksiä ja kaiverretut laintaulut Moosekselle? Monet kertomuksen lukijat saattavat päätellä niin.
Mutta kun juutalainen kristitty opetuslapsi Stefanus puhui Jumalan hengen vaikutuksesta juutalaiselle sanhedrinille, niin hän selitti: ”Tämä on se Mooses, joka – – seurakunnassa, erämaassa, oli enkelin kanssa, joka puhui hänelle Siinain vuorella, ja oli myös isiemme kanssa; ja hän sai eläviä sanoja meille annettaviksi.” Sitten Stefanus jatkoi viitaten miehiin, joiden edessä hän seisoi: ”Te, jotka enkelien toimen kautta saitte lain.” (Apt. 7:37, 38, 53) Täysin yhtäpitävästi tämän kanssa apostoli Paavali sanoi Mooseksen laista, että se oli ”enkelien kautta puhuttu sana”. (Hepr. 2:2) Ja kirjoittaessaan Galatian seurakunnille hän sanoi: ”Laki – – säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä.” (Gal. 3:19) On siis selvää, ettei Jehova puhunut suoraan kansalle eikä hän puhunut suoraan myöskään Moosekselle eikä antanut hänelle kahta laintaulua, vaan hän teki tämän enkeliedustajien välityksellä, jotka valtuutettiin puhumaan Hänen nimessään.
Jonkin aikaa tämän jälkeen Mooses erityisesti pyysi Jehovalta: ”Anna siis minun nähdä sinun kirkkautesi.” Jehova vastasi: ”Minä annan kaiken ihanuuteni käydä sinun ohitsesi ja huudan nimeni [’Jehova’] sinun edessäsi. Ja minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, armahdan, ketä armahdan.” Ja hän lisäsi: ”Sinä et voi nähdä minun kasvojani; sillä ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon.” Ja Jehova sanoi edelleen: ”Tässä on paikka minun läheisyydessäni; astu tuohon kalliolle. Ja kun minun kirkkauteni kulkee ohitse, asetan minä sinut kallion rotkoon ja peitän sinut kädelläni, kunnes olen kulkenut ohi. Kun minä sitten siirrän pois käteni, näet sinä minun selkäpuoleni; mutta minun kasvojani ei voi kenkään katsoa.” – 2. Moos. 33:18–23.
Varhain aamulla Mooses nousi Siinain vuorelle. ”Niin Herra astui alas pilvessä, ja Mooses asettui siellä hänen läheisyyteensä ja huusi Herran nimeä. Ja Herra kulki hänen ohitsensa ja huusi: ’Herra, Herra on laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa, joka pysyy armollisena tuhansille, joka antaa anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit, mutta ei kuitenkaan jätä rankaisematta, vaan kostaa isien pahat teot lapsille ja lasten lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen’. Niin Mooses kumartui nopeasti maahan ja rukoili.” (2. Moos. 34:4–8) Oliko Jehova itse persoonallisesti siellä Siinain vuorella tuona aamuna, niin että Mooses näki todella Jumalan itsensä ”selkäpuolen”?
Älä unohda, että Jehova oli sanonut Moosekselle: ”Ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon.” (2. Moos. 33:20) Ja myöhemmin apostoli Johannes ilmoitti tosiasiana: ”Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt.” (Joh. 1:18) On kuitenkin kiinnostavaa, että Luuk. 2:9 kertoo siitä ajasta, jolloin enkelit ilmoittivat Jumalaa pelkääville paimenille Jeesuksen syntymästä: ”Heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään.” Näin osoitetaan, että Jehovan kirkkaus voitiin ilmaista enkelien yhteydessä. Näin ilmeisesti tapahtui, kun Jehova pani kirkkautensa ilmestymään Moosekselle. Se ei ollut kuitenkaan Jehovan täydellisen kirkkauden voima, mikä olisi koitunut Mooseksen kuolemaksi, vaan ainoastaan jälkihehku, ikään kuin Jehovan ”selkäpuoli”. Tämä on yhdenmukainen Stefanuksen selityksen kanssa, että Mooses ”oli enkelin kanssa, joka puhui hänelle Siinain vuorella”. Tämän jälkeen Jumalan voima kirjoitti kymmenen käskyä uusiin tauluihin, jotka Mooses oli tuonut vuorelle. – 2. Moos. 34:28.
Toisella kertaa Jehova sanoi Aaronille ja Mirjamille nuhdellessaan heitä siitä, että he puhuivat veljeään Moosesta vastaan: ”Kuulkaa minun sanani. Jos keskuudessanne on profeetta, niin minä ilmestyn hänelle näyssä, puhun hänen kanssaan unessa. Niin ei ole minun palvelijani Mooses, hän on uskollinen koko minun talossani; hänen kanssaan minä puhun suusta suuhun, avoimesti enkä peitetyin sanoin, ja hän saa katsella Herran muotoa [kaltaisuutta, Leeser; Jewish Publ. Soc.].” (4. Moos. 12:6–8) Se oli hyvä nuhde Aaronille ja Mirjamille, koska he olivat kerskuneet, että Jehova oli puhunut heidän kauttaan ja että he niin ollen olivat profeettoja yhtä hyvin kuin Mooseskin.
Ottaen huomioon sen, mitä jo on saatu tietää, voitaisiin kysyä: Mitä Jehova teroitti Aaronin ja Mirjamin mieleen sanoessaan, että hän puhui Mooseksen kanssa ”suusta suuhun”? Miten hänen viestintänsä Mooseksen kanssa erosi hänen viestinnästään muiden profeettojen kanssa, joka myös tapahtui enkelten välityksellä?
Jehova oli valinnut juuri Mooseksen välittäjäksi itsensä ja Israelin kansan välillä. Hänelle Jumala antoi ohjeet ja lakiliiton lakikokoelman kansaa varten. Jehova uskoi hänelle ’koko talonsa’ käyttäen Moosesta läheisenä edustajanaan järjestäessään kansan. Myöhemmät profeetat rakensivat vain edelleen sille perustalle, mikä oli laskettu Mooseksen kautta. Vaikka Jumala oli aikaisemmin puhunut enkelten välityksellä sellaisille uskollisille miehille kuin Nooalle ja Aabrahamille sekä oli kuuluvasti toimittanut kymmenen käskyä koko kansalle enkelinsä välityksellä yhdessä ainoassa tilaisuudessa, niin Jehova puhui Mooseksen kanssa ”suusta suuhun” eli ”kasvoista kasvoihin, niinkuin mies puhuttelee toista”. (2. Moos. 33:9–11) Jehova ei puhunut Moosekselle ainoastaan kerran tai kahdesti vaan yhä uudelleen, ja Mooses vuorostaan puhui Jumalalle esittäen pulmansa saadakseen Hänen ohjeensa ja ilmaisten omat tunteensa, ja Jehova vastasi hänelle enkelinsä välityksellä. Ketkään muut profeetat eivät olleet tällaisessa jatkuvassa molemminpuolisessa keskusteluviestinnässä Jumalan kanssa kuin Mooses välittäjän ominaisuudessaan. – 5. Moos. 34:10.
Jehova sanoi enkelinsä välityksellä Moosekselle Hoorebin vuorella: ”Sinä et voi nähdä minun kasvojani; sillä ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon.” (2. Moos. 33:20) Kun siis 5. Moos. 34:10 puhuu Mooseksesta, ”jonka kanssa Herra seurusteli kasvoista kasvoihin”, niin se ei mitenkään voi tarkoittaa sitä, että Mooses olisi nähnyt Jehovan omat kasvot eli persoonan. Ja koska suu on osa kasvoista, niin kun Jehova sanoi: ”Hänen kanssaan minä puhun suusta suuhun”, niin se ei voi merkitä sitä, että Mooses olisi nähnyt Jumalan kasvot tai olisi ollut suoranaisessa, välittömässä kosketuksessa Jumalan kanssa. Hänellä oli vain persoonallinen puheillepääsy Jumalan kanssa enkelien välityksellä, jotka – niin kuin Jeesus sanoi ”näkevät aina [tarvittaessa] minun Isäni kasvot, joka on taivaissa”. – Matt. 18:10.
Tapa, jolla Jehova oli tekemisissä Mooseksen kanssa, oli niin vaikuttava, että oli kuin Mooses olisi todella katsellut Jumalaa omilla silmillään eikä vain saanut näkyä tai unta, jossa olisi kuullut Jumalan puhuvan, mikä oli Jumalan tavallinen viestintätapa profeettojensa kanssa. Mooses ei koskaan nähnyt Jehovaa todellisuudessa, ja Jumala puhui hänen kanssaan enkelien välityksellä, mutta Jehova oli yhteydessä Mooseksen kanssa niin todellisella tavalla, että Mooses reagoi ikään kuin hän olisi todella nähnyt ”sen, joka on näkymätön”. (Hepr. 11:27) Ja tapa, jolla kuvaus kirjoitettiin muistiin, tekee kuultuna ja luettuna sellaisen vaikutuksen kuin Mooses olisi nähnyt Jehova Jumalan itsensä ja kuullut hänen puhuvan.
● Jos Iisak oli halukas palvelemaan teurasuhrina, niin miksi Aabrahamin oli sidottava hänet käsistä ja jaloista? – J. D., USA.
Raamatun kertomus sanoo Aabrahamista ja Iisakista: ”Kun he olivat tulleet siihen paikkaan, jonka Jumala oli hänelle sanonut, rakensi Aabraham siihen alttarin, latoi sille halot, sitoi poikansa Iisakin [käsistä ja jaloista, Um] ja pani hänet alttarille halkojen päälle. Ja Aabraham ojensi kätensä ja tarttui veitseen teurastaakseen poikansa.” – 1. Moos. 22:9, 10.
Sekä Aabraham että Iisak on lueteltu Heprealaiskirjeen 11. luvussa uskon miehinä ja Jehova Jumalan tosi palvojina. Jos siis Jehova käski heitä tekemään jotain, niin nuo uskolliset miehet tottelivat vapaaehtoisesti. Voimme näin ollen päätellä, että Iisak oli halukas antautumaan uhriksi, koska Jehova antoi sellaisen ohjeen.
Se, että 1. Moos. 22:9 sanoo Aabrahamin sitoneen Iisakin käsistä ja jaloista, ei muuta tätä johtopäätöstä; päinvastoin se tukee sitä. Juutalaisen historioitsijan Flavius Josephuksen mukaan Iisak oli 25 vuoden vanha, kun tämä tapahtui. (Antiquities of the Jews, I kirja, XIII luku, kpl. 2) Jos tämä on oikein, niin Aabraham oli noin 125 vuoden vanha. Ilmeisestikään iäkäs Aabraham ei ollut voittanut ylivoimalla nuorta tervettä poikaansa sitoakseen hänet. Jos Iisak olisi ollut haluton uhrattavaksi Jumalan ja isänsä käskyn mukaisesti, hän olisi epäilemättä voinut panna vastaan. Se, että hän salli sitoa itsensä, todistaa hänen halukkuutensa palvella uhrina. Hän tiesi Jehovan suorittaneen ihmetyön, kun hän palautti hänen vanhempiensa lisääntymisvoiman, ja niin hän epäilemättä pani toivonsa ylösnousemukseen niin kuin hänen isänsäkin pani. – Hepr. 11:19.
Vaikka joku olisi halukas olemaan uhrina, niin saattaisi tapahtua rajuja tahattomia reaktioita, kun teurastusveistä käytettäisiin. Kun Aabraham sitoi Iisakin käsistä ja jaloista, niin se olisi estänyt tai hillinnyt tällaisen tahattoman reaktion. On kiinnostavaa, että kuvaillessaan karitsan uhraamista Herodeksen temppelin esipihalla tri Edersheim kirjoittaa: ”Sitten uhraava pappi kiinnitti apulaistensa ympäröimänä karitsan alttarin pohjoispuolella olevaan toiseen renkaaseen. – – Uhri pidettiin paikallaan jaloistaan kummankin puolen etu- ja takajalkojen ollessa sidotut yhteen.” (The Temple, s. 132) Ja todellinen ”Jumalan Karitsa”, jota Aabrahamin uhri esikuvasi, naulattiin kidutuspaaluun, vaikka hän tarjoutui vapaaehtoisesti uhriksi. – Joh. 1:29; Hepr. 10:9, 10.