Huolehdi osastasi perheessäsi
VOIKO perhe iloita rauhasta ja ykseydestä, jos mies ja vaimo kilpailevat keskenään pään asemasta? Voivatko lapset oppia kuria, jos äiti kumoaa isän heille asettamat rajoitukset? Tai voiko perhe säilyttää hyvän moraalin, jos isä kieltäytyy suorittamasta vastuutehtäviään? Joko miehen tai vaimon laiminlyönti sen tehtävän täyttämisessä, mikä kummallakin on, voi johtaa hyvin epämiellyttäviin seurauksiin, jopa heidän perheensä hajoamiseen.
Monetkaan aviopuolisot eivät tunnusta heille kuuluvaa asemaa, ja se tekee heidän avioliittonsa hyvin kivikkoiseksi alusta pitäen. Tämä on epäilemättä yksi pääsyy avioerojen korkeaan lukumäärään useissa maissa nykyään. Jos aviopuolisot vain noudattaisivat Raamatussa annettuja hyviä neuvoja avioliitosta, niin he voisivat välttää paljon vaikeuksia, sydänkipuja ja tunne-elämän rasituksia.
Raamattu esittää selvästi miehen ja vaimon keskinäisen aseman. Se määrää miehelle perheen päänaseman sanoen: ”Mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää.” (Ef. 5:23) Hän on perheen päänä vastuussa perhettä koskevien tärkeitten ratkaisujen tekemisestä.
Vaimon osasta eli asemasta Raamattu sanoo: ”Niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset.” (Ef. 5:24) Vaimon tulee siis olla alamainen miehelleen. Olisiko näin ollen sopivaa, että hän kilpailisi miehensä kanssa perheen johtoasemasta? Osoittaisiko hän alamaisuutta, jos hän kumoaisi miehen lapsille asettamia rajoituksia? Eikö olisi paremmin hänen asemansa mukaista, että hän tukisi niitä? Raamatun lapsille määräämä osa perheessä on, että he ovat vanhemmilleen ’kuuliaiset Herrassa’. – Ef. 6:1.
Raamattu kehottaa aviomiehiä käyttämään valtaansa rakkaudellisella tavalla: ”Miesten [tulee] rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan.” (Ef. 5:28) Miehen tulee sen tähden pitää rakkaudellista huolta vaimostaan, samoin kuin hän huolehtii itsestäänkin, ja olla huomaavainen häntä kohtaan. Hänellä tulee olla kaikissa ratkaisuissaan sydämellään vaimonsa onnellisuus ja se, mikä koituu parhaaksi hänelle.
Tämä merkitsee sitä, että ennen kuin kristitty aviomies tekee perhettään koskevia tärkeitä ratkaisuja, niin hänen on hyvä ottaa huomioon vaimonsa samoin kuin lastensakin toiveet. Perheessä tulee ylläpitää tällaista keskinäistä ajatusten vaihtoa sen hyvinvoinnin vuoksi. Kaikkien on tunnettava, että isää voi lähestyä ja että hän on järkevä. Mutta kun hän tekee lopullisen ratkaisun, niin vaimon ja lasten tulee hyväksyä ratkaisu ja toimia sen mukaisesti.
Mutta entä jos miehen ratkaisu ei olekaan viisas? Mitä sitten? Tuleeko vaimon yrittää anastaa hänen päänasemansa ja tehdä erilainen ratkaisu? Se ei olisi viisasta. Hän voi ystävällisellä ja tahdikkaalla tavalla keskustella asiasta miehensä kanssa, mutta jos mies päättäväisesti pysyy päätöksessään, niin vaimon velvollisuus on kannattaa sitä, mikäli mies ei vaadi häntä tekemään sellaista, mikä on Jumalan lain rikkomista. Tällaisella uskollisella tuellaan vaimona hän auttaa lapsia säilyttämään kunnioituksensa miehen päänasemaa kohtaan sekä rauhan ja ykseyden säilymistä perheessä.
Toistuva nalkutus miehen erehdyksestä ei olisi sopusoinnussa vaimon asemaan alistumisen kanssa. Se tekisi vain elämän perheessä sietämättömäksi miehelle. Tästä syystä Raamattu sanookin: ”Räystäästä tippuva vesi sadepäivänä ja toraisa vaimo ovat yhdenveroiset.” (Sananl. 27:15) Monet kodit ovat särkyneet tällaisten vaimojen takia.
Otaksukaamme sitten, että äiti tekee kaiken voitavansa antaakseen lapsilleen oikean kasvatuksen, mutta jotkut heistä tulevat pahoiksi, koska isä ei täytä omaa osaansa pitämällä heidät kurissa ja käyttämällä arvovaltaansa. Pitäisikö vaimon ajatella olevansa syyllinen? Tällaisessa tapauksessa syy on pääasiassa isän harteilla, koska hän on laiminlyönyt osansa täyttämisen.
On kuitenkin tapauksia, joissa molemmat vanhemmat täyttävät oikein osansa, mutta silti jotkut lapsista tulevat pahoiksi. Jos he ovat tehneet kaiken voitavansa kasvattaakseen lapsensa oikein, niin heillä ei ole vastuuta tuosta pahuudesta. Heidän ei tule syyttää itseään. Raamatussa kerrotaan useita tapauksia, joissa hyvillä vanhemmilla oli joitakin lapsia, jotka tulivat pahoiksi. Jootam on eräs tällaisen kokemuksen saaneista. – 2. Aikak. 27:6, 9; 28:1.
Avio-ongelmat voidaan tavallisesti ratkaista, kun mies ja vaimo noudattavat Raamatun ohjeita kummankin asemasta perheessä. Tätä voidaan valaista kokemuksella eräästä avioparista, jonka avioliitto purkautui avioerossa. Vuoden kuluttua avioerosta mies otti yhteyden vaimoon ja sanoi haluavansa mennä uudelleen naimisiin hänen kanssaan. Kertoessaan kokemuksen vaimo sanoi:
”Ilmoitin hänelle, ettei uudelleen avioituminen olisi hyvä ratkaisu. Jos emme onnistuneet aiemmin, emme varmasti onnistuisi toisellakaan kerralla. Mutta mies vain väitti nyt tietävänsä, miten avioliitto onnistuu. Pelkästä uteliaisuudesta kysyin häneltä, mikä oli tämä hänen yksi ja ainoa keinonsa, mikä tekisi meidät onnellisiksi. Hänen vastauksensa oli Jumalan totuuden sana. Sanoin hänelle: ’Kuulehan, näytä minulle ensin, että olet tosissasi. Jos todella olet, niin menemme jonkin ajan kuluttua uudelleen naimisiin.’ Hän vastasi: ’Hyvä, se sopii mainiosti minulle.’ Palattuaan . . . hän otti yhteyden erääseen Jehovan todistajaan ja järjesti Raamatun kotitutkistelun. Hän kävi kaikissa kokouksissa, kävi luonani tai kirjoitti minulle joka ilta ja oli todella innostunut kaikesta oppimastaan. Me menimme uudelleen naimisiin 16.1.1968 ja olemme olleet erittäin onnellisia. Kun nyt tulee pulma eteen, niin me etsimme neuvoa Raamatusta.”
Noudattamalla Raamatun ohjeita perheen ei tarvitse kokea myrskyisiä kriisejä eikä sitä uhkaa hajottava avioero. Pulmat voidaan ratkaista ja erimielisyydet selvittää rauhaisasti. Kun jokainen perheessä täyttää oman osansa eli asemansa, niin perheellä on nytkin mahdollisuus nauttia rauhasta, ykseydestä ja onnesta.