Surevien lohduttaminen hautajaisissa
MILLAINEN vaikutus Jehovan todistajien johtamalla hautaustoimituksella on niihin sureviin perheenjäseniin, joilla on eri usko? Tarkastele seuraavaa kirjettä, jonka erään perheen jäsenet kirjoittivat Jehovan todistajille Ohiossa Yhdysvalloissa:
”Isäni kuoli vuonna 1935, ja äitini jäi pettymykseen ja suruun, minkä vain leski voi tuntea. Silloin hän kääntyi teidän järjestönne puoleen, joka siihen aikaan toimi hyvin vilkkaasti radiossa ja levitti sanomaanne miljoonille ihmisille. Meidän olisi pitänyt silloin todeta, miten suurenmoinen ihmisryhmä te olette, mutta ikävä kyllä emme sitä tajunneet. Te muutitte äitini elämän synkästä epätoivosta rauhaisaksi ja tyytyväiseksi. Hän eli tätä seesteistä elämää yli kolmekymmentä vuotta nauttien sen joka minuutista, kunnes kuolema vei hänet viime viikolla.
”Tällöin me opimme epätoivon läksymme. Useimmat teistä varmaan tietävät, että kun ihminen saavuttaa 84 vuoden iän niin kuin äitimme, niin suurin osa hänen läheisistä ystävistään ja sukulaisistaan on mennyt pois ennen häntä. Ainakin me ajattelimme niin.
”Tämän toi mieleemme kertomus, jonka esitti meille hautaustoimiston johtaja äidin hautajaisia edeltävänä iltana. Hän kertoi vähän aikaa sitten sattuneen tapauksen hyvin rikkaasta ja huomattavasta miehestä, joka tuli kaupunkiimme ja jäi asumaan tänne. Hän asui enemmän tai vähemmän eristäytyneenä useita vuosia eräässä suuressa, hienossa keskikaupungin hotellissa, missä hän lopulta kuoli. Hän pyysi testamentissaan, että hänet haudattaisiin tässä kaupungissa, josta hän oppi kovin pitämään. Ankaran lumimyrskyn takia ei ollut keitään kävijöitä ensimmäisenä päivänä hänen kuolemansa jälkeen. Toisena päivänä saapui vihdoin muuan veljenpoika lumen läpi Pittsburghista. Hän oli ainoa, joka niin teki. Hautaustoimiston johtaja ja hän valvoivat sinä yönä pitkään keskenään. Seuraavana päivänä tämä veljenpoika oli ainoa läsnäolija tuon rikkaan miehen hautajaisissa.
”Vaikkei tilanne meidän kohdallamme ollutkaan yhtä huono, niin me olimme hiukan pelokkaita sinä iltana, joka edelsi äidin laskemista lepoon. Me mietimme, mahtaisiko hautaustilaisuuteen seuraavana päivänä tulla montakaan tai ketään.
”Meillä pysyi tämä epäilyksen tunne seuraavaan aamuun, kunnes Jehovan todistajien evankeliuminpalvelija saapui mukanaan niiden suurenmoisten ihmisten ryhmiä, jotka muodostavat Jehovan todistajien seurakunnat. Heidän mukanaan tuomaansa henkeä ja ystävällisyyttä on vaikea kuvailla. Tyyneys on paras sana, mitä voin ajatella. Kun he täyttivät huoneet ja lausuivat myötätunnon sanansa, niin synkeys hälveni äkisti ja koko maailma näytti kirkkaammalta. Emme voineet olla ajattelematta, kuinka paljon rikkaampi äitimme oli kaikkine näine erinomaisine ystävineen kuin tuo huomattava mies kaikkine rikkauksineen, josta olimme kuulleet edellisenä iltana. Eräs sukulaisemme, joka oli läsnä, sanoi suuresti ihaillen, ettei hän ollut koskaan kuullut niin ajatuksia herättävää hautaustoimitusta.
”Te ette luultavasti koskaan ymmärrä täysin, mitä teitte meille kauniilla kukkaslahjoillanne ja niiden herrojen ystävällisyydellä, jotka tarjosivat palveluksiaan arkunkantajina sekä ystävällisen läsnäolonne lämmöllä. Tätä kaikkea emme pian unohda, ja kaikesta tästä me voimme antaa vain vilpittömät kiitoksemme. Siunatkoon Jumala jokaista teistä!”
Hautajaiset tarjoavat tosiaan erinomaisen tilaisuuden lohduttaa surevia Jumalan ylösnousemustoivon sanomalla ja hänen kansansa kristillisellä rakkaudella ja käytöksellä.