Paljo työ on siunaukseksi

ONKO se siunaus, että on paljon tehtävää? Kuinka niin voi olla? joku kysynee. Eikö Raamattu sano, että työ on kirous, jonka Jumala asetti ihmisen kannettavaksi? Valitettavasti tämä on yksi Raamattua koskevista yleisistä väärinkäsityksistä, joita muutamilla on, jotka väittävät ymmärtävänsä Raamattua.

Niinpä professori W. R. Bowie sanoo selittäessään 1. Moos. 3:17–19:ää: ”Työ on esitetty Aadamille ja hänen jälkeläisilleen pannuksi kiroukseksi. Työnteon välttämättömyyden . . . ihminen näytti vaistoavan rangaistuksen merkiksi. . . . Ihmiset, jotka muodostivat 1. Mooseksen kirjassa meille säilyneet perinteet, yrittivät tässä selittää kokemusta ja sitä hyvää ja pahaa, mitä he siinä havaitsivat. Työn välttämättömyys oli sellaista, mistä he eivät pitäneet, joten he katsoivat sen pahaksi. Se tuntui rangaistukselta, joten he päättelivät sen olevan rangaistus.” – The Interpreter’s Bible, 1. osa, s. 511.

Jumala sanoi Aadamille hänen oltuaan tottelematon: ”Kirottu olkoon maa sinun tähtesi. . . . Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu.” Maa kirottiin, mutta onko itse työ kirous? – 1. Moos. 3:17–19.

Kun ihminen oli luotu täydelliseksi, niin hänelle annettiin työtä tehtäväksi. ”Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä.” Tämä Eedenin puutarha oli suuri puisto, kyllin laaja ottamaan vastaan kaikkia niitä maaeläimiä, jotka Jumala loi, sillä Aadam nimesi ne kaikki lähtemättä Eedenistä. Sellaisen suuren puiston hoito ja sen viljeleminen vaati työtä. Mutta se ei ollut tuskallista, rasittavaa työtä. Se oli ilo. Sellainen työ ei ollut kirous. – 1. Moos. 2:15.

Se, että tämä on oikea johtopäätös, voidaan nähdä muista Pyhistä kirjoituksista. Ne käskevät meitä tekemään kaikkine voiminemme, mitä kätemme löytävät tehtäväkseen, sillä haudassa emme voi enää tehdä työtä. (Saarn. 9:10) Laiska ”köyhtyy”, sanoo Raamattu, ”mutta ahkerain käsi rikastuttaa”. (Sananl. 10:4) Meitä varoitetaan, että laiska on ”tuhontekijän veli”, ja päätuhontekijä ei ole kukaan muu kuin itse Saatana! (Sananl. 18:9) Kuningas Salomo sanoi sattuvasti: ”Minä tulin tietämään, ettei heillä ole muuta onnea kuin iloita ja tehdä hyvää eläessänsä. Mutta jokaiselle ihmiselle on sekin, että hän syö ja juo ja nauttii hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, Jumalan lahja.” – Saarn. 3:12, 13.

Kun Jeesus Kristus oli maan päällä, niin hän sanoi, että hänen Isänsä teki yhäti työtä ja että hänkin teki työtä. (Joh. 5:17) Ja apostoli Paavali neuvoi yhä uudelleen toisia tekemään työtä sekä kertoi omista töistään: ”Älkää harrastuksessanne olko veltot; olkaa hengessä palavat.” ”Joka on varastanut, älköön enää varastako, vaan tehköön ennemmin työtä ja toimittakoon käsillään sitä, mikä hyvää on, että hänellä olisi, mitä antaa tarvitsevalle.” – Room. 12:11; Ef. 4:28; 2. Kor. 11:27.

Yksi siunaus siitä, että on paljon tehtävää, on, että se auttaa meitä välttämään ikävyyksiä. Tätä periaatetta tukevat apostoli Paavalin sanat, että nuorten leskien pitäisi mennä avioliittoon ja kasvattaa lapsia, koska paljo työ olisi turva heille. – 1. Tim. 2:15; 5:14.

Paljo tehtävä on siunaus myös siinä, että se auttaa aikaa kiitämään nopeasti. Tämän tosiasian ymmärtävät erityisesti ne, jotka ovat ikänsä vuoksi joutuneet eläkkeelle. Jos heillä ei ole mitään tehtävää tai jos heillä on liian vähän tehtävää, niin he rupeavat helposti tuntemaan olevansa pettyneitä, ikävystyneitä.

Ja on erityisesti huomattava, että tehtävien paljous on siunaus siinäkin, että sitä seuraa paljon aikaansaannoksen tuottama tyydytys. Mutta luonnollisesti on pidettävä selviönä, että tässä tarkasteltava työ on kunniallista, rehellistä uurastusta. Ne, jotka toimivat ryöstämisessä, pettämisessä tai muussa toisten itsekkäässä riistämisessä, eivät voi odottaa mitään siunauksia siitä, että heillä on paljon sellaista tehtävää, miten paljon he silloin itse hyötynevätkin siitä aineellisesti!

Voidaan hyvin sanoa, että mikään muu ryhmä ei ole nykyään ahkerampi kuin Jehovan kristityt todistajat. He tutkivat paljon yksityisesti Raamattua, käyvät viidessä seurakunnan viikkokokouksessa ja käyttävät paljon aikaa joka kuussa Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamiseen ja opetuslasten tekemiseen ihmisistä sen lisäksi, että he hankkivat rehellisesti aineellisia tarvikkeita itselleen ja perheelleen. (Matt. 24:14; 28:19, 20) Se, että on paljon tehtävää Herran työssä, suojelee ’monilta maailman, lihan ja Saatanan ansoilta. Heillä on myös ilo ja tyydytys kunnian tuottamisesta Jehovan nimelle ja lohdutuksen antamisesta murehtiville totuuden etsijöille. Ja heillä on lupaus saada ikuisen elämän palkka. – 1. Kor. 15:58; 2. Kor. 8:21; 1. Tim. 5:8.

Jos kävisit näiden todistajien keskikokoisessa seurakunnassa ja tutustuisit heihin, niin huomaisit, että he ovat totisesti onnellista kansaa. Sinä havaitsisit myös todennäköisesti, että onnellisimpia heidän joukossaan ovat ne, joilla on enimmän tehtävää Jumalan sanan saarnaamisessa ja opettamisessa toisille. Se tuo ehdottomasti paljon siunauksia, sillä antamisessa on enemmän onnea kuin saamisessa. – Apt. 20:35.

Ei niin, että todistajat olisivat intoilijoita tai äärimmäisyyksiin menijöitä. He ovat järkeviä. Varsinkin perheelliset miehet, joilla on vastuuasemia seurakunnassa, koettavat huolellisesti olla tasapainoisia näissä asioissa. He ymmärtävät velvollisuutensa käyttää aikaa perheittensä hyväksi. He antavat perheittensä osallistua heidän toimintoihinsa mahdollisimman paljon, ja he varmistavat erityisesti Raamatun tutkimisen yhdessä. He huolehtivat myös siitä, että rentoutuminen on koko perheen asia.

Voidaanko Raamattua syyttää siitä, että se sanoo työtä kiroukseksi? Ei missään tapauksessa! Onko siinä siunaus, että on paljon tehtävää? Kyllä on, jos suoritamme oikealaatuista työtä ja tasapainotamme sen muiden tarpeittemme ja perheemme jäsenten tarpeitten kanssa.