Varo liiallista itseluottamusta!
OIKEAAN kohteeseen pantu luottamus on hyvä ja hyödyllinen asia, mutta sekä maallinen että pyhä historia varoittavat meitä liiallisen itseluottamuksen ansasta. Muinainen Babylonia oli liian luottavainen ja kukistui Kyyroksen sotajoukkojen edessä. Ja viime vuosisadan kuuluisa ranskalainen kirjailija ja historioitsija Victor Hugo kertoo siitä liiallisesta itseluottamuksesta, mitä Napoleon osoitti ennen Waterloon taistelua:
”Keisari ei ollut koskaan ollut niin hyväntuulinen kuin tänään. . . . Mies, joka oli ollut synkkä Austerlitzissa [missä Napoleon vuosia aikaisemmin sai loistavimman voittonsa], oli iloinen Waterloossa. Hetkellä, jolloin Wellington perääntyi, Napoleon koki riemunvärähdyksen. Oli vain enää tehtävänä perääntymisen täydentäminen tuholla. Kääntyen äkkiä Napoleon pani lähetin kiiruhtamaan Pariisiin ilmoittamaan, että taistelu oli voitettu.”
Mutta oliko taistelu silloin voitettu? Oliko voitto tosiaan hänen ulottuvillaan? Hänen liiallinen itseluottamuksensa sai hänet hätiköiden tekemään tämän päätöksen, mutta historia oli kertova päinvastoin. Tosiaan siinä määrin, että ”Waterloosta” on tullut sananparsi, joka merkitsee ’ratkaisevaa eli tuhoisaa tappiota’.
On hyvä syy päätellä, että Napoleonin häviö Waterloossa johtui ainakin osaksi hänen liiasta itseluottamuksestaan. Niinpä eräs auktoriteetti sanoo sitä käsitellessään, että ”Ranskan keisari ei osoittanut tavallista huolellisuuttaan eikä perusteellisuuttaan käskyissään eikä tavallista laajasuuntaista arviointikykyään toteutuksessaan”. Niin luottavainen kuin hän olikin, hänen olisi silti pitänyt muistaa, että oli monia seikkoja, kuten sää, joita hän ei ehkä voinut hallita. Ja juuri ne seikat aiheuttivat hänen romahduksensa.
Pyhä historia viittaa myös liiallisen itseluottamuksen salahautaan. Raamattu kertoo, että Syyrian kuningas Benhadad vaati Israelin kuninkaalta kerran: ”Sinun hopeasi ja kultasi . . . ja sinun kauneimmat vaimosi ja lapsesi.”
Israelin kuningas piti viisaana myöntyä ja vastasi: ”Niinkuin sinä olet sanonut, herrani, kuningas, minä olen sinun, minä ja kaikki, mitä minulla on.” Mutta tyytymättä vielä tähän kuningas Benhadad tuli liian luottavaksi ja lisäsi suuresti vaatimuksiaan. Nyt hän vaati, että hänen palvelijoittensa piti sallia huolellisesti tutkia Israelin kuninkaan ja hänen palvelijoittensa talot ja viedä ”kaikki, mikä on sinun silmiesi ihastus”. Mutta tämä meni jo aivan liian pitkälle, ja niin Israelin kuningas lähetti sanan: ”Tätä minä en voi tehdä.”
Silloin Benhadad kerskui, mitä hän tekisi Samarialle. Siihen kerskuntaan Israelin kuningas vastasi: ”Älköön se, joka vyöttäytyy [sotisopaansa], kerskatko niinkuin se, joka sen riisuu” palattuaan voittoisana taistelusta. Kun nuo kaksi kuningasta ja heidän sotajoukkonsa ryhtyivät taisteluun, niin Jehova Jumala piti huolen siitä, että Israelin kuningas sai voiton ylivoimaa vastaan. – 1. Kun. 20:1–21.
Kristitty apostoli Pietari kärsi myös vaikeuksia liiallisen itseluottamuksen takia. Jeesus oli sanonut yhdelletoista uskolliselle apostolilleen sinä yönä, jona hänet petettiin: ”Tänä yönä te kaikki loukkaannutte minuun.” Mutta Pietari sanoi liikaa itseensä luottaen: ”Vaikka kaikki loukkaantuisivat sinuun, niin minä en koskaan loukkaannu. . . . Vaikka minun pitäisi kuolla sinun kanssasi, en sittenkään minä sinua kiellä.” Mutta miten Pietarin liika itseluottamus saikaan murheellisen lopun! Lyhyen ajan päästä hän oli kieltänyt Mestarinsa kolme kertaa! – Matt. 26:31–35, 69–75.
Liiallista itseluottamusta on siis ehdottomasti varottava. Ei ainoastaan siksi, että tulevaisuus on aina epävarma, vaan myös sen tähden, että juuri meidän itseluottamuksemme voi saada meidät toimimaan huonoa arvostelukykyä käyttäen ja siten tuottaa meille surua. Siksihän apostoli Paavali esitettyään esimerkkejä muinaisten israelilaisten tekemistä vakavista erehdyksistä jatkaa huomauttaen, että nämä asiat ”on kirjoitettu varoitukseksi meille . . . Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.” – 1. Kor. 10:5–12.
Sen sijaan, että olisimme liian itsevarmoja tulevaisuuden suhteen, viisaus saa meidät sanomaan: ”Jos Jehova tahtoo, niin me elämme ja myös teemme tämän tai tuon.” Meidän on aina ja kaikilla teillämme otettava huomioon Jehova. – Jaak. 4:15, Um; Sananl. 3:6.
Odottaako sinua uusi tehtävä, työ tai määräys? Jos niin on, niin varo taipumusta olla liian itsevarma ja ottaa asennetta: ”Tämä on helppo!” tai että sinä tiedät paljon paremmin, mitä on tehtävä, kuin ne, joilla on ollut paljon kokemusta asiassa. Tosi on sananlasku: ”Nöyräin tykönä on viisaus.” Ole siis vaatimaton. – Sananl. 11:2.
Varsinkin nuorten on oltava varuillaan liian itseluottamuksen ansan suhteen. He ovat saattaneet hankkia jonkin verran tietoa, mutta kykenevätkö he aina soveltamaan sitä? He ovat innokkaita ajamaan autoja, mutta miten hyvä on heidän arvostelukykynsä? Heidän naimisiinmenointonsa voi ainakin osaksi johtua liiallisesta itseluottamuksesta. Monet heistä suhtautuvat avioliiton mukana seuraaviin vastuisiin ja taakkoihin keveästi. Ja ne lisääntyvät, kun tunne-elämä on vielä epäkypsää. Ei ole ihme, että esim. Yhdysvalloissa joka toinen teini-ikäisten avioliitoista päätyy avioeroon!
Erityisesti täytyy liikaa itseluottamusta varoa saarnattaessa Jumalan sanaa julkiselta puhujalavalta. Liika itseluottamus panee sivuuttamaan asianmukaisen valmistautumisen. Sen takia puhuja voi syyllistyä kimalteleviin ylimalkaisuuksiin ja epätarkkuuksiin. Varsinkin niiden, joilla on ”hyvä puhelahja”, on oltava varuillaan ja muistettava, etteivät he puhu pelkästään huvittaakseen vaan rakentaakseen kuulijoitaan hengellisesti. Apostoli Paavali antoi hyvän esimerkin tässä suhteessa, sillä hän pyysi kristittyjä veljiään rukoilemaan hänen puolestaan, jotta hän kykenisi puhumaan hyvää uutista kuten pitää, täysin rohkeasti. – Ef. 6:18–20.
Liika itseluottamus on epäilemättä aina epäviisasta. Viisasta on olla varovainen ja kohtuullinen ja odottaa Jehova Jumalalta apua. Tämän osoittaa, kuten olemme nähneet, sekä maallinen että pyhä historia.