Lukijain kysymyksiä
● Miten Jehovan todistajat suhtautuvat tupakan käyttöön? – J. G., USA.
Raamattu ei selosta suoranaisesti, miten Jumalan palvelijoiden pitäisi suhtautua tupakan käyttöön. Tämä on ymmärrettävää, koska tupakkaa ei erään tietosanakirjan mukaan käytetty Raamatun maissa ennen kuin yli 1 500 vuotta Raamatun valmistumisen jälkeen. Mutta siitä, mitä luemme Jumalan sanasta, on kuitenkin helppo nähdä, että tupakan käyttö tupakoiden, pureskellen tai nuuskaten on saastainen tapa, joka on vastoin Raamatun periaatteita. Jehovan todistajat paheksuvat sen tähden voimakkaasti sen käyttöä ja pitävät hengellisesti epäkypsänä jokaista kristittyä, joka jatkuvasti käyttää tupakkaa.
Yleisin tupakan käyttötapa on polttaminen joko savukkeissa, sikaareissa tai piipuissa. Tässä ei tarvitse todistella, että tupakointi edistää syöpää, sydäntautia ja monia muita heikentäviä ja kohtalokkaita sairauksia. Siitä on runsaasti todisteita, kuten yleisesti tiedetään. Uhka terveydelle onkin niin suuri, että monet huomattavat maat ovat asettaneet rajoituksia savukkeitten mainostamiselle. Vähemmän tietoja on saatavissa tupakan käytöstä pureskeluun ja nuuskaukseen. Tutkimukset osoittavat kuitenkin, että tupakkaa tällä tavoin käyttävien keskuudessa esiintyy enemmän syöpää kuin niiden keskuudessa, jotka eivät sitä käytä, ja että sen käyttäminen vaikuttaa hermoihin ja hajuaistiin.
On luonnollisesti järkevää karttaa sellaista, mikä on tällainen uhka terveydelle ja elämälle. Tämä on erityisen tärkeätä kristitylle, koska hänen Jumalan-palvontansa on kysymyksessä. Miten? Room. 12:1 sanoo, että kristityn täytyy antaa ruumiinsa ”eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi”. Jos hän noudattaisi vahingollista tupakoimistapaa, hän ottaisi pois jotain siitä, mitä hän omisti Jumalalle, lyhentämällä elämäänsä ja huonontamalla terveyttään. Luuletko sen miellyttävän Jumalaa?
Lisäksi kypsät kristityt pyrkivät soveltamaan neuvoa: ”Puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.” (2. Kor. 7:1) Tupakan käyttö on selvästi tämän henkeytetyn neuvon vastainen. Ajattele monien tupakkaa polttavien tai pureskelevien käsissä ja suussa olevia arpia ja tahroja. Entä ”lihan saastutus” sieraimissa ja keuhkoissa seurauksena tupakan polttamisesta tai nuuskaamisesta? Tupakan saasta leviää ympäristöönkin, kuten tuhka, tahrat ja palamat. Luuletko, että Jeesus olisi halveksinut puhtautta noudattamalla niin saastaista tapaa kuin tupakointi? Muista, että kristittyjen on noudatettava hänen esimerkkiään. – 1. Piet. 2:21.
Tupakointi on myös vastoin periaatetta: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” (Jaak. 2:8) Miksi? Selostaen tätä kristittyjen ohjeperiaatetta apostoli Paavali kirjoitti: ”Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys.” (Room. 13:9, 10) Oletko koskaan nähnyt tupakoitsijan puhuvan toisen henkilön kanssa ja samalla kietovan heidät molemmat vahingolliseen savuun tai jonkun polttavan autossa, bussissa tai junassa tyystin muistamatta, mitä epämukavuutta hän aiheuttaa lähellään oleville, joiden on hengitettävä hänen puhaltamaansa vastenmielistä ärsykettä? Onko se lähimmäisenrakkauden osoittamista? Kristittyjä kehotetaan päinvastoin: ”Älköön kukaan katsoko omaa parastaan, vaan toisen parasta.” – 1. Kor. 10:24.
Kun tulemme asian ytimeen, niin miksi joku käyttää tupakkaa esimerkiksi savukkeita polttamalla? Kenties hän alkoi vuosia sitten tupakoida vedonlyönnin takia tai näyttääkseen aikuisemmalta ja ”sakkiin kuuluvalta”, mutta jatkaako hän siksi, että hän nauttii siitä? Luultavasti ei. Savuke voi tosin tyynnyttää tai tyydyttää häntä. Kuitenkin se, että hän tulee hermostuneeksi ja tuntee olonsa epämukavaksi, jos häneltä riistetään tupakka, todistaa vain, että siitä on tullut orjuuttava tottumus. Sellainen henkilö ei osoita täysin Raamatussa suositeltua itsehillintää. – 1. Kor. 9:25–27.
Olkoonpa tupakoitsija ”ketjupolttaja” tai ei, niin se seikka, että tottumusta on vaikea lopettaa, osoittaa itsehillintäpulman olevan olemassa. Tämä havaitaan siitäkin, että monet tuntevat tupakoimispakkoa, vaikkei heillä saata olla paikkaa, mihin panisivat tuhan, heillä ei ole varaa tupakointiin tai heidän on lainattava savukkeita toisilta. Sellaisten henkilöitten on epäilemättä sovellettava neuvoa: ”Pyrkikää . . . osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä, ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä.” – 2. Piet. 1:5, 6.
Koska tupakan käyttö rikkoo niin monia kristityille annettuja neuvoja vastaan, ei sillä, joka ei ole vielä voittanut tätä tottumusta, ole sitä moitteetonta mainetta, mikä virkaan määrätyllä palvelijalla kristillisessä seurakunnassa tulee olla. Niiden, joilla on etu olla valvojia ja apulaispalvelijoita, tulee olla esimerkkejä kristillisestä kypsyydestä. (1. Tim. 3:2, 10) Näin ollen tulee tämän saastaisen tottumuksen voittamiseksi edellä mainittujen syiden lisäksi pyrkiä voittamaan se myös siksi, että olisi pätevä erikoisetuihin seurakunnassa, kuten virkaan määrätyksi palvelijaksi tai tienraivaajapalvelijaksi.
Koska vesikaste on niin merkittävä vaihe hänen elämässään, niin silloin on erinomainen aika lopettaa tupakointitottumus, jos se on itsepintaisesti pysynyt siihen asti. Mutta entä jos se askel on jo otettu ja sinä yhä käytät tupakkaa? Tilanne ei ole toivoton. Toisetkin ovat lopettaneet, ja sinä voit myös tehdä siten. Tarvitaan ilmeisesti enemmän itsehillintää. Tämä ominaisuus on Jumalan hengen hedelmä, joten se, joka haluaa enemmän itsehillintää, tarvitsee enemmän Jumalan pyhää henkeä. Ja sitä on saatavissa, jos vain pyydät sitä Jehovalta ja toimit saadaksesi sitä. (Luuk. 11:13) Etsi kristittyjen seuraa kokouksissa, missä tämä henki on ilmeinen. Lue säännöllisesti Jumalan henkeytettyä sanaa. Puhu Jehovasta ja hänen lupaamastaan puhtaasta uudesta järjestyksestä, sen sijaan että ajattelisit tupakanhalusi tyydyttämistä.
Tupakointitottumus on todennäköisesti parasta lopettaa jyrkästi, kerta kaikkiaan. Sen sijaan että lopettaisit sen salaa, ilmoita lopettamisesta ystävillesi ja perheellesi, niin että he voivat tukea ja rohkaista sinua. Järjestä niin, että olet kypsien kristittyjen seurassa niinä aikoina, jolloin tiedät haluavasi käyttää tupakkaa, jolloin veto siihen on pahimmillaan. Älä emmi soittaa jollekulle kristitylle toverillesi tai käydä hänen luonaan, jos tunnet heikkeneväsi. Ja, ennen kaikkea, etsi Jehovan voimaa ja pyhää henkeä. Ole kuin Paavali, joka sanoi: ”Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.” – Fil. 4:13.
Näin ollen niille antautuneille kristityille, jotka eivät vielä ole lopettaneet tupakoimistottumusta, Jumalan sana ilmaisee täysin painokkaasti: Älkää antako tämän saastaisen tottumuksen juurtua syvemmälle; pyrkikää voittamaan se suuremmalla itsehillinnällä. Ajatelkaa nykyistä terveyttänne ja elämäänne. Ajatelkaa ympärillänne olevia. Ajatelkaa myös antautumistanne Jehovalle, mistä iankaikkinen elämänne riippuu. Tuhannet muut ovat vapautuneet tupakan orjuudesta, ja tekin voitte vapautua. Älkää lykätkö sitä!
● Onko väärin rukoilla Harmagedonin tuloa, kun otamme huomioon Matt. 5:44:n? – B. S., USA.
Jeesus sanoi vuorisaarnassa: ”Rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat.” – Matt. 5:44.
Jotkut ovat väärin päätelleet näistä sanoista, että olisi väärin odottaa koskaan Jumalan vihollisten tuomiota ja rankaisemista. Ettei Jeesus tarkoittanut tätä, ilmenee hänen selostuksestaan, että jotkut ihmiset ovat tuomitut Gehennan iankaikkiseen tuhoon. Hän sanoi eräille vastustajille aikanaan: ”Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te pääsisitte helvetin [Gehennan, Um] tuomiota pakoon?” (Matt. 23:33) Ketkä viholliset olivat sitten Jeesuksen mielessä, joiden puolesta kristittyjen tulee rukoilla?
Kristus puhui yksilöistä, jotka tietämättömyydessä vainoavat Jeesuksen opetuslapsia. Kristityt voisivat rukoilla, että nämä henkilöt saisivat silmänsä auki nähdäkseen Jehovaa ja hänen lupaamaansa uutta järjestystä koskevan totuuden. Silloinkaan, kun kristittyjä vastustetaan, he eivät vastaa siihen ilkeydellä, uhkauksilla eivätkä vihalla, vaan osoittavat jatkuvasti periaatteellista rakkautta. (1. Piet. 2:23) He tietävät, että vaino johtuu usein vainoojien tietämättömyydestä. Apostoli Paavali kirjoittikin: ”. . . minut, entisen pilkkaajan ja vainoojan ja väkivallantekijän. Mutta minä sain laupeuden, koska olin tehnyt sitä tietämättömänä, epäuskossa.” – 1. Tim. 1:13.
Ymmärtäen tämän kristityt eivät kehitä koston henkeä, minkä näemme nyt olevan vallalla, eivätkä maksa pahaa pahalla. Heidän ei tule menetellä siten. Paavali neuvoi: ”Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko. Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako.” (Room. 12:14, 17) Kristityt välttävät siis menettelemästä siten kuin Jaakob ja Johannes, jotka heille osoitetun epävieraanvaraisuuden takia halusivat pyytää tulta taivaasta tuhoamaan erään samarialaiskylän. Oli oikein, että Jeesus nuhteli heitä tämän suhtautumisen johdosta. (Luuk. 9:52–55) Tämän kostavan asenteen välttämisen mukaisesti kristityt eivät rukoile eivätkä toivo, että Harmagedon tulisi pian pyyhkäisemään pois tietyn yksilön, joka saattaa vainota kristittyjä sillä hetkellä tai joka on menetellyt vihamielisesti Valtakunnan hyvää uutista kohtaan. Jehova on ollut kärsivällinen tähän asti, ja kristittyjen tulee pyrkiä jäljittelemään häntä. Osoittamalla kärsivällisyyttä ja periaatteellista rakkautta he osoittautuvat ’Isänsä lapsiksi, joka on taivaissa’. – Matt. 5:45; 2. Piet. 3:9.
Merkitseekö tämä kaikki, että on väärin rukoilla Harmagedonin tuloa? Onko siis väärin rukoilla Jumalan valtakunnan tuloa? Ei, eikä Matt. 5:44 ole ristiriidassa sen kanssa, mitä Jeesus opetti opetuslapsiaan rukoilemaan: ”Tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa.” (Matt. 6:10) Mitä se merkitsee? Siihen sisältyy ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sota”, mikä johtaa ihmisten valtakuntien tuhoon, niin että Jumalan tahto voi tapahtua maan päällä niin kuin taivaassa. – Ilm. 16:14–16, Um; Dan. 2:44.
Tällainen rukous ei pyydä Jumalaa nopeasti tuhoamaan ketään henkilöä, joka saattaa vainota kristittyjä, vaan se pyytää nykyisen pahan asiainjärjestelmän loppumista Jumalan omana aikana. Jehova kykenee lukemaan sydämiä ja päättämään, ketkä ansaitsevat ikuisen hävityksen Gehennassa. (Sananl. 21:2) Kun me, jotka emme kykene lukemaan sydämiä, jätämme tämän päättämisen Jumalalle, niin me vältämme kostonhimoisiksi ja katkeriksi tulemisen salahaudan. Siten voimme keskittyä hyvän tekemiseen ja sen periaatteellisen rakkauden osoittamiseen, mikä on tosi kristittyjen tunnusmerkki. – Joh. 13:34, 35.