Lukijain kysymyksiä

● Mitä 1. Kor. 13:8 tarkoittaa sanoessaan, että ”tieto katoaa”? – R. M., USA.

Tekstiyhteyden tutkiminen paljastaa apostoli Paavalin tarkoittaneen sitä, että se yliluonnollinen tieto, joka oli pyhän hengen ihmelahja, oli aikanaan lakkaava.

Paavali kirjoitti edellisessä luvussa hengen ’armolahjojen moninaisuudesta’. Yliluonnollisiin lahjoihin kuuluivat parantaminen, profetoiminen, eri kielillä puhuminen ja tiedon sanojen puhuminen. (1. Kor. 12:4–11) Nämä eivät olleet sellaisia tavallisia parantamis- ja kielilläpuhumiskykyjä, jotka saadaan opiskelemalla lääketiedettä ja eri kieliä. Ne olivat yliluonnollisia kykyjä. Mainittu ”tieto” ei näin ollen ollut tavallista tietoa, jota saadaan kokemuksen, havaitsemisen ja kirjojen, Raamatunkin, tutkimisen avulla. Se oli yliluonnollista tietoa, joka annettiin pyhän hengen kautta.

Sitä, että Jehova voi antaa yliluonnollista tietoa, valaisevat seuraavat esimerkit: Kun Lasarus kuoli, niin Jeesuksen kanssa kulkevat toverit eivät olleet tietoisia siitä, että sairas Lasarus oli kuollut, mutta Kristus tiesi sen. (Joh. 11:5–14) Eräässä aikaisemmassa tilaisuudessa muuan samarialainen nainen kaivolla tunnusti Jeesuksen profeetaksi, koska Jeesuksella oli yliluonnollista tietoa hänen entisestä ja nykyisestä aviosuhteestaan. – Joh. 4:16–19.

Pane merkille tämä tapaus, joka koskee apostoleita vuoden 33 helluntain jälkeen: kun Ananias salaa koetti ”pettää Pyhää Henkeä”, niin apostoli Pietari tiesi siitä yliluonnollisella tavalla. – Apt. 5:2–4.

Vaikkei Raamattu kuvailekaan yksityiskohtaisesti yliluonnollisen ”tiedon” käyttöä, niin näyttää uskottavalta, että sitä käytettiin toisellakin tavalla. Jumala on voinut varata kristillisyyden lapsuudessa yliluonnollista tietoa seurakuntien vahvistamiseksi. Vaikka varhaiskristityt olivat tavattoman kiinnostuneita Raamatusta, niin Jumalan sanan jäljennöksiä ei ollut saatavissa niin kuin nykyään. Eivätkä seurakunnat olleet julkaisseet Raamattua käsitteleviä hakuteoksia, jotka olisivat esittäneet apostolien ja Jerusalemin vanhinten muodostaman ”hallitsevan elimen” käsityksen. Lisäksi tiedonvälitys oli hidasta. Kun jollekulle apostolille tai ”hallitsevalle elimelle” lähetettiin kysymys kirjeitse tai sanansaattajan välityksellä, niin vastauksen saaminen siihen saattoi viedä kuukausia. – Apt. 15:2, 30; 16:4.

Näin ollen koitui yliluonnollisen tiedon ihmenäyte jossain eristyksissä olevassa paikassa pakanayhteiskunnan keskellä pidetyssä seurakunnan kokouksessa suureksi rakennukseksi ja rohkaisuksi kristityille. Saattoi olla jokin kysymys tai pulma, ja Jumala voi varata ratkaisun jonkun sellaisen välityksellä, jolla oli ”tiedon sanojen” lahja. Tämä henkilö voi muistaa ja ymmärtää sellaisen raamatunkohdan sovellutuksen, jonka oli lukenut aikaisemmin, vaikkei seurakunnalla ollutkaan saatavissa sitä kirjakääröä.

Esiintyisikö tällaista yliluonnollista tietoa aina kristittyjen keskuudessa? Ei. Eikä kaikilla ollut sitä ensimmäiselläkään vuosisadalla. (1. Kor. 12:28–30) Lisäksi kristillisyys oli aikanaan oleva lujasti vahvistunut ja järjestynyt. Silloin ihmelahjojen, myös ”tiedon”, tarve oli lakkaava. Siksi Paavali kirjoitti: ”Profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.” – 1. Kor. 13:8.

Raamattu on nykyään saatavissa maailmanlaajuisesti sadoilla kielillä. Toisin kuin varhaisimmilla kristillisillä seurakunnilla meillä on nyt täydelliset Kristilliset kreikkalaiset kirjoitukset, jotka sisältävät ennustuksia, joiden voimme nähdä täyttyvän, sekä tietoa Heprealaisten kirjoitusten sisältämien ennustusten sovellutuksesta. Tosi palvojilla on saatavissaan lukuisia kirjoja ja lehtiä, joissa on voideltujen kristittyjen muodostaman ”uskollisen ja ymmärtäväisen palvelija” -luokan valmistamaa raamatullista aineistoa. – Matt. 24:45–47.

Vaikka Jumala ei siis varaakaan nyt yliluonnollista tiedon lahjaa, niin me emme ole millään tavalla pulassa. Meillä on paljon tutkittavaa etsiessämme täsmällistä tietoa, joka johtaa elämään. (Joh. 17:3) Ja kohta saamme kokea ajan, jolloin ”maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren”. – Jes. 11:9.