”Jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen”
RAAMATTU osoittaa, että jumalisuus eli jumalinen antaumus on palkitsevaa. Se ei ainoastaan tarjoa iankaikkisen pelastuksen toivoa vaan tuottaa hyötyä jo nyt. Kristitty apostoli Paavali sanoo: ”Jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen.” Tosiaan, jumalisuus tuo palkintoja nykyaikanakin eikä ainoastaan hengellisiä vaan myös ruumiillisia. – 1. Tim. 4:8.
Mitä ”jumalisuudella” tarkoitetaan? Se kreikkalainen sana, mitä apostoli Paavali tässä käytti, on käännetty vaihdellen seuraavasti: ”jumalisuus”, ”hengellisyys”, ”hurskaus”, ”uskonto”, ”hengellinen kelpoisuus”, ”pyhyys”, ”hengellinen harjoitus” sekä ”jumalinen antaumus”. Sen kirjaimellinen merkitys on ’huomaavaisuus pyhiä asioita kohtaan’.
Miksi jumalisuus on nyt hyödyllistä? Ensinnäkin siksi, että se juurruttaa mieleen moraalia, himojen hillintää, ja suojelee siten kaikilta tunneperäisiltä, henkisiltä ja ruumiillisilta haitoilta, mitkä usein johtuvat kevytmielisestä käytöksestä. (Sananl. 7:22, 23; 23:29–32) Se on hyödyllistä nyt siten, että se auttaa olemaan tyytyväinen siihen mitä on. Se varjelee rahanhimon ansalta, mikä voi aiheuttaa niin paljon ikävyyttä, kuten meitä varoitetaan: ”Rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.” – 1. Tim. 6:10.
Jumalisuus on edelleen hyödyllistä siksi, että se tuo mukanaan Jumalan henkeä, joka Raamatun selityksen mukaan aikaansaa ”mielenterveyden”. (2. Tim. 1:7, Um) Joitakin vuosia sitten sattui eräs Jumalan valtakunnan hyvää uutista talosta taloon saarnaava Jehovan kristitty todistaja kohtaamaan miehen, joka oli ollut mieIisairaalan potilas. Tämä mies oli sairastanut kymmenen vuotta jakomielitautia, ja lääkärit olivat sanoneet hänelle, ettei hänellä ole mitään parantumistoiveita. Hän oli kovin epäsiisti ja hoitamaton ulkoasultaan ja asui laitoksen ulkopuolella vain, koska oli halukas ottamaan vaaditun lääkityksen, johon kuului 33 pilleriä päivässä.
Vaikka tämä mies ensin osoittautui hyvin koettelevaksi, hän oli ilmeisesti vilpitön, ja niin kristitty evankeliuminpalvelija teki jatkuvasti uusintakäyntejä. Hän johti miehelle säännöllistä raamatuntutkistelua, jonka avulla tämä oppi tuntemaan Jumalan vanhurskaita vaatimuksia ja ihmiskunnalle Jumalan valtakunnan alaisuudessa tulevien siunausten ihmeellisen toivon. Vähitellen tämä sairas kiinnostui omasta ulkonäöstään. Sitten hän lakkasi tupakoimasta, ja kahdeksan kuukauden kuluttua hänen tilansa oli sikäli parantunut, että hän kykeni tulemaan toimeen ilman mitään lääkkeitä. Vuoden lopussa hänen nimensä poistettiin lääkärin luettelosta, koska hänen katsottiin parantuneen.
Neljä vuotta on kulunut siitä, kun tuo kristitty evankeliuminpalvelija kulkiessaan talosta taloon ensin tuli tämän miehen luo, ja hän on yhä terve, ja hänellä on hyvä toimi. Sen lisäksi hän on hyvin toimelias kristillisessä evankeliuminpalveluksessa ja vie toisille sitä lohdullista hyvää uutista Jehova Jumalan valtakunnasta, joka vaikutti niin paljon häneen. Mikä selitti tämän muutoksen miehessä, jonka hänen lääkärinsä olivat kymmenvuotisen lääkintähoidon jälkeen selittäneet parantumattomaksi? Jumalisuus eli ’huomaavaisuus pyhiä asioita kohtaan’. Hän todistaa todeksi Jehova Jumalan lupauksen: ”Suuri rauha on niillä, jotka rakastavat sinun lakiasi, eikä heille kompastusta tule.” – Ps. 119:165.
Jumalisuus on hyödyllistä nyt myös siten, että se tuo toivon sellaisen ihmisen elämään, joka on äkillisesti menettänyt jonkun omaisensa. Se auttaa murheen haavoja parantumaan ja antaa sellaista, minkä vuoksi kannattaa elää, vaikka kärsiikin äkillisen ja surullisen menetyksen. Niinpä äskettäin eräässä kristillisessä lähetyskoulussa muuan nuorehko aviomies kuoli äkkiä sydänkohtaukseen keskellä yötä. Niin kauhistava kuin tämä traaginen isku olikin hänen nuorelle vaimolleen, joka oli lähetyskoulussa miehensä kanssa, hän kesti iskun tyynesti. Hän päätti jatkaa lähetyskoulutustaan, vaikka hän nyt ei odottanutkaan menevänsä lähetystehtäväänsä aviovaimona miehensä kanssa, johon olisi turvannut, vaan naimattomana naisena.
Miten vastakkainen eräille kokemuksille, joita saa lukea sanomalehdistä! Esimerkiksi eräs laskuvarjohyppääjä, jonka vaimo kuoli, kun hänen laskuvarjonsa ei auennut, teki itsemurhan hyppäämällä lentokoneesta 1 000 metrin korkeudesta varmistuttuaan ensin siitä, ettei hänen laskuvarjonsa avautunut. Oli myös eräs opettaja, jonka mies oli hukkunut, kun laiva, jolla he matkustivat, kaatui myrskyssä. Vaimo riisui yltään pelastusliivinsä liittyäkseen miehensä kanssa kuolemaan. ”Jos Tom on mennyt, minäkin haluan mennä”, olivat hänen viimeiset sanansa. Tällainen suru kantaa usein veronsa, vaikkei tehtäisikään väkivaltaisia yrityksiä itsensä tuhoamiseksi. British Medical Journalin äskeisen numeron mukaan kuolemantapaukset niiden keskuudessa, jotka ovat menettäneet äkkiä jonkun omaisensa, ovat viisi kertaa keskimääräistä yleisempiä.
Siinäpä se: jumalisuus antaa syyn elää, vaikka joku läheinen sukulainenkin äkkiä kuolisi. Se johtuu siitä, etteivät harrastukset keskity vain oman perheen ympärille. Lisäksi jumalisuus antaa uskon ylösnousemukseen, iankaikkisen elämän toivoon paratiisimaassa, toivoon saada nähdä omaisiaan jälleen täällä maan päällä Jumalan määräaikana. Jumalisuus eli huomaavaisuus pyhiä asioita kohtaan panee varaamaan aikaa kunnian tuottamiseen Luojalle, Jehova Jumalalle, ja rakkauden osoittamiseen lähimmäistä kohtaan niin kuin itseään kohtaan. Samalla se valmistaa kristittyä kaikkien tapahtumien varalta, koska se on selvillä siitä, miten kuolema tuli maailmaan ja miksi Jumala on sallinut sen sekä pahuuden vallita näin kauan. Mutta vielä enemmänkin: se varaa varman toivon, että Jehova Jumala lopettaa kaiken murheen, itkun, kivun ja kuoleman. – Ilm. 21:4.
Jumalisuus eli huomaavaisuus pyhiä asioita kohtaan ei merkitse todellakaan ainoastaan iankaikkista pelastusta, elämää tulevassa asiainjärjestelmässä, vaan myös monia etuja nyt ruumiillisesti, henkisesti, tunne-elämässä sekä hengellisesti.