Papyrus ensimmäisellä vuosisadalla

Papyrus oli se materiaali, jolle Kristilliset kreikkalaiset kirjoitukset kirjoitettiin. Sitä valmistettiin papyruskasvin valkeasta ytimestä, ja se oli sitkeätä, mutta kuitenkin verraten halpaa. Tästä syystä se oli yleisessä käytössä Jeesuksen ja hänen apostoliensa päivinä. Camden Cobern mainitsee kirjassaan Uusia arkeologisia löytöjä (The New Archeological Discoveries) eräitä kiinnostavia seikkoja sen ajan papyruksesta. Hän sanoo: ”Tavallisen papyruslehden koko oli apostolien aikana noin 12,5 x 25 cm, ja tavallista laatua myytiin usein ehkä kahdenkymmenen lehden kääröissä. Yhden lehden hinta oli hieman enemmän kuin 25 senttiä [1 mk]. Halvempien papyrusten leveys oli vain noin 15 cm, kun taas parempilaatuisen, charta Liviaksi kutsutun, . . . leveys oli ainakin 20 cm, ja paras laatu, Hieratica nimeltään, . . . oli noin 24 cm leveää. . . . On kyseenalaista, käyttikö yksikään Uuden testamentin kirjoittajista koskaan elämässään parempia papyruslaatuja, ja voidaan pitää ehdottoman varmana, että jokainen Uuden testamentin kirja kirjoitettiin keskinkertaisille tai huonommille laaduille. Mutta kaikkina niinä vuosina sen jälkeen kun lumppupaperi oli tullut yleiseen käyttöön – ajanlaskumme kahdeksannella tai yhdeksännellä vuosisadalla – sitä ei ole koskaan kunnioitettu niin suuresti kuin ensimmäisen vuosisadan vaatimatonta papyrusta, jolle apostolit ja evankelistat kirjoittivat nimensä esittäessään kertomuksen Nasaretilaisesta, ’köyhästä miehestä, joka ahersi köyhäin seurassa’.”