Lukijain kysymyksiä
● Onko kristityn alistuttava verensiirtoon vain siksi, että tuomioistuin määrää sen? – M. C., USA.
Tosi kristitty ohjailee elämäänsä Jumalan lakien mukaan totellen kaikkia ihmisten lakeja, jotka eivät ole ristiriidassa Jumalan lakien kanssa. (Mark. 12:17) Kristittyjä kiinnostaa Jumalan muinaiselle Israelille antama laki: ”Ole vain luja siinä, ettet syö verta; sillä veri on sielu, ja sielua sinun ei pidä syömän lihan kanssa.” (5. Moos. 12:23) Jumala odotti siis israelilaisten olevan ’lujia’ siinä, etteivät söisi verta, vaikka joku yrittäisi pakottaa heitä syömään sitä. – Ks. myös 1. Moos. 9:4; 3. Moos. 17:11, 12, 14.
Onko tilanne Jehovan palvojien kohdalla erilainen nykyään? Ei, sillä verta koskeva Jumalan laki on yhä sama, niin kuin on sanottu Kristillisissä kreikkalaisissa kirjoituksissa: ”Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta.” (Apt. 15:28, 29, 25) Huomaa, että tämä kielto, ettei tule käyttää verta ihmisruumiin ravitsemiseksi, on yhdistetty kieltoon epäjumalanpalveluksesta. Suorittaisitko sinä nyt epäjumalanpalvelusmenon, jos oikeusistuin määräisi? Jos tuomari määräisi sinut kumartamaan epäjumalaa, niin tekisitkö sen? Vai olisitko lujasti päättänyt asettaa Jumalan lain ensi sijalle totellen Jumalaa hallitsijana pikemmin kuin ihmisiä? (Apt. 5:29) Varhaiskristityt kieltäytyivät, kun heitä vaadittiin suorittamaan epäjumalanpalvelustekoja, vaikka se merkitsikin kuolemaa Rooman areenalla.
Antautuneitten kristittyjen täytyy nyt olla yhtä lujan päättäväisiä Jumalan tottelemisessa kuin nuo uskolliset israelilaiset ja varhaiskristityt olivat. On kuitenkin huomautettu, että eräissä tapauksissa, joissa tuomioistuimet ovat määränneet verensiirtoja, se, joka on sanonut olevansa kristitty, ei ole ilmeisesti ollut lujan päättäväinen. Jotkut ovat ilmaisseet, että vaikka he eivät hyväksyisikään verensiirtoja, niin he eivät vastustaisi niitä, jos tuomioistuin määräisi ne. Eräässä tapauksessa tällaisen lausunnon jälkeen tuomari määräsi verensiirron painottaen kovasti sitä, että asianomainen näytti ilmaisevan verensiirron olevan paikallaan, kunhan vain hän itse ei hyväksyisi sitä. Mutta onko tämä oikein Jumalan silmissä? Onko se ’luja’ päätös totella verta koskevaa Jumalan lakia?
Tosin oikeusistuin on vastuussa siitä, mitä se tekee, jos se määrää verta, mutta jos kristitty sanoo tuomarille, että vaikkei hän suostuisi verensiirtoon, niin hän ei vastustaisi, jos oikeusistuin määräisi sen, niin hän itse asiassa on yhteistoiminnassa tuomarien kanssa Jumalan lain rikkomisessa. Sitäkö hän haluaa? Jos kristitty on lujasti päättänyt totella verta koskevaa Jumalan lakia, niin on vaikea nähdä, miten hän voisi olla alistuvainen asiassa. Se, missä määrin kristitty vastustaa verensiirron suorittamista itselleen tai jollekulle hänestä riippuvassa asemassa olevalle, on hänen ratkaistava ja hänen seurakuntansa tutkittava.
Kristitty, joka on lujasti päättänyt totella Jumalaa, voi tavallisesti ryhtyä toimenpiteisiin torjuakseen kenen tahansa yritykset pakottaa hänelle verensiirto. Miten? Keskustelemalla verikysymyksestä lääkärinsä kanssa ennen kuin hänet otetaan potilaaksi johonkin sairaalaan. Muista, että usein tarvitaan nukutuslääkärin myötävaikutusta samoin kuin kirurginkin. Voidaan myös allekirjoittaa vapautustodistus, jossa pyydetään, ettei verensiirtoa anneta ja vapautetaan sairaala kaikesta vastuusta sen johdosta, etteivät he suorita verensiirtoja. Mutta ei siinä kaikki.
Kun joku menee sairaalaan, niin häntä saatetaan pyytää allekirjoittamaan lausunto, joka myöntää sairaalalle oikeuden soveltaa potilaaseen ”mitä tahansa leikkaus- tai lääkintämenetelmiä, jotka voidaan katsoa tarpeellisiksi tai viisaiksi”. Kun joku myöntyy tällaiseen lausuntoon, niin hän allekirjoittaa yleisen myönnytyksen. Jollei siihen liitetä poikkeusta verensiirtojen suhteen, niin tällaisen yleisen myöntymyssuostumuksen ’mihin tahansa tarpeelliseksi katsottuun lääketieteelliseen menettelyyn’ voidaan selittää sisältävän verensiirrot. Joku sairaalan virkailija voi ajatella, ettei sellaista lisäystä hänen mielestään tarvitse tehdä, mutta sellainen näkökanta ei ole oikea.
Tänä aikana, jolloin maailma yleensä jättää huomioon ottamatta Jumalan lain, joka kieltää kaikkien toisten luomusten veren käytön, niiden, jotka haluavat miellyttää Jumalaa, on oltava valppaat ja lujat sen puolesta, mikä on oikein.