Ennustettiinko se Raamatussa?
UUTISOTSIKOT julistivat kesäkuun alussa keski-idän sodan nopean kehityksen: ”Israel etenee kaikilla rintamilla”, ”Israelilaiset ajavat arabialaiset pakoon; lähestyvät Suezia”. Muutamassa päivässä kaikki oli ohi. Israelin sotajoukot valtasivat Jerusalemin kokonaan, koko Jordanian alueen Jordanin länsipuolelta ja koko Siinain niemimaan.
Sillä välin pohdittiin laajalti näiden tapahtumien merkitystä. Voisivatko ne olla Raamatun muinaisten ennustusten täyttymistä? monet kyselevät. Esimerkiksi seuraavien Jehova Jumalan sanojen, jotka kirjoitettiin yli 2 500 vuotta sitten: ”Minä . . . palautan heidät maahan, jonka olen antanut heidän isillensä, ja he saavat periä sen.” – Jer. 30:3; ks. myös Hes. 37:21.
Eivätkä israelilaisten omatkaan näkökannat ja asenteet ole merkityksettömiä. Onko juutalaisten hajaannus päättynyt? Väittävätkö israelilaiset, että heidän valtionsa on jossain merkityksessä teokraattinen eli Jumalan hallitsema, ja luottavatko he Jumalan suojelukseen? Katsokaamme eräitä tosiasioita.
Huomattava saksalainen rabbiini Ignaz Maybaum esitti Israelin valtion itsenäisyysjulistusta seuranneena vuonna osuvan myönnytyksen: ”Siionia ei vielä ole. Meidän täytyy yhä rukoilla sen perustamista. Messias ei ole vielä tullut, on vain perustettu juutalainen valtio. Maailmaa ei ole vielä lunastettu. Meidän täytyy yhä odottaa, toivoa ja rukoilla. Olemme yhä galutissa [maanpakolaisuudessa], Israelin kansalaisetkin.” – The Christian Century (Kristillinen vuosisata), 3.4.1963.
Entinen pääministeri David Ben-Gurion on aina vastustanut nykyaikaisen teokraattisen valtion perustamisajatusta. Ja on merkille pantavaa, ettei hän maininnut mitään Jumalan ohjauksesta ja avusta tarkastellessaan Israelin valtion ensimmäistä kymmenvuotiskautta. Hän selitti: ”Israel on päättänyt vahvistaa sotilaallista valmiuttaan ja kestää uudelleenrakentamis- ja vapautustyössään; tuoda juutalaisia sorron ja kurjuuden maista; voittaa erämaan ja panna sen kukoistamaan tieteen ja uudisraivaushengen avulla.” – New York Times Magazine, 20.4.1958.
Israelin aktiivisella, sotilaallisella osalla ei ole uskoa niihin Raamatun kertomuksiin, jotka koskevat Jumalan yliluonnollisia toimenpiteitä heidän esi-isiensä kanssa. He eivät hyväksy niitä historiallisiksi. He väittävät, että heillä on maallinen valtio, jota hallitaan maallisilla laeilla, mitkä ovat heidän oman knessetinsä (parlamenttinsa) laatimat, eikä tooran laeilla. He eivät ole yhtä mieltä seuraavan Raamatun periaatteen kanssa: ”Jos Herra [Jehova] ei huonetta [tai valtiota] rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät.” (Ps. 127:1) He luottavat menestyksen tulevan heidän omalla voimallaan ja kyvyllään.
Mutta mitä Raamattu, Jumalan kirjoitettu sana, sanoo Jumalan menettelystä juutalaisten kanssa? Se ilmoittaa, että hän salli heidän hajaantumisensa vuonna 607 eaa., kun babylonialaiset hävittivät Jerusalemin ja veivät Juudean väestön pakkosiirtolaisuuteen. 70 vuoden kuluttua, Jeremian ennustuksen mukaisesti, juutalaiset palasivat maahansa. – Jer. 29:10; Dan. 9:1, 2.
Mutta onko mahdollista, että ennallistusennustuksilla olisi vielä suurempi täyttymys, tällä kertaa Israelin nykyisessä valtiossa? Mitä Raamattu ja tosiasiat osoittavat? On varmaa, että kun ennustettu Messias saapui 1 900 vuotta sitten, niin juutalaiset hylkäsivät hänet, ja hän puolestaan julisti heille: ”Katso, ’teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi’.” ”Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä.” (Matt. 23:38; 21:43) Loppuisku tuli vuonna 70, kun roomalaiset hävittivät Jerusalemin temppelin ja hajottivat juutalaiset. – Luuk. 19:43, 44.
Jumala ei ole enää siitä ajasta lähtien ollut tekemisissä juutalaisen asiainjärjestelmän kanssa. (Kol. 2:14; Gal. 3:24, 25) Siitä lähtien kun Jumalan henki vuodatettiin Jeesuksen Kristuksen seuraajille helluntaina vuonna 33, hän on toiminut kristillisen seurakunnan kanssa, josta apostoli Paavali kirjoitti: ”Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” – Gal. 3:28, 29.
Apostoli Paavali ilmaisi ne, jotka saavat suojeluksen ja pelastuksen, kun hän kirjoitti: ”Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut. Sillä ’jokainen, joka huutaa avuksi Herran [Jehovan, Um] nimeä, pelastuu’.” – Room. 10:9, 13.
On ilmeistä, ettei nykyinen Israel tunnusta Jeesusta Kristusta Herraksi eikä huuda avukseen Jehovan nimeä. Se ei ole uskonnollinen vaan poliittinen valtio. Vaikka yksityiset juutalaiset voivat hyväksyä Kristuksen ja tulla saatetuiksi hänen seuraajiensa seurakuntaan, niin on selvää, ettei Jumala enää toimi juutalaisten kanssa kansana. Eikä kirjaimellinen Jerusalemin kaupunki ole enää merkitsevä tosi palvonnan yhteydessä, sillä kaikissa osissa maailmaa on niitä, jotka palvelevat Jumalaa ja Kristusta, hänen määräämäänsä Kuningasta. – Joh. 4:21.
Miten meidän tulee sitten suhtautua keski-idän tilanteen nykyiseen kehitykseen? Pitämällä sitä siihen maailmanlaajuiseen tilaan kuuluvana, minkä Raamattu on ennustanut ja missä kansainvälinen taistelu, rikollisuus ja väkivalta leimaavat nämä ajat tämän jumalattoman asiainjärjestelmän ”viimeisiksi päiviksi”. (2. Tim. 3:1–5) Nämä tapahtumat ovat tosiaan ehdoton todistus tämän asiainjärjestelmän lopun läheisyydestä. Kun kaikki kansat etsivät turhaan rauhaa, samalla kun ne aseistautuvat sotaan, niin ne jättävät huomioon ottamatta sen kaikkeuden suvereenin Hallitsijan määräyksen, joka antaa Kristukselle voiman ja vallan polkea ne kaikki maahan äärimmäisessä hävityksessä. (Dan. 2:44; 1. Kor. 15:24, 25) ’Alistukaa Jumalan Pojan edessä!’ on vaativa kehotus kaikkien kansojen ihmisille, jotka haluavat säilyä elossa tuossa kaikkein suurimmassa ahdistuksessa. – Ps. 2:12.