Lukijain kysymyksiä

● Nooa istutti vedenpaisumuksen jälkeen viinitarhan, alkoi juoda viiniä ja juopui. (1. Moos. 9:20, 21) Koska Raamattu tuomitsee juopumisen, jopa sanoen, etteivät juopot peri Jumalan valtakuntaa, niin miten meidän tulee suhtautua Nooan juopumukseen? – B. M., USA.

Nooan viininjuonnista siinä määrin, että hän juopui, 1. Moos. 9:20, 21 sanoo: ”Ja Nooa oli peltomies ja ensimmäinen, joka istutti viinitarhan. Mutta kun hän joi viiniä, niin hän juopui ja makasi alasti majassansa.” Nooa, joka oli yli 600-vuotias siihen aikaan, joutui ilmeisesti täysin viinin yllättämäksi, sillä kertomus sanoo: ”Kun Nooa heräsi päihtymyksestänsä.” (1. Moos. 9:24) Ei ole näin ollen epäilystäkään siitä, että hän oli aivan päihdyksissä.

Mutta kun tarkastellaan 1. Moos. 9:20–27:ssä olevaa kertomusta, niin on hyvä todeta, ettei Jehova Jumala ole mihinkään kohtaan Sanaansa merkinnyt tuomiota Nooalle tämän tapauksen johdosta. Tämä ei luonnollisestikaan merkitse sitä, että Jumala ummistaisi silmänsä juoppoudelle, sillä Raamattu osoittaa, ettei niin ole. (Sananl. 23:20, 21, 29–35; 1. Kor. 6:9, 10) Jehova on kuitenkin Nooan tapauksessa saattanut ottaa huomioon lieventäviä asianhaaroja. Kertomus tästä asiasta 1. Mooseksen kirjassa on lyhyt, eikä tapausta käsitellä missään muualla Raamatussa. Nooa tuli kuitenkin ilmeisesti tietämättään yllätetyksi viinin juomisesta joko väsymyksen tai raskasmielisyyden takia tai jostain muusta syystä, mitä Raamattu ei sano. Sitä paitsi oli ehkä Nooan juoma viini käynyt vedenpaisumusta seuranneitten ilmakehässä tapahtuneitten muutosten johdosta väkevämmäksi kuin hän huomasi. Varmaa on, että Nooa ei ollut kuitenkaan piintynyt juomari. Raamatussa ei mikään osoita hänen tavallisesti juoneen viiniä päihtymykseen asti. Raamattu ei tosiaankaan sano hänen koskaan juopuneen uudelleen.

Kun Raamatun kirjoittajat tuomitsivat juoppouden tai kehottivat karttamaan sitä, he eivät käyttäneet milloinkaan Nooaa huonona esimerkkinä. Eivätkä he tehneet epäsuotuisia huomautuksia hänestä tuon onnettoman tapauksen takia. Apostoli Pietari sanoi Nooan olleen ”vanhurskauden saarnaaja”. (2. Piet. 2:5) Kirjoittaessaan heprealaisille kristityille apostoli Paavali sanoi, että Nooa uskollaan ”tuomitsi maailman, ja hänestä tuli sen vanhurskauden perillinen, joka uskosta tulee”. (Hepr. 11:7) Paavali piti Nooaa yhtenä niistä, jotka muodostavat uskollisten esikristillisten Jehovan todistajien suuren pilven. (Hepr. 12:1) Edelleen, kun Jeesus Kristus vertasi Nooan päivää ”Ihmisen Pojan päiviin” eli toiseen läsnäoloonsa, hän ei esittänyt yhtään tuomitsevaa lausuntoa Nooasta. – Luuk. 17:26, 27.

Nooaa ei pidä sen tähden verrata niihin, jotka suorittavat langenneen lihan tekoja ja jotka voivat osallistua ’juominkeihin, mässäyksiin ja muihin senkaltaisiin’. (Gal. 5:19–21) Eikä uskollista Nooaa tule verrata myöskään ihmisiin, jotka on kerran kastettu kristittyinä, mutta jotka myöhemmin ottavat tavakseen juopotella. Sellaiset piintyneet juopottelijat, jotka eivät kadu, eivät ole yllättyneet tietämättään yhdessä tilaisuudessa. He ovat todella juoppoja, ja heidät täytyy erottaa puhtaasta ja vilpittömästä kristillisestä seurakunnasta. Apostoli Paavalin mielessä olivat sellaiset henkilöt, kun hän puhui Korinton kristityille: ”Vaan minä kirjoitan teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa.” (1. Kor. 5:11) Jolleivät sellaiset juomarit kadu, niin he eivät tule koskaan saamaan Jumalan valtakunnan siunauksia.

Otaksukaamme, että joku antautunut kristitty tulee nyt Nooan tavalla alkoholipitoista juomaa kodissaan yksinäisyydessä juodessaan jossain tapauksessa epähuomiossa sen voittamaksi. Sellaista ei ole tapahtunut hänelle koskaan aikaisemmin, ja hän päättää olla varuillaan, ettei sitä satu milloinkaan uudelleen. Mitä hänen on tehtävä? Hänhän ei ole piintynyt juoppo, eikä ole järkevää ajatella, että Jumala tuomitsisi hänet tämän yhden tapahtuman vuoksi ainaiseksi, niin ettei hän mitenkään voisi saada iankaikkista elämää lahjana Jehovalta. (Room. 6:23) Tällaisen kristityn tulee kumminkin ilmaista tosi murhetta tämän johdosta rukoillen kaikkivaltiasta Jumalaa. Hänen tulee esittää harras pyyntö Jehovalle Kristuksen kautta etsien Jumalan armollista anteeksiantoa. (5. Moos. 4:31; Ps. 51) Sitten hänen tulee päättäväisesti karttaa tämän virheen toistamista. Mutta jos asia syvästi vaivaa häntä, niin sellaisen kristityn tulee käyttää hyväkseen saatavissa olevaa hengellistä apua noudattamalla Jaak. 5:13–16:n sanoja.

● Jehova Jumala on kaikenlaista demonismia vastaan. Kuitenkin Hes. 21:21, 22 näyttää tekstiyhteyksineen osoittavan, että hän ohjasi ennustelun siten, että Nebukadnessar johti sotavoimansa Jerusalemia vastaan. Miksi Jumala teki näin? – K. M., USA.

Hes. 21:21, 22:n mukaan Jehova sanoi profeetalleen Hesekielille: ”Sillä Baabelin kuningas seisahtuu tien haaraan, molempain teitten suuhun, taikojaan taikomaan: hän pudistaa nuolia, kysyy kotijumalilta, tarkkaa maksaa. Hänen oikeaan käteensä tulee Jerusalemin arpa: panna muurinmurtajia, avata suu ärjyntään, kohottaa sotahuuto, panna muurinmurtajia portteja vastaan, luoda valli, rakentaa saartovarusteet.” Nebukadnessar oli päättänyt lähteä valloittamaan. Mutta hänen edessään oli valinta. Hän voi marssia Rabbaa vastaan Ammoniin tai kohdistaa sotajoukkojensa raivon Jerusalemiin Juudassa. Tuo pakanallinen Babylonian yksinvaltias turvautui ennusteluun, ja siitä oli seurauksena, että Jerusalem joutui hänen hyökkäyksensä kohteeksi.

Kun tarkastelemme Hes. 21:18–23:ssa olevaa kertomusta, niin on paikallaan palauttaa mieleemme, että Juudan ja Jerusalemin asukkaitten rikkomus oli tullut suureksi. Siitä syystä Jehova Jumala oli päättänyt toimittaa hävityksen Jerusalemille. Se, että babylonialaiset piirittivät tuon kaupungin, oli näin ollen Jehovan tahdon mukaista. Hän piti sopivasti huolen siitä, että Nebukadnessar valitsi Jerusalemiin johtavan tien.

Mutta käyttikö Jehova Jumala demoneja päätöstensä toteuttamisessa? Ei suinkaan. Hän ei pannut eikä henkeyttänyt niitä toimimaan välikappaleinaan asiain johtamiseksi ennusmerkkien kautta. Demonit ovat kuitenkin voimattomia vastustamaan tai estämään Jumalan tahtoa. Jehova voi ehdottomasti tehdä, mitä hän halusi, kun Nebukadnessar yritti tehdä sotilaallisen ratkaisun; Hän ei sallinut ennusmerkkien olla tahtonsa vastaiset. Korkein voi puuttua ennustukseen, jos se oli välttämätöntä. Se ei ollut demonismia, vaan sen tyhjäksi tekemistä. Jehova olisi esimerkiksi voinut panna siinä tilaisuudessa käytetyn maksan olemaan tietyn näköistä, jos se olisi ollut tarpeellista. Jumala voi siten puuttua ennusteluun.

Kun Jerusalem ja Juuda olivat maksaneet rikollisuudestaan, ne piti ennallistaa. Tästä ja omasta ylimmyydestään Jehova sanoi: Minä ”teen tyhjäksi valehtelijain merkit, teen taikurit tyhmiksi [saattamalla heidän ennustuksensa osoittautumaan vääriksi], . . . panen tietäjät peräytymään ja muutan heidän tietonsa typeryydeksi. Mutta palvelijani sanan minä toteutan ja saatan täyttymään sanansaattajaini neuvon. Minä olen se, joka Jerusalemille sanoen: ’Sinussa asuttakoon!’ ja Juudan kaupungeille: ’Teidät rakennettakoon!’ Sen rauniot minä kohotan.” (Jes. 44:25, 26) Historia todistaa, että Jerusalem rakennettiin uudelleen ja että Juudan eri kaupungeissa asuttiin jälleen.

Me emme tiedä tarkalleen, miten Jehova puuttui asiaan, kun Nebukadnessar käytti ennustelua ja ennustelijat lukivat ja selittivät asiat niin, että Babylonian sotajoukkojen piti marssia Jerusalemia eikä Rabbaa vastaan. Näyttää riittävän, kun toteamme, että Jehova aina toteuttaa päätöksensä. – Jes. 55:8–11.

● Matt. 27:19 mainitsee unen, jonka Pilatuksen puoliso näki Jeesuksesta ja jossa hän ’kärsi paljon’. Oliko tämä uni Jumalalta?

Tämä raamatunpaikka kuuluu näin: ”Kun hän [Pilatus] istui tuomarinistuimella, lähetti hänen vaimonsa hänelle sanan: ’Älä puutu siihen vanhurskaaseen mieheen, sillä minä olen tänä yönä unessa paljon kärsinyt hänen tähtensä’.” Meidän täytyy muistaa, että kertomus koskee Jumalan Pojan kuulustelua. Tämä kuulustelu ja Jeesuksen paaluunnaulitseminen johti Jumalan aiheuttamiin ihmeisiin – luonnottomaan pimeyteen, maanjäristykseen, temppelin esiripun repeytymiseen kahtia. (Matt. 27:45, 51–54) Uni viittaa näin ollen tässä yhteydessä jumalalliseen alkuperään, varsinkin koska Matteus on merkinnyt sen muistiin Jumalan sanaan, ja hänhän kirjoitti Jumalan pyhän hengen vaikutuksesta. Se ei ollut mikään tavallinen uni, jonka olisi aiheuttanut ennakkotieto siitä, että Jeesus tuotaisiin seuraavana aamuna hänen miehensä eteen tutkittavaksi.

Henkeytetyt raamatunkirjoittajat osoittavat Jehovan käyttäneen menneinä aikoina unia antamaan varoituksia, ei ainoastaan uskolliselle kansalleen, vaan myös muille, jotka joutuivat kosketuksiin sen kanssa. Siten tapahtui, kun Gerarin kuningas Abimelek otti itselleen Aabrahamin vaimon. Myös Matteus kertoo toisia unia, joihin sisältyi Jumalan varoituksia – ei ainoastaan Jeesuksen kasvatusisän Joosefin näkemiä, vaan myös unen, joka varoitti pakanallisia astrologeja ilmoittamasta Herodekselle Jeesus-lapsen olinpaikkaa. (1. Moos. 20:3–7; Matt. 1:20–24; 2:12, 13, 19) Kun Matteus kirjoittaa Pilatuksen vaimon unesta, niin sitä tulee pitää merkitsevänä.

Pilatuksen tapauksessa hänen vaimonsa uni oli voimakas varoitus siitä, että Pilatus toimi erikoistilanteessa ja että hänen piti olla huolellinen välttääkseen syyllisyyttä. Uni korosti Jeesuksen viattomuutta tavalla, mitä Pilatus tuskin voi jättää huomioon ottamatta. Hän oli jo tutkinut Jeesusta ja tiesi hänen olevan viaton; sitten hän sai vaimoltaan unta koskevan sanoman. Se vaikutti epäilemättä hänen ajatteluunsa, koska hän teki useita yrityksiä saadakseen ihmisjoukon luopumaan vaatimuksestaan, että Jeesuksen oli kuoltava. Kun Pilatus lopuksi pesi kätensä joukon edessä ja sanoi: ”Viaton olen minä tämän miehen vereen”, niin se ei vapauttanut häntä vastuusta sen suhteen, mitä hän teki, mutta niiden syyllisyys, jotka huusivat: ”Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle”, tuli totisesti hyvin todistetuksi. – Matt. 27:24, 25.