Oletko ajatellut Beetelin palvelusta?
MILTÄ tuntuu nuoresta miehestä hänen vietettyään neljä vuotta jossain Vartiotorni-seuran Beetel-kodissa? Tuntuuko hänestä, että hän on tuhlannut elämänsä, menettänyt yliopistosivistyksen? Millaiset ajatukset hänellä on?
Veli, joka oli niputtajana Cottrell-painokoneessa, mitä käytettiin Herätkää!-lehtien painamiseen, kirjoitti oltuaan neljä vuotta Yhdysvaltain Beetelissä henkilökohtaisesti Vartiotorni-seuran presidentille N. H. Knorrille seuraavaa:
”Olen erittäin kiitollinen Jehovalle, että olen saanut nauttia näistä muutamista vuosista Beetelin palveluksessa. Olen luonnollisesti arvostanut puhdasta, miellyttävää huonetta, runsasta hyvää, terveellistä ruokaa, hyvin varustettujen kirjastojen läheisyyttä, pesulaa ja jalkinekorjaamoa, tilaisuutta oppia painamista, valmistavaa koulukurssia Beetel-perheen uusille jäsenille, keskusteluja päivän tekstistä joka aamu ja Vartiotornin tutkistelua maanantai-iltaisin, etua pitää esitelmiä, seurustella monista maista tulleitten Gileadin opiskelijoitten kanssa, sykähdyttävää riemua ahkeroida joka hetki Jehovan palveluksessa, valmistaa Raamattuja, kirjoja ja lehtiä, jotka kunniaansaattavat hänen nimensä, sekä sanomatonta etua olla läheisessä yhteydessä kypsien voideltujen veljien kanssa, jotka muodostavat uuden maailman yhteiskunnan ytimen.
”Olen nauttinut erittäin paljon myös siitä edusta, että minut on määrätty erääseen kaupunkiseurakuntaan työskentelemään paikallisten veljien kanssa tutkistelunjohtajana ja palveluskoulun palvelijana ja auttamaan seurakunnalle määrätyn alueen käymisessä.
”Olemme olleet kiitollisia myös monista pienistä huomaavaisuuksista, joita meitä kohtaan on Beetelissä osoitettu, kuten omasta pöydästä henkilökohtaisia tavaroita ja tutkimista varten ja kohtelustamme kypsinä aikuisina, mitä osoittaa se, että kullakin on oma avain. Myös se varaus, että me voimme osoittaa vieraanvaraisuutta, kun vieraita tulee käymään, ja varmuus siitä, että meistä pidetään huolta, kun olemme sairaita, lisäsi Beetelissä saatavaa turvallisuuden tunnetta.
”Oppimisesta Beetelissä minun täytyy myöntää, veli Knorr, että lausuntosi: ’Beetelin palvelus osoittautuu paljon paremmaksi kuin mikään maallinen koulutus, jonka voisi saada’ sai osakseen – ei epäuskoa vaan – hiukan epäilyksiä, kun sain kutsusi neljä vuotta sitten. Se epäilys oli perusteeton. En ole ainoastaan oppinut paljon Raamatusta valmistavalla koulukurssilla ja sen kolmen vuoden ohjelman aikana, joka on päättymässä teokraattisessa palveluskoulussa, vaan olen ollut täysipitoisessa kokouksessa joka päivä aamutekstiä tarkasteltaessa. Olen oppinut soveltamaan Raamatun periaatteita jokapäiväiseen elämääni – kuten 1. Tess. 4:11:tä, mikä on auttanut pitämään elämän yksinkertaisena ja nautittavana. Olen oppinut paljon toimeen tulemisesta veljieni kanssa ja miten tulee seurustella sisarten kanssa ryhmissä rakentavalla tavalla. Niin, opin lopuksi nauttimaan naimattomuudesta ja sen suomasta vapaudesta evankeliuminpalvelukseen ja riippumattomuudesta, matkustusmahdollisuuksista ja yksinäisyydestä silloin tällöin. Olen oppinut kirjapainotaitoa. Olen oppinut kuuntelemaan enemmän ja puhumaan vähemmän, täsmällisyyden ja henkilökohtaisen järjestelyn tarvetta sekä muita elämän läksyjä, jotka ovat liian lukuisat mainittaviksi. Arvostuksen sai myös Gileadin opiskelijain kautta saadut ensikäden tiedot elämästä muissa maissa.
”En unohda koskaan päivittäisiä rukouksia Beetelissä kentällä olevien veljien puolesta, ja minä vuorostani pidän sinut rukouksissani muistellen hyviä ystäviä Beetelissä ja monissa maissa ympäri maailman.”
Monilla ei ole etua saada näin miellyttävää kirjettä. Mutta kuka tahansa antautunut nuori mies, joka ahertaen ponnistelee tultuaan Beeteliin, saa syytä lausua ajatuksensa samalla tavalla.
Sellaisten vanhempien näkemys, joiden pojat ovat palvelleet Beetelissä, on myös kiinnostava. Eräskin kierrospalvelija, kahden Beetelissä palvelleen pojan isä, kirjoitti Vartiotorni-seuralle sanoen:
”Poikamme eivät ole enää Beetelissä. Vanhempi poikamme lähti Beetelistä kolme vuotta sitten mennäkseen naimisiin. Nuorempi poikamme jätti Beetelin 1. päivänä lokakuuta samasta syystä oltuaan kuusi vuotta Beetelin palveluksessa. . . . Vanhempi poikamme oli siellä viisi vuotta. . . . Voitaisiin sanoa, että meidän perheestämme on ollut Beetelissä yksi jäsen viimeiset seitsemän ja puoli vuotta.
”Ajattelimme kertoa teille vanhempien näkökulmasta, että me arvostimme Beetelin elämäntapaa, mikä pojillemme tarjottiin. Valmennus ja seura, minkä he saivat Beetelissä ollessaan, on suuriarvoinen heille koko heidän elämänsä ajan. Meistä poikamme menivät Beeteliin poikina ja tulivat sieltä pystyvinä miehinä.”
Monet vanhemmat ajattelevat samalla tavalla poikiensa Beetelissä olosta. Maan päällä ei ole suurenmoisempaa paikkaa, missä he voisivat olla. Nuoret evankeliuminpalvelijat, jotka käyttävät hyväkseen tätä etua, säilyttävät hellästi muistissaan sen kokemuksen lopun elämänsä. Oletko ajatellut Beetelin palvelusta?