Lukijain kysymyksiä

● Jeesus Kristus vertaa Matt. 19:24:ssä ja Luuk. 18:25:ssä rikkaan miehen pääsyä Jumalan valtakuntaan vaikeuteen, mikä kamelilla olisi, jos se yrittäisi päästä neulansilmän läpi. Jotkin Raamatun sanakirjat sanovat, että ”neulansilmä” oli mahdollisesti pieni portti itämaisen kaupungin muurissa, ja sellaiset kirjat esittävät toisinaan pienten porttien kuvia. Tarkoittiko Jeesus sellaista porttia? – F. M., USA.

Matt. 19:24, Mark. 10:25 ja Luuk. 18:25 on yritetty selittää siten, että ne tarkoittavat yhdessä Jerusalemin suuressa portissa olevaa pientä porttia. Selityksen ajatus on ollut, että jos iso portti oli yöllä suljettu, niin tämä pieni portti voitiin avata, ja kameli voi juuri ja juuri ponnistella sen läpi. Mutta Luuk. 18:25:ssä on käytetty kreikkalaista sanaa, mikä tarkoittaa nimenomaan ompeluneulaa, joten Uuden maailman käännös (engl.) kääntää tämän kohdan: ”Helpompi on tosiaan kamelin päästä ompeluneulan silmän läpi kuin rikkaan miehen päästä Jumalan valtakuntaan.”

Useat Raamatun kreikan asiantuntijat, kuten W. E. Vine teoksessaan An Expository Dictionary of New Testament Words (Uuden testamentin sanojen selittävä sanakirja), ovat samaa mieltä Uuden maailman käännöksen kanssa. Tämä teos selittää 3. osan sivuilla 106 ja 107, että Luuk. 18:25:ssä oleva kreikkalainen sana belone on ”läheistä sukua sanalle belos ’nuoli’ ja merkitsee terävää kärkeä, siis neulaa”. Tämä teos jatkaa ja osoittaa: ”Ajatus soveltaa ’neulansilmää’ pieniin portteihin näyttää olevan nykyaikainen; siitä ei ole mitään muinaisia jälkiä. Mackie osoittaa (Hastingsin Bib. Dic.), että ’toisinaan yritetään selittää tämän sanan merkitsevän pientä noin 0,4 m²:n suuruista ovea muurein varustetun kaupungin suuressa raskaassa portissa. Tämä vääristää kuvan muuttamatta oleellisesti merkitystä, eikä sillä ole kielen eikä Palestiinan perinteiden oikeutusta.”

On järkevää ajatella, että Jeesus Kristus tarkoitti kirjaimellista ompeluneulaa ja kirjaimellista kamelia käyttäen näitä valaisemaan mainitun asian mahdottomuutta. Uuden maailman käännös perustuu Jeesuksen Kristuksen ja hänen opetuslapsensa Luukkaan todelliseen kielenkäyttöön eikä perimätietoon. Pyhästä maasta on löydetty sekä luisia että metallisia ompeluneuloja vanhalta ajalta, mikä osoittaa niiden olleen yleisiä talousesineitä.

● Osallistuiko Jeesus leipään ja viiniin asettaessaan Herran illallisen? – M. C., USA.

Ei, kertomus siitä, miten Kristus asetti kuolemansa muistonvieton eli Herran illallisen, ei sano hänen itsensä syöneen happamatonta leipää eikä juoneen viinimaljasta. Eikä sille, että hän olisi nauttinut niitä, ole olemassa mitään raamatullista perustettakaan.

Markuksessa esitetty kertomus sanoo: ”Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille ja sanoi: ’Ottakaa, tämä on minun ruumiini’. Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille; ja he kaikki joivat siitä. Ja hän sanoi heille: ’Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan monen edestä. Totisesti minä sanon teille: minä en juo enää viinipuun antia, ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena Jumalan valtakunnassa.’” – Mark. 14:22–25; Matt. 26:26–29.

Jotkut ajattelevat, että kun Jeesus sanoi: ”Minä en juo enää viinipuun antia”, niin hänen on täytynyt osallistua muistonvieton vertauskuviin. Mutta muista, että he olivat juuri lopettaneet juutalaisen vuotuisen pääsiäisenvieton. Sen viettoon kuului osana se, että Jeesus joi viiniä ja söi happamatonta leipää. Viitaten siihen Kristus sanoi, ettei hän osallistu enää heidän kanssaan siihen iloon, mitä viinipuun hedelmä kuvasi, ennen kuin hän hallitsee kuninkaana ja on käyttänyt kuninkaallista valtaansa herättäen voidellut seuraajansa kuolemasta. (Ps. 104:15; Ilm. 11:17, 18) Jeesus oli nauttinut pääsiäisviiniä, mutta ei ole mitään syytä uskoa hänen osallistuneen muistonvieton vertauskuviin.

Pane merkille, kuinka kertomus sanoo, että Jeesus antoi vertauskuvat ”heille” ja ”he” joivat vertauskuvallista viiniä. Happamaton leipä edusti muistonvietossa Jeesuksen ruumista ja viini hänen vertaan.

Herran Jeesuksen ei tarvinnut ottaa vastaan oman ruumiinsa ja verensä uhrin hyötyä eikä osallistua siihen. Hän antoi lihansa ”maailman elämän puolesta”. (Joh. 6:51) Hän uhrasi verensä ja lihansa katuvien mutta syntisten ihmisten syntien peittämiseksi. (Hepr. 9:12–14; 10:10) Hän ei tarvinnut täydellisenä ihmisenä tämän uhrin lunastusta, joten hän voi sanoa seuraajilleen, että uhri oli ”teidän edestänne”, ei minun edestäni. (Luuk. 22:20) Kristus voi uhrata ihmisyytensä ja veren, missä ihmisyyden elämä on, koska hän ei itse tarvinnut niitä noustuaan kuolleista henkenä taivaallinen elämä edessään. – 1. Kor. 15:45, 50.

Mutta vaikka hän ei tarvinnutkaan sen hyötyä, mitä noilla vertauskuvilla kuvattiin, niin eikö hän olisi voinut osallistua niihin antaakseen esimerkin apostoleille? Ei, he tiesivät, miten syödään happamatonta leipää ja juodaan viiniä. Hehän olivat juutalaisina juuri tehneet siten pääsiäisen vietossa. Jeesuksen tarvitsi vain asettaa tämä Herran illallinen ja sitten käskeä seuraajiaan viettämään sitä hänen muistokseen.