Se, mitä et tiedä, voi vahingoittaa sinua
”SE, MITÄ en tiedä, ei voi vahingoittaa minua.” ”Minä pidän huolen omista asioistani ja annan toisten huolehtia omistaan.” ”Eivät he voi ainakaan moittia minua sellaisesta, mitä en tiennyt.” Tässä muutamia lausuntoja, joita kuullaan sellaisten ihmisten suusta, jotka eivät halua olla tekemisissä toisten kanssa, jotka eivät halua ottaa mitään vastuuta lähimmäisistään eli luomustovereistaan. Jotkut uskovat todella voivansa elää rauhallista, huoletonta elämää eristäytymällä ja erottautumalla asiattomasta kosketuksesta toisiin.
Miten viisas sellainen asenne on? Voivatko sellaisen asenteen omaksujat siten tehdessään myös ansaita Jumalan suosion hänen Poikansa Kristuksen Jeesuksen seuraajina?
”Autuaallinen tietämättömyys” kuulostaa tosin mieluisalta. Ja pidetäänhän inhimillisen oikeuden sääntöjen mukaan tietämättömyyden vuoksi tehtyjä rikoksia lievempinä kuin tahallaan tehtyjä. Pinnallisesti voisi siis näyttää aivan uskottavalta, että se, mitä et tiedä, ei voi vahingoittaa sinua.
Mutta miksi et kääntyisi Jumalan sanan Raamatun puoleen saadaksesi arvovaltaisen neuvon asiassa? Tarkastelkaamme Lootia, Aabrahamin veljenpoikaa. Tämä Jumalan uskollinen palvoja olisi voinut ummistaa silmänsä ja korvansa kaikelle, mitä hänen ympärillään tapahtui Sodomassa ja lähikaupungeissa, pettää itsensä ajattelemaan, että kaikki oli hyvin, että mitä vähemmän hän tiesi asioista, sitä vähemmän hänellä oli vastuuta. Mutta suhtautuiko tämä Jumalan hyväksymä mies asioihin näin? Raamattu vastaa: ”Tuo hurskas mies kiusaantui hurskaassa sielussaan joka päivä heidän pahain tekojensa tähden, joita hänen täytyi nähdä ja kuulla.” – 2. Piet. 2:8.
Jos kiellämme kaiken vastuun lähimmäistemme ja naapureittemme turvallisuudesta ja hyvinvoinnista, niin se voisi näyttää päästävän meidät raskaasta taakasta. Tämä on eräitten mielessä, kun he päättävät ”pitää huolen omista asioistaan”. Mutta on varmasti viisasta pysähtyä harkitsemaan kysymystä: Missä minun asenteeni eroaa siitä, minkä verivelkainen Kain ilmaisi sanoessaan Jumalalle: ”Olenko minä veljeni vartija?” (1. Moos. 4:9) Tämä välinpitämättömyys toisista selittää sen sydämettömän tavan, millä suurkaupunkien ihmiset saattavat seisoa vieressä katselemassa, miten heidän kaupunkilaistoverinsa pahoinpidellään kuoliaaksi, viitsimättä kutsua apua.
On ehdottomasti totta, että sellainen, mitä ihmiset eivät tiedä, voi osoittautua heille hyvin vahingolliseksi, jopa kohtalokkaaksi. Jos asuisit jossain yläkerrassa tietämättä, että alakerroksissa raivoaa suuri tulipalo, olisit totisesti vakavassa vaarassa. Samoin on sokea mies, joka kulkee kohti syvää kuilua, myös suuressa vaarassa. Kummassakin tapauksessa tarvitaan varoituksen sanaa. Mutta kuka antaa varoittavan sanan, jos jokainen päättäväisesti ”pitää huolen omista asioistaan”? Eikö vaaranalainen henkilö joudu kärsimään vahinkoa siitä, mitä hän ei tiedä?
Apostoli Pietari osoitti, että jotkut eivät halua kiinnittää huomiota varoitukseen, kun hän kirjoitti: ”Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen.” (2. Piet. 3:5, 6) Ketkään niistä, jotka torjuivat ennaltavaroituksen, jotka ajattelivat, että se, mitä he eivät tietäneet, ei vahingoittaisi heitä, eivät varjeltuneet sen maailman vetisessä lopussa.
Raamattu osoittaa, että se, joka eristäytyy lähimmäistensä tarpeista huolehtimisesta, kulkee kohti vaikeuksia. Viisas mies selitti henkeytyksestä: ”Eristäytyvä etsii omia itsekkäitä pyyteitään; hän puhkeaa kaikkea käytännöllistä viisautta vastaan.” (Sananl. 18:1, Um) Käytännöllinen viisaus sanoisi hänelle, että hän itsekin tarvitsisi kipeästi toisten rakentavaa seuraa. Eristäytymismenettely ei pelasta vastuusta eikä suojele onnettomuudelta.
Pään peittämisellä pensaaseen sananparren jäniksen tavoin ei siis todellisuudessa voiteta mitään. Meille lankeaa vastuu, vaikka olisimme tietämättömiäkin, jos olemme torjuneet tiedonhankkimistilaisuuden. Ajattelehan vain niiden israelilaisten kauheata tilaa, jotka kieltäytyivät kuulemasta Jumalan varoituksen sanaa ja joista hän vuorostaan selitti: ”Samoin kuin hän huusi, mutta he eivät kuulleet, samoin he huutavat [onnettomuutensa päivänä], mutta minä en kuule, sanoo Herra Sebaot”! – Sak. 7:13.
Ne, jotka kieltäytyvät hankkimasta tärkeätä tietoa, jotka ajattelevat, että se, mitä he eivät tiedä, ei vahingoita heitä koskaan, voivat hyvinkin vaarantaa elämänsä. Miksi? Siitä syystä, minkä Kristus Jeesus lausui rukoillessaan taivaassa olevaa Isäänsä: ”Tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Joh. 17:3) Miten tärkeätä näin ollen onkaan koota terveellistä tietoa, sillä tieto tuo viisautta, ja viisaus vuorostaan varaa puolustuksen onnettomuutta vastaan! – Saarn. 7:12.
Kristuksen Jeesuksen ja hänen seuraajiensa 1 900 vuotta sitten julistama Valtakunnan sanoma toi suuren vastuun kaikille kuulomatkan päässä oleville, kuuntelivatpa he tai eivät. Tämä vastuu on nyt meidän aikanamme suurentunut sekä tiedon leviämisen että sen ajan vaarallisuuden vuoksi, missä elämme. Apostoli Paavalin sanat ovat sen tähden sopivat: ”Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt.” – Apt. 17:30, 31.
Tietämättömyys Jumalan päätöksistä tänä aikana, jolloin hän julistuttaa tietoa maan ääriin asti, ei ole puolustus hänen suuressa tuomioistuimessaan. Totisesti se, mitä et tiedä, VOI vahingoittaa sinua!