Voimme olla paljosta kiitollisia
ME ELÄMME totisesti aikaa, jolloin valitukset ja valitusten syyt lisääntyvät ja suuret joukot ovat kiittämättömiä, niin kuin apostoli Paavali ennusti näistä vaarallisista ajoista. (2. Tim. 3:1, 2) Kuitenkin on vielä paljon sellaista, mistä me kaikki voimme olla kiitollisia, paljon lahjoja, joita saamme päivittäin, seikkoja, jotka ovat todella tyydyttäviä ja virkistäviä niin kauan kuin emme salli itsekkyyden ja kiittämättömyyden hengen hiipiä mieleemme ja hallita ajatteluamme.
Se seikka, että monia lahjoja, joita saamme joka päivä, saavat kaikki muutkin ihmiset, ei ole mikään syy pitää niitä ikään kuin meille kuuluvina. Kaikkia Jumalan epätäydellisille, syntisille luomuksille suomia varauksia tulee pitää ansaitsemattomana hyvyytenä ja ne tulee asianmukaisesti tunnustaa sellaisiksi. Jehova Jumala antaa esimerkiksi auringonpaistetta ja sadetta yhtäläisesti niille, jotka rakastavat häntä, kuin niillekin, jotka kieltävät hänet; samoin rakastava Luoja on antanut käytettäväksi hengittämämme ilman ja maan hedelmät. – Matt. 5:45; 2. Kor. 9:10.
Kuinka mieluista onkaan astua ulos lämpimään auringonpaisteeseen ja sitten vetäytyä puiden vilpoiseen varjoon tai mennä ummehtuneesta huoneesta raikkaaseen ulkoilmaan! Me kaikki olemme iloinneet tällaisista kokemuksista, emmekä ainoastaan kerran vaan monta kertaa. Mutta olemmeko niistä kiitollisia Jumalalle?
Ajattelehan niitä monia asioita, jotka ilahduttavat silmää suoden toisaalta lepoa ja toisaalta piristystä. Ajattele nurmikkorinteen vihreää samettimattoa tai auringonlaskun värikästä näytelmää. Ehkä olet oikaissut itsesi ruohikkoon jollekin hiljaiselle metsäaukiolle ja katsellut, miten lehvistö suodattaa auringonvalon täplikkäiksi kuvioiksi. Toisinaan lumivalkoiset pilvet ajelehtivat hitaasti yli sinitaivaan. Olet myös saattanut nähdä viljapellon aaltoilua leppeässä suvituulessa. Kuinka kauniita nämä näyt ovatkaan! Totisesti niiden pitäisi herättää kiitollisuutta Häntä kohtaan, joka on tehnyt ne kaikki mahdollisiksi!
Äänetkin voivat olla ihastuttavia, jos vain kiinnitämme niihin huomiota. Ei tehtaiden karkea, keinotekoinen melu, vaan leikkivien lasten iloinen nauru, puiden humina metsässä, puron solina, sateen ropina kattoon, pikku laineitten vieno liplatus rannalla, sirkan sirinä, kuikan villi ääntely jollain etäisellä lammella. Kaikki nämä ja suuri määrä muita ääniä välittävät kuulijalle moninaisia miellyttäviä tunnelmia. Ne ovat kaikki yhdessä kuulonlahjan kanssa Jehovan anteliaasti suomia varauksia kuulomme iloksi.
Eikö ole myös erinomaista, että meillä on makukoneisto, jonka avulla voimme nauttia kaikista ruoan hienoista aromeista? Miten erilaista olisikaan, jos meidät olisi tehty tunteettomiksi maulle! Ruokailuaika olisi silloin kuin polttoaineen heittämistä uuniin. Mutta kielellämme olevat makusilmut löytävät ja välittävät mieleen vaihtelevia aistimuksia, jotka virkistävät ja tyydyttävät ruumista. On tosiaan täysi syy kiittää kaiken hyvän Varaajaa ei ainoastaan siitä, mitä syömme, vaan myös syömisen nautinnosta, minkä hän on tehnyt meille mahdolliseksi!
Ihmisten välisissä suhteissa havaitsemme monia kiitollisuuden syitä. Eikö ole suurenmoista, ettei Luoja valanut jokaista ihmisluomusta samassa muotissa samannäköiseksi ja samanlaiseksi ominaisuuksiltaan? Me huomaamme sen sijaan, että kullakin on luonteenomainen persoonallisuutensa, jonka tarkoitus ei ole hukkua yhtäläistetyn massan yksitoikkoiseen samankaltaisuuteen. Aitoa kiitollisuutta Luojaa kohtaan tässä suhteessa osoittavat ne, jotka ottavat huomioon persoonalliset eroavuudet eivätkä odota toisten muovautuvan oman henkilökohtaisen näkemyksensä mukaisiksi joka asiassa.
Kodissa voi kiitollinen henki tuottaa suurta onnea. Kun aviomies tulee kotiin työstä, hänen ei tarvitse heti huomata, mitä hänen vaimonsa ei ole tehnyt. Kiitollisuuden ja arvostuksen ilmaiseminen siitä, mitä vaimo on tehnyt, olkoonpa se miten vähäistä hyvänsä, edistää varmasti paljon enemmän rauhaa ja viihtyvyyttä kodissa! Ja tästä vaimo rohkaistuu tekemään enemmän. Hymy tai muutama iloinen sana on varmasti vaimolle ja lapsille paljon rakentavampaa kuin otsan rypistys tai murahdus.
Sama koskee vaimoa. Eikö ole paljon parempi esittää kotiin tulevalle miehelle lämmin, miellyttävä tervehdys kuin puhjeta heti vuolaasti kertomaan päivän vastoinkäymisistä ja ikävyyksistä? Miestään arvostava vaimo haluaa varmasti hänen olevan iloinen kotiin pääsystään. Silloin hän ei varmastikaan pinoa ongelmia niiden lisäksi, joiden kanssa miehen on ollut taisteltava päivän kuluessa. Miksei puhua hänelle ensin päivän hyvistä asioista?
Vanhemmat voivat myös olla kiitollisia lapsista. Miksi pitää heitä vain vastuksena, joka on siedettävä, kun he todellisuudessa ovat perintö Jehovalta? (Ps. 127:3, Um) Kiitollisuutta tällaisesta perinnöstä osoittavat ne, jotka kasvattavat ja valmentavat lapsiaan rakkaudella pyrkien istuttamaan heihinkin kiitollisuuden henkeä. Niinpä esimerkiksi aterioilla huonekunnan pää antaa oivallisen esimerkin lapsille ilmaistessaan kiitollisuutta tarjotusta ruoasta, vaikkei jokin osa ateriasta olisikaan hänen odotuksensa mukainen. Valitukset ja terävä arvostelu vain loukkaavat, jota vastoin arvostuksen ja kiitollisuuden ilmaukset kannustavat parempiin ponnisteluihin.
Kuinka tyydyttävää ja piristävää onkaan mietiskellä hyviä ja miellyttäviä asioita, jotka ympäröivät meitä, ja ilmaista se jollain tavalla, sen sijaan että antaisi mielen majailla vähäpätöisissä pettymyksissä, toisten hairahduksissa ja suunnitelmien epäonnistumisessa! Älkäämme panko kiitollisuutta pakkopaitaan ilmaisemalla sitä ainoastaan, kun joku tekee meille jonkin suuren palveluksen. Tunnustakaamme pikkupalveluksetkin. Ole antelias kiittämisessä!
Voimme olla tosiaan paljosta kiitollisia tässä itsekkäässä asiainjärjestelmässäkin. Oikein kehitetty kiitollisuuden henki auttaa meitä välttämään kielteisen, valittavan ja arvostelevan asennoitumisen ja tuottaa meille suurta onnea ja tyydytystä elämässä.