Lukijain kysymyksiä

● Salomon temppelin eteiseen kuuluvat pylväät olivat nimeltään Jaakin ja Booas. Onko näillä nimillä merkitystä? – J. G., USA.

Kyllä niillä on. Nuo pylväät olivat ilmeisesti vertauskuvallisia. Tämä voidaan ymmärtää paremmin, kun todetaan, että ne olivat suunnattoman suuret, kumpikin yli 8 m korkea ja lähes 2 m läpimitaltaan. Ne oli tehty kuparista, ja niiden päät oli koristeltu granaattiomenien ja liljojen jäljennöksillä. Koska näillä pylväillä oli huomattava paikka temppelin eteisen edessä, ne olivat todella silmiinpistävät. – 1. Kun. 7:15–22.

Oikeanpuolisen pylvään nimi oli Jaakin, mikä merkitsee ’hän vahvistaa lujaksi’. Vasemmalla oleva oli Booas, mikä mahdollisesti merkitsee ’voimassa’. Koska hepreaa luetaan oikealta vasemmalle, niin oikeanpuolinen pylväs nimeltä Jaakin kiinnitti ensiksi muinaisen heprealaisen huomion. Sen jälkeen hän pani merkille Booas-nimisen pylvään. Tässä järjestyksessä nämä pylväät varmaan toivat hänen mieleensä ajatuksen: ”Hän vahvistaa lujaksi voimassa.”

Nämä pylväät seisoivat vapaina eivätkä kannattaneet rakennuksen mitään osaa. Kuitenkin niiden perusmerkitys näyttää olleen, että Jumala vahvistaa lujaksi temppelin voimassa. Tämä sisälsi tietysti myös sen, että Jehova hyväksyi siellä suoritetun tosi palvonnan.

● Koska ne, jotka tuhoutuivat vedenpaisumuksessa, ja ne, jotka hävisivät Sodomassa ja Gomorrassa, mainitaan yhdessä 2. Piet. 2:4–6:ssa ja Luuk. 17:26–30:ssä, niin merkitseekö tämä, että vedenpaisumuksessa tuhoutuneet saavat ylösnousemuksen? – J. B., Englanti.

Saadaksemme selville, tarkoitetaanko 2. Piet. 2:4–6:ssa ja Luuk. 17:26–30:ssä tätä, meidän on hyvä lukea huolellisesti nämä kohdat ja tarkastaa tekstiyhteys.

Kun tutkimme 2. Piet. 2. lukua, niin huomaamme apostoli Pietarin varoittavan, että vääriä kristittyjä ilmaantuu seurakuntiin. (2. Piet. 2:1–3) Nämä ”valheenopettajat” johtavat joitakuita pois tosi uskosta, mutta heidän oma tuhonsakin tulee varmasti. Sen seikan vahvistamiseksi, että Jumala rankaisee heitä, apostoli viittasi useisiin esimerkkeihin. Hän osoitti, että ”ei Jumala säästänyt enkeleitä, jotka syntiä tekivät,” ”eikä hän säästänyt muinaista maailmaa” Nooan aikana. Ja rankaisemalla Sodomaa ja Gomorraa hävityksellä Jumala asetti ”ne varoitukseksi niille, jotka vastedes jumalattomasti elävät”. (2. Piet. 2:4–6) Apostoli mainitsi siis esimerkkejä osoittaakseen, että Jumala rankaisee jumalattomia väärinteosta. Ylösnousemustoiveista ei ollut kysymys.

Samoin Jeesus käytti vedenpaisumuksessa ja Sodoman tuhossa kuolleita esimerkkeinä, kuten Luuk. 17:26–30 osoittaa. Esimerkkeinä mistä? Esimerkkeinä siitä, että ihmiset eivät yleensä ole tietoisia hänen toisesta läsnäolostaan, koska he ovat täysin uppoutuneet jokapäiväisen elämän asioihin: syömiseen, juomiseen, naimiseen, ostamiseen, myymiseen, istuttamiseen ja rakentamiseen. Tämä on ”niinkuin kävi Nooan päivinä”. Jeesus lopetti: ”Samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy.” Jeesus käytti samanlaista kuvausta Matt. 24:37–39:ssä, vaikka hän mainitsikin siinä ainoastaan Nooan ajan. Kummassakaan näistä tapauksista hän ei käsitellyt mainittujen ihmisten ylösnousemusta.

Mutta 2. Piet. 3. luvussa apostoli kiinnitti huomion hävitykseen, mikä tulee Kristuksen toisen läsnäolon aikana. Hän todisteli: ”Silloinen maailma [Nooan arkin ulkopuolella ollut ihmisyhteiskunta] hukkui vedenpaisumukseen. Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään.” (2. Piet. 3:6, 7) Huomaa, että hän sanoo vedenpaisumusta edeltäneen maailman ”hukkuneen” eli ”kärsineen tuhon” (Um). Mitä se merkitsee? Sanooko Raamattu missään muualla noiden vedenpaisumuksessa hukkuneitten saavan ylösnousemuksen? Sanooko se heidän olevan saapuvilla tuomiopäivänä? Ei! Mutta tässä 2. Pietarin kirjeessä verrataan heidän vedenpaisumuksessa kärsimäänsä hävitystä niiden ”jumalattomain” hävitykseen, jotka tuhotaan nykyisen asiainjärjestelmän lopussa ja joista Jeesus sanoi, että he ovat kuvaannollisia ”vuohia” ja ”menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen”. Ne ihmiset, jotka hävitettiin Nooan aikana, poistettiin siis ilmeisesti iäksi. – Matt. 25:31–46.

● 3. Moos. 25:11, 12:n mukaan israelilaisten ei pitänyt riemuvuonna ’kylvää eikä jälkikasvua leikata’, mutta he voivat silti ’syödä pellon satoa’. Miten tämä näennäinen ristiriita ratkaistaan? – A. K., USA.

Riemuvuotta koskevat määräykset olivat hyvin samanlaiset kuin nekin, jotka oli annettu säännöllisestä seitsemännen vuoden sapatista. Jehova lupasi siunata kuudennen vuoden sadon, niin että israelilaisilla oli oleva varastossa riittävästi ruokaa aina kahdeksantena vuonna kylvettyjen satojen korjuuseen asti. (3. Moos. 25:20–22) Kun maa jätettiin viljelemättömäksi, se tuotti jonkin verran viljaa edellisessä elonkorjuussa varisseista jyvistä. Maanviljelijäin tuli sapatti- ja riemuvuosina syödä, mitä olivat varastoineet, eikä korjata eikä koota varastoihinsa, mitä kasvoi varisseista jyvistä. Se piti jättää pellolle.

Kuitenkin oli laissa tehty rakkaudellinen varaus, mikä salli maan köyhien korjata, mitä oli tavallisesta elonkorjuusta jäänyt jäljelle pelloille. (3. Moos. 19:9, 10; Ruut 2:2, 3) Mutta mitä köyhien ja muukalaisten piti tehdä seitsemäntenä sapattivuonna ja riemuvuotena? He voivat suorittaa jälkikorjuuta niillä pelloilla, jotka kasvoivat edellisessä elonkorjuussa varisseesta viljasta. (3. Moos. 25:12; 2. Moos. 23:11) Vaikka riemuvuonna ei siis korjattukaan eloa, niin Jehovan laki huolehti sekä maanviljelijästä varastoituine ruoka-aineineen että köyhästä, joka eli suoraan kädestä suuhun.

● Apostoli Paavali sanoo 1. Kor. 10:8:ssa israelilaisia kaatuneen yhtenä päivänä 23 000 haureuden takia. Mutta 4. Moos. 25:9:ssä ilmoitettu luku on 24 000. Olivatko nämä kaksi eri tapausta? – K. S., USA.

Molemmat tekstit koskevat ilmeisesti samaa tapausta. Apostoli Paavali kirjoitti sopivasti Korinton kristityille, jotka asuivat tunnetusti irstailevassa kaupungissa, 1. Kor. 10:8:ssa: ”Älkäämmekä harjoittako haureutta, niinkuin muutamat heistä [israelilaisista erämaassa] haureutta harjoittivat, ja heitä kaatui yhtenä päivänä kaksikymmentä kolme tuhatta.” Paavali viittasi ilmeisesti 4. Moos. 25. luvussa kerrottuun tapahtumaan. Israelilaiset kärsivät siihen aikaan Jehovan vitsausta siksi, että he olivat moraalittomissa suhteissa Mooabin tyttärien kanssa ja olivat antautuneet Baal-Peorin väärään palvontaan. 4. Moos. 25:9 kertoi seurauksen: ”Ja niitä, jotka kuolivat tässä vitsauksessa, oli kaksikymmentäneljä tuhatta.”

On mahdollista, että lyötyjen lukumäärä oli 23 000:n ja 24 000:n välillä, joten jompikumpi tasaluku voitiin sopivasti mainita summana. On kuitenkin huomattava, että 4. Mooseksen kirjassa mainitaan nimenomaan Israelin tuomarien surmanneen päämiehet, jotka olivat mieltyneet Baal-Peoriin. (4. Moos. 25:4, 5) On hyvinkin saattanut olla tuhat niitä päämiehiä, jotka kuolivat tuomarien käsissä. Mutta 23 000 henkeä oli ilmeisesti Jehovan vitsauksen suoranaisia uhreja. Loppusumma on 24 000, mikä mainitaan 4. Moos. 25:9:ssä. Tietysti kaikki 24 000 kärsivät Jumalan vitsauksen siten, että he kaikki kaatuivat hänen tuomionsa määräyksestä. (5. Moos. 4:3) Koska Paavali kirjoitti Jumalan henkeytyksestä, ei ole mitään syytä päätellä hänen erehtyneen ilmoittaessaan niiden lukumäärän, jotka kaatuivat menetellessään väärin Baal-Peoria koskevassa tapauksessa.