Tarmokas paluu hengelliseen elämään

”Nelitoistavuotiaana poikana”, kertoo eräs todistaja Yhdysvaltain Nebraskasta, ”sain ensikerran yhteyden Jehovan todistajiin, koska äitini oli kiinnostunut Raamattuun. Minut kastettiin vuonna 1946. Ikäväkseni minun on kuitenkin sanottava katsellessani taaksepäin noihin vuosiin, että huoleton luonteeni ja kypsymättömyyteni saivat minut tekemään monta erehdystä, mutta olen kiitollinen Jehovalle hänen rakkaudellisesta armostaan. Perheen kasvattamishuolet ja materialistiset pyrkimykset kietoivat niin ajatukseni, että olin melkein hengellisesti kuollut. Sitten minut pantiin äkkiä pois työstä. Mitä tekisin? Päätin, että oli aika noudattaa Jeesuksen neuvoa ja panna Valtakunnan edut ensi sijalle. Menimme jonkin ajan kuluttua palvelemaan sinne, missä oli suuri tarve, ja minusta tuli palvelija. Kun tilanne kävi vaikeaksi ja ajattelimme lopettaa, niin istuin pöytäni ääressä ja kävin läpi julistajankortteja. Näin enemmän kuin pelkkiä nimiä, näin eläviä sieluja, jotka alkoivat ottaa ensi askeleita elämän tiellä. Miten voisin hylätä heidät, kun he olivat päässeet niin pitkälle ja osoittivat niin altista henkeä? Me jäimme!”