Osaatko puolustaa uskoasi?
ONKO sinulla uskonto, jota rakastat ja vaalit? Jos on, sinun pitäisi olla onnellinen saadessasi keskustella siitä ja kertoa siitä toisille. Epäitsekkäästä tuntuu sellaiselta, kun hänellä on jotakin hyvää, mikä hyödyttää hänen lähimmäistään.
Jos sinulla on oikea usko, niin se perustuu lujasti Jumalan totuudensanaan Raamattuun. Sen oppeja voidaan puolustaa Raamatulla. Tämä herättää kysymyksen: osaatko sinä käyttää Raamattua puolustaaksesi uskoasi? On tärkeätä, että pystyt tekemään sen, sillä Jeesuksen Kristuksen apostoli Simon Pietari kirjoitti kerran: ”Pyhittäkää Herra Kristus sydämissänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle [puolustautumaan jokaisen edessä, Um], joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on.” (1. Piet. 3:15) Tosi kristittyjen tulee tosiaan kyetä käyttämään Raamattua puolustaakseen niitä oppeja, joita he pitävät rakkaina. Kykenetkö sinä?
Jokin aika sitten eräs katolinen nainen, joka rakasti uskoaan, halusi enemmän tietoa voidakseen jaella sitä toisille ja puolustaa sitä, kun tehtiin kysymyksiä. Hän kirjoittaa tässä yhteydessä tekemistään ponnisteluista:
”Useita vuosia sitten mieheni ja minä kävimme iltakurssilla saadaksemme tietää enemmän uskonnostamme. Kävimme siellä kahdesti viikossa kaksi vuotta sen ollessa käynnissä. Koska uskoin, että meidän tapamme palvoa Jumalaa oli ainoa oikea, halusin pystyä paremmin levittämään uskoani epäuskoisille. Kurssia johti Milwaukeen Katolisen tiedotuskeskuksen johtaja, Isä Mehok. Tutkimme kysymys-ja-vastaus-kirjasta, johon oli lainattu joitakin raamatunkohtia. Luimme myös silloin tällöin kappaleen tai kaksi Raamatusta.
”Eräänä päivänä muuan Jehovan todistaja tuli kotiini. Lyhyessä ajassa kiinnitettiin huomioni moniin raamatunkohtiin, jotka olivat uusia minulle ja näyttivät olevan ristiriidassa uskontoni kanssa. Todettuani oppineeni paljon katolisesta uskonnosta mutta vähän Raamatusta päätin käydä jälleen raamattukurssilla, tällä kertaa toisessa Milwaukeen katolisessa seurakunnassa. Kunkin tutkistelun jälkeen annettiin muutamia minuutteja aikaa aikaisemmin tehtyihin kysymyksiin vastaamiselle. Jätin useita kysymyksiä, mutta vastausta ei annettu Raamatusta.
”Sitten menin Murheitten Neitsyemme seurakuntaan Milwaukeessa. Isä Brown johti tätä kurssia. Erään keskustelun aikana hän sanoi, että me voisimme lukea Raamattua, jos haluaisimme, mutta että me havaitsisimme sen ’ikäväksi luettavaksi’. Hän korosti kuitenkin, kuinka katolilaisille on tärkeätä muistaa rukouksensa ulkoa. Eräs syy, minkä hän esitti siihen, oli, että voisi tehdä niin kuin hän – suunnitella päivän tehtävät rukoillessaan. Kysyin häneltä, mitä arvoa sellaisella rukoilemisella on. Hän sanoi vastaukseksi ainoastaan tietävänsä tehneensä virheen sillä hetkellä, jolloin hän sanoi sen.
”Toinen kysymys, minkä tein hänelle, oli, tiesikö Jeesus maailman lopun ajan, kun hän sanoi: ’Siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin.’ (Matt. 24:36) Hän vastasi, että Jeesus tiesi, mutta että hän kielsi tietävänsä, koska hän ajatteli, ettei ihmisten tarvinnut tietää.
”Vaistoten, että voisin saattaa hänet hämilleen, jos tekisin näitä kysymyksiä kurssilla, ehdotin yksityiskeskustelua. Tällöin tavatessamme toin jälleen esiin Matt. 24:36:n ja kysyin häneltä, miksi hän itse asiassa sanoi, että Jeesus oli valehtelija. Hän ei halunnut käyttää Raamattua, vaan pysyi alkuperäisessä lausunnossaan väittäen, että Jeesus oli Jumala ja tiesi sen tähden kaikki. Koska hän ei halunnut käyttää Raamattua, päätin mennä toisen papin luo.
”Otin jälleen yhteyden Katolisen tiedotuskeskuksen johtajaan. Kirjoitin ja sanoin, että minulla oli useita kysymyksiä, jotka halusin kirjoittaa koneella ja lähettää hänelle. Sanoin, että antaisin hänelle runsaasti aikaa etsiä vastaukset ja että kun hän olisi valmis, niin toivoisin hänen tulevan luokseni kotiini. Mainitsin myös, että minulla olisi yksi Jehovan todistajakin siellä, jotta voisimme näyttää tälle todistajalle, että katolinen uskonto on oikea uskonto. Hän kirjoitti vastauksen ja kieltäytyi tulemasta luokseni vihjaten minun olevan henkisesti tasapainoton.
”Sitten päätin lopulta kirjoittaa paaville Roomaan ja kysyä häneltä. Lähetin sähkeen yöllä. Tehtyjen kysymysten joukossa oli, voisiko paavi suositella Milwaukeen alueelta pappia, joka tuntisi riittävästi Raamattua, niin että hän kykenisi vastaamaan raamatullisiin kysymyksiini. Sähke maksoi $16.45 (53 mk), ja minusta tuntui, että se olisi joka pennin arvoinen. Ei vastausta!
”Olin arvostanut uskontoani ja halunnut pysyä katolilaisena. Yritin kovasti löytää vastaukset voidakseni puolustaa uskoani. Kun havaitsin tämän mahdottomaksi, aloin järjestelmällisesti tutkia erään Jehovan todistajan kanssa. Pian sen jälkeen aloin käydä seurakunnan kokouksissa. Esitettyjen raamatullisten todistusten runsauden takia ei ollut vaikea havaita, että tämä oli tosiaan Totuus. Nyt osallistun onnellisena kenttäpalvelukseen ja kerron katolisille ystävilleni Jumalan valtakunnasta.”
Oletko koskaan yrittänyt puolustaa uskoasi osoittamalla, että Raamattu tukee sitä? Jos joku kysyisi sinulta, miksi uskot niin kuin uskot, niin voitko avata Raamattusi sopivista kohdista ja sanoa: ”Tässä on uskoni perustus. Raamattu opettaa siten asiasta”? Muista apostoli Pietarin sanoneen: ”Olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy, sen toivon perustusta, joka teissä on.” – 1. Piet. 3:15.
Pelkkä uskon omaaminen ei riitä. Sinun täytyy olla valmis puolustamaan sitä. Tämä vaatii tutkimista – kysymysten tekoa ja vastausten saamista Jumalan totuudensanasta Raamatusta. ”Koetelkaa jatkuvasti, oletteko uskossa, tutkikaa alati, mitä itse olette”, kehotti apostoli Paavali. On tärkeätä, että suoritat tämän kokeen tutkien, tukeeko Raamattu sitä, mitä uskot. Se on ainoa keino varmistua siitä, että sinulla on oikea usko. – 2. Kor. 13:5, Um.