Kristikunnan menojen ja toimitusten alkuperä
✔ John Lawrence von Mosheim kertoo teoksessaan Ecclesiastical History (Kirkkohistoria) sovittelusta, mitä kristikunta on harjoittanut Konstantinuksen päivinä saamastaan alusta lähtien saadakseen enemmän pakanoita omaksumaan kristillisyyden: ”Samalla kun keisarit koettivat vaalia ja edistää kristillistä uskontoa, piispojen harkitsematon hurskaus himmensi sen todellisen luonteen ja lamautti sen voiman menojen ja toimitusten lisäämisellä. Augustinuksen havainto on hyvin tunnettu: juutalaisten kannettavaksi ennen laskettu ies oli siedettävämpi kuin hänen aikanaan kristittyjen harteille laskettu. Kristityt piispat liittivät näet vain vähäisin muutoksin kristilliseen palvontaan niitä menoja ja säädöksiä, joilla aiemmin kreikkalaiset, roomalaiset ja muut kansat olivat ilmaisseet hurskauttaan ja kunnioitustaan kuviteltuja jumaliaan kohtaan, otaksuen, että kansa auliimmin omaksuisi kristillisyyden, jos se näkisi isiltään tulleitten menojen yhä olevan muuttumattomina kristityillä ja havaitsisi, että Kristusta ja marttyyreja palvottiin samalla tavalla kuin ennen heidän jumaliaan.
”Noina aikoina oli tietysti vähän eroa kristittyjen julkisen palvonnan ja kreikkalaisten ja roomalaisten palvonnan välillä. Kummassakin oli samalla tavalla loistavat viitat, hiipat, otsarivat, vahakynttilät, piispansauvat, juhlakulkueet, puhdistusuhrit, kuvat, kulta- ja hopeamaljat ja lukemattomat muut. Tuskin Konstantinus oli luopunut esi-isiensä uskonnosta, kun kaikkialle pystytettiin upeita temppeleitä, jotka koristeltiin maalatuilla ja veistetyillä kuvilla ja jotka sekä sisä- että ulkopuoleltaan olivat hyvin samanlaisia kuin jumalien pyhäköt ja temppelit. Nämä temppelit . . . vihittiin suurella loistolla ja menoin, jotka suuressa määrin oli lainattu roomalaisten ylipappien muinaisista säännöistä.” – S. 277, II kirja, 4. luku.
Sen sijaan että varhaiskristityt olisivat lainanneet pakanoilta, he noudattivat Jumalan käskyä: ”Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko.” He antoivat siten esimerkin nykyisille tosi kristityille. – 2. Kor. 6:17.