Elitkö sinä ennen syntymääsi?

AJATUS, että ihmisellä on ollut aikaisempi olemassaolo, on viehättänyt erityisesti monia länsimaisia kirjailijoita. Englantilaisella kirjailijalla sir Henry Haggardilla oli usein romaaneissaan henkilöitä, jotka filosofoivat jälleen lihaksi tulosta. Muutamia vuosia sitten käsitteli erään toisen kirjailijan kirja tätä aihetta ja kohosi menekkikirjojen huipulle Yhdysvalloissa. Sen nimi oli ”Bridey Murphyn jäljillä”. Kirjailija kertoo, kuinka muuan perheenäiti kuvailee hypnotismin alaisena elämää, mitä hän väitti eläneensä Bridey Murphyna vuosina 1798–1864. Tutkijat, jotka tarkistivat hänen antamansa tiedot, huomasivat niin paljon ristiriitaisuuksia, että he päättelivät tuon naisen ammentavan mielikuvituksestaan.

Jotkut lännen ihmiset ovat tehneet ajatuksesta uskonkappaleensa. Esimerkiksi mormonit väittävät, että he ovat olleet olemassa ennen syntymistään. Muuan heidän johtajistaan, Heber J. Grant, sanoi tästä asiasta: ”Meidät on pantu tämän maan päälle, koska olemme olleet uskollisia ensimmäisen tilamme säilyttämisessä. Töillä, mitkä suoritimme sillä taivaankappaleella, miltä lähdimme, ennen kuin tulimme tänne, on ollut tietty vaikutus täkäläiseen elämäämme, ja ne hallitsevat ja ohjaavat tietyssä määrässä täällä viettämäämme elämää, samoin kuin ne työt, joita teemme täällä, ohjaavat ja hallitsevat elämäämme, kun siirrymme tältä olemassaoloasteelta.”

Kaukoidässä keskittyy usko aikaisempaan olemassaoloon karman ympärille. Tämä on sellainen käsityskanta, että sielun kohtalon nykyisessä elämässä ratkaisee se, mitä se teki aikaisemmassa olemassaolossaan. Kaikki, mitä ihminen tekee tässä elämässä, he luulevat, vaikuttaa järkähtämättömästi hänen asemaansa tulevassa elämässä ja niin edelleen lukemattomiin jälleensyntymisiin. Manun hindulait sanovat: ”Ruumiillaan suorittamiensa monien syntisten tekojen seurauksena ihmisestä tulee seuraavassa syntymässä jotain hengetöntä, puheessa tekemiensä syntien seurauksena lintu, ja henkisten syntien johdosta hän syntyy uudelleen alhaisessa kastissa. . . . Brahmaanin, joka varastaa brahmaanin kultaa, on kuljettava tuhat kertaa hämähäkkien, käärmeitten, liskojen, vesieläinten ja tuhoisien pukhasojen ruumiitten kautta. . . . Viljan varastamisesta ihmisestä tulee rotta; . . . hedelmien ja juureksien varastamisen takia apina.”

Karman laissa ei ole lainkaan armon eikä anteeksiannon varausta. Se esittää vaeltavalle sielulle epätoivoisen tulevaisuuden mahdollisesti miljardeine jälleensyntymisineen. Odote on niin masentava, että hindulaisuuden Maitri Upanišad sanoo: ”Mitä hyvää on halujen nauttimisesta tällaisessa olemassaolon kiertokulussa, kun ihmisen ravittua itseään niillä hänen nähdään toistamiseen palaavan tänne maan päälle? Suvaitkaa vapauttaa minut. Tässä olemassaolon kiertokulussa olen kuin sammakko vedettömässä kaivossa.”

Sielunvaellusoppi, mikä tunnetaan Intiassa samsarana, tarjoaa niin masentavan tulevaisuudenodotteen, että karmaan uskovien harras halu on päästä tästä nähtävästi loputtomasta jälleensyntymisen kiertokulusta, mitä hindut kutsuvat ”pyöräksi”, sekä vapautua karman voimasta. Heidän halunsa on olla tilassa, missä kurjuutta ei enää ole.

Se, mitä ihmiset, jotka uskovat olevansa karman voiman alaisia, etsivät, on se, minkä pyhä Raamattu osoittaa olevan ihmisen tavoitettavissa ilman jälleensyntymisiä. Se paljastaa ihmisen olevan sellaisen Luojan tuote, joka on anteeksiantavainen ja armollinen. Sen sijaan että hän panisi ihmisen heltymättömän, persoonattoman lain valtaan, mikä vaatii sovittamaan synnit jälleensyntymien välityksellä, hän varasi rakkaudellisesti ihmiselle keinon saada syntinsä anteeksi ja vapautua kurjuuksista. Hän on luvannut antaa loputtoman elämän ilossa, rauhassa ja turvallisuudessa ilmaisena lahjana kaikille, jotka tottelevat häntä ja palvovat häntä sillä tavalla kuin hän haluaa itseään palvottavan.

Jehova varasi täydellisen ihmisen synnit sovittavan uhrin avulla keinon, millä ihmisille voidaan antaa heidän syntinsä anteeksi. Raamattu sanoo tästä sovittajasta: ”Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta.” (Apt. 10:43) Olkoonpa heidän menneisyytensä ollut millainen hyvänsä, tämä uhri tekee anteeksiannon mahdolliseksi, jos he ovat katuvia. Jehova ei vaadi heitä kärsimään lukuisten jälleensyntymien läpi, jotta he puhdistuisivat synneistään. ”Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi.” – Jes. 1:18.

Ajatus, että sielu vaeltelee tai että ihmisellä on ollut aikaisempi olemassaolo ennen syntymäänsä, johtuu siitä uskosta, että ihmissielu on kuolematon ja jää eloon ruumiin kuollessa. Sielua pidetään tavallisesti sellaisena, mikä jatkaa henkilön tietoista olemassaoloa erossa ruumiista. Vaikka tämä uskomus on laajalti hyväksytty maailman uskonnoissa, sellaisissakin, mitkä väittävät olevansa kristillisiä, niin ihmisen Luoja ei vahvista sitä.

Raamattu sanoo hyvin selvästi, että kun ihminen kuolee, niin hänen tajuinen tietoisuutensa kaikesta lakkaa. ”Kun hänen henkensä lähtee hänestä, niin hän tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin.” (Ps. 146:4) Hänen henkeään eli elinvoimaansa ei voida pitää sinä, mitä ei voida koskettaa ja mikä tekee yksilöstä sen henkilön, mikä hän on, enempää kuin monenlaisia koneita käyttävällä sähköllä on mitään yhteyttä noiden koneitten tunnusomaisten erikoispiirteiden kanssa. Se, että hänen ajatuksensa häviävät, ilmaisee tietoisen olemassaolon lakkaamisen. Sen sijaan että Raamattu sisältäisi sellaisen ajatuksen, että sielu on ihmisessä jotain kuolematonta, se sanoo, että sielu kuolee. ”Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.” – Hes. 18:4.

Koska ihmisessä ei ole mitään, mikä voi säilyttää hänen tietoisen olemassaolonsa erossa hänen ruumiistaan, niin hänen nykyinen elämänsä on ainoa olemassaolo, mikä hänellä on ollut. Hänen tulevaisuudentoivonsa on siinä varauksessa, minkä ihmisen rakkaudellinen Luoja on tehnyt kuolleitten herättämiseksi ylösnousemuksessa. Mitä ihminen tekee eläessään, on ratkaiseva tekijä siinä, muistetaanko ja herätetäänkö hänet vai unohdetaanko ja jätetäänkö hänet kuoleman tiedottomuustilaan. Kaikille, jotka saavat Jehovan hyväksymyksen, tulee iankaikkisen elämän lahja. ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” – Joh. 3:16.