Kärsivällinen kestävyys tuo palkan

Eräs Ohion Jehovan todistaja kertoi seuraavan kokemuksen: ”Työskentelin 10–12 vuotta sitten pienessä kylässä, missä tunsin melkein jokaisen ja jokainen tunsi minut. Kun koputin eräälle ovelle, niin naisääni sanoi: ’Tulkaa sisään. Olen seitsemännen päivän adventisti, eikä talossani ole koskaan ollut Jehovan todistajaa. En olisi tosiaankaan sallinut teidänkään tulla sisään, jollen olisi tuntenut teitä. Tiedän kylliksi Raamatusta tietääkseni, että on ainoastaan yksi totuus, ainoastaan yksi uskonto, minkä Jumala tunnustaa. Me emme voi molemmat olla oikeassa. Minä kaipaan totuutta enkä välitä, mistä se tulee. Jollei uskontoni kestä kaikkia kokeita, se ei ole paljon arvoinen.’ Myönsin: ’Me molemmat emme voi olla oikeassa. Minäkin haluan teidän tavallanne sellaisen uskonnon, joka kestää minkä kokeen hyvänsä.’

”Tällä perusteella aloitettiin Raamatun tutkistelu kirjasta ’Olkoon Jumala totinen.’ Edistyimme hyvin jonkin aikaa, kunnes tulimme lukuun, joka koski sapattia. Seuraaviksi 6–8 vuodeksi tämä henkilö lopetti ja aloitti sitten tutkistelun monta kertaa, ja sapattiluku tutkittiin ehkä kymmenen kertaa tai useamminkin eri todistajien kanssa. Viimeisten viiden tai kuuden vuoden kuluessa hän on tullut valtakunnansaliin silloin tällöin. Kukaan ei koskaan tiennyt, kuka olisi hänen kanssaan: ehkä hänen miehensä, sisarensa, tyttärensä tai joku muu sukulaisensa tai joku naapureista. Vihdoin hän alkoi saarnata kanssani Valtakunnan hyvää uutista. Hänestä tuli säännöllinen julistaja. Kahden vuoden kuluttua hän ja hänen sisarensa menivät kasteelle. Nyt on suurimpia ilojani kuulla hänen selittävän sapattia Raamatusta jollekulle kiinnostuneelle ihmiselle.”