Onko länsimainen yhteiskunta kristillinen?
ROBERT E. L. STRIDER, Mainessa olevan Colby Collegen rehtori, tarkasteli tätä tutkivaa kysymystä puhuessaan yliopiston kurssin suorittaneille viime kesäkuussa. Hänen johtopäätöstään, että ”meidän yhteiskuntamme ei ole kristillinen”, voidaan ymmärtää, kun tarkastellaan niiden epäkristillistä käyttäytymistä, jotka muodostavat läntisen maailman. Luja usko Jumalaan on harvinainen, ja vain jotkut seuraavat Jeesusta hänen askeleissaan.
Tanskalainen pappi Per Dolmer tunnusti, että hänen maansa väestön suuri enemmistö kuuluu valtiokirkkoon, mutta että se ei merkitse sitä, että nämä enemmistöön kuuluvat olisivat kristittyjä. Hän sanoi: ”Täytyy totuuden tähden vielä lisätä, että jos 97 % kuuluu valtiokirkkoon, niin suurin osa elää kaukana uskosta Jumalaan, on kokonaan ja tyystin välinpitämätön Hänestä, ei koskaan ajattele Häntä, elää vastoin Jumalan ilmaistua tahtoa ja, suuren osan heistä kysymyksessä ollen, myös kuolee siinä välinpitämättömyydessä ja epäuskossa.”
Samaten on kiinnostava keskustelu, minkä pakinoitsija Sydney J. Harris kertoo käyneensä erään hindun kanssa. Harris mainitsee Detroitin ”Free Pressin” palstallaan 21.9.1961, että keskustelu kävi tähän tapaan: ”’Matkusteltuani lännen kristillisessä maailmassa’, hän sanoi päivällisellä, ’olen ollut hämmästynyt lukiessani Uutta testamenttia. Miten te oikein selitätte Jeesuksen sanat?’
”’Mitä tarkoitatte?’ kysyin peläten, mitä oli tulossa.
”’Tarkoitan’, hän sanoi kohteliaasti, ’miten te saatatte sopusointuun Hänen selvän oppinsa, ettei saa tehdä vastarintaa, ja omat tykkinne ja lentokoneenne ja harva se vuosikymmen käymänne sodat? Mikä kristitty kansa on konsanaan kääntänyt toisen posken? Kuka teidän joukostanne on halukas maksamaan pahan hyvällä? Miten ihmiset, jotka julistavat Hänen sanomansa hyvää uutista, voivat jatkuvasti tappaa toisiaan samalla kun molemmat puolet rukoilevat Häntä?’
”’Niin’, änkytin, ’se, mitä Jeesus saarnasi on täydellisyyden oppi. Tavalliset kuolevaiset eivät voi aina elää sen mukaisesti.’
”’Sen ymmärrän’, hän nyökkäsi, ’mutta sen pitäisi olla tavoitteenanne – ja minä saatan vain nähdä teidän menevän vastakkaiseen suuntaan. . . .’
”’Intian kansan suuri joukko ei ole varmasti sen parempaa moraalisesti ja hengellisesti kuin länsimaisetkaan.’
”’Kenties ei’, hän sanoi. ’Me emme kuitenkaan väitä saaneemme erikoista ilmoitusta Jumalan Pojalta. Me emme väitäkään, että seuraisimme Rauhanruhtinasta ja seuraisimme kumminkin Sodanruhtinasta.’
”’Eivät kaikki ole sitä mieltä, että Jeesus oli pasifisti’, sanoin vastaan. ’Jotkut osoittavat hänen ruoskineen rahanvaihtajat ulos temppelistä.’
”’Mutta onhan ero ruoskimisella – niin kuin tekin saattaisitte tehdä tottelemattomalle lapselle rakkaudesta häntä kohtaan – ja tahallisella viattomien miesten, naisten ja lasten tappamisella Jumalan nimessä. Teitä käsketään rakastamaan lähimmäisiänne – ja nykyään on tässä kutistuneessa maailmassa joka ainoa lähimmäinen.’
”Minulla oli yksi puolustus jäljellä: tyrmäävä iskuni, jos suvaitsette sanonnan. ’Eikö meillä ole oikeutta, velvollisuutta taistella epäoikeudenmukaisuutta ja jumalattomuutta ja tyranniutta vastaan?’ kysyin.
”’On’, hän sanoi, ’teidän täytyy taistella sitä vastaan – mutta omassa sielussanne ja mielessänne, sillä sieltä se alkaa eikä mistään vieraasta maasta. Kun olette puhdistaneet itsenne, niin hyvyytenne esimerkki on tehokkain ase maailmassa – jollei nyt, niin tulevaisuudessa.’”
Harris lopetti tunnustamalla: ”Ehkä te osaatte vastata tuolle hindulle. Minä en osannut, rehellisesti sanoen.” Miten katseltaneekin hindun todisteluja, on ilmeistä, että länsimaiset kansat ovat tosiaan aseettomia sitä syytöstä vastaan, että ne eivät ole noudattaneet Kristuksen antamaa esimerkkiä. Ne eivät ole sanan tosi merkityksessä kristillisiä!
Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä, joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee. – 1. Piet. 2:21, 23.