Raamatun kaanonin muistaminen

JOKAINEN Raamattua rakastava ja varsinkin jokainen kristitty evankeliuminpalvelija säästää paljon aikaa, jos hän muistaa, missä järjestyksessä Raamatun kirjat ovat. Kaanonin luonnollisten jakojen ja eri kirjojen sisällysten ja kirjoitusaikojen merkille paneminen auttaa epäilemättä tämän luettelon muistamista.

Raamatun 66 kirjasta 39 muodostaa Heprealaiset kirjoitukset ja 27 Kristilliset kreikkalaiset kirjoitukset.

Heprealaisissa kirjoituksissa tulevat VIISI MOOSEKSEN KIRJAA ensiksi. Ensimmäinen alkaa luomisesta ja sisältää ihmiskunnan historian Aadamista Joosefin kuolemaan. Sitten tulevat toinen, kolmas, neljäs ja viides, mitkä esittävät Israelin historian sen Egyptin-orjuudesta Mooseksen kuolemaan. Nämä viisi kirjaa tunnetaan myös nimellä Pentateukki, mikä merkitsee ’viisi kirjaa’. Sitten, samoin kuin Joosua seurasi Moosesta, JOOSUAN kirjakin seuraa Mooseksen kirjoja. Ja samoin kuin Joosuaa seurasivat toiset Israelissa hallinneet tuomarit, hänen kirjaansakin seuraa TUOMARIEN KIRJA, joka kertoo heidän hallinnostaan. RUUT kertoo eräistä tuomarien aikaisista tapahtumista, joten se seuraa johdonmukaisesti seuraavana.

Sen jälkeen tulee kolme kahden kirjan yhdistelmää: 1. ja 2. SAMUELIN KIRJA, jotka täydentävät tuomarien aikakauden ja aloittavat kuningasten kauden, 1. ja 2. KUNINGASTEN KIRJA, jotka täydentävät kuningasten historian, ja 1. ja 2. AIKAKIRJA, jotka esittävät kuningasten rinnakkaishistorian Daavidin hallituksesta alkaen sekä Raamatun sukuluettelon yhteenvedon Aadamista sen kirjoittamisaikaan saakka. Seuraavina tulevat ESRA, NEHEMIA ja ESTER, jotka käsittelevät tapahtumia, mitkä sattuivat Jerusalemissa ja Meedo-Persiassa vuosisadan aikana siitä, kun juutalaiset palasivat Babyloniasta vuonna 537 eKr. Tähän päättyvät seitsemäntoista niin sanottua ”historiallista” kirjaa.

Näiden jälkeen tulee viisi kirjaa, jotka sisältävät viisauden sanoja ja erinomaista runoutta: JOB, PSALMIT (joista noin puolet katsotaan Daavidin kirjoittamiksi), SANANLASKUT ja SAARNAAJA sekä KORKEA VEISU. Kolme viimeistä kirjoitti Salomo lukuun ottamatta Sananlaskujen kahta viimeistä lukua.

Jäljellä olevat Heprealaisten kirjoitusten seitsemäntoista kirjaa ovat pääasiassa profeetallisia. JESAJA, jonka kirjoittaja ennusti kahdeksannella vuosisadalla eKr., JEREMIA, jonka kirjoittaja alkoi ennustaa seuraavalla vuosisadalla, neljäkymmentä vuotta ennen Jerusalemin vuonna 607 eKr. tapahtunutta kukistumista, VALITUSVIRRET, missä Jeremia murehtii Jerusalemin autioitusta, HESEKIEL, jonka kirjoittaja ennusti Babylonissa Jerusalemin hävityksen aikana, ja DANIEL, jonka kirjoittaja palveli Jehovan profeettana ennen seitsenkymmenvuotista vankeutta, sen aikana ja jälkeenkin.

Muita profeetallisia kirjoja kutsutaan ”pieniksi” profeetoiksi niiden pituuden vuoksi, vaikka nämä kaksitoista ennustusta eivät olekaan vähäisempiä tärkeydeltään eikä aikaan katsoen, jopa monet niistä menevät ”suurten” profeettojen edellekin. Nämä kaksitoista eivät noudata tarkkaan aikajärjestystä. Ensimmäisenä niistä on HOOSEA, sitten tulevat JOOEL (todellisuudessa kirjoitettu ensimmäisenä näistä seitsemästätoista), AAMOS ja OBADJA; JOONA, MIIKA, NAAHUM ja HABAKUK; SEFANJA, HAGGAI, SAKARJA ja MALAKIA. Täten meillä on kolme sarjaa, joissa kussakin on neljä kirjaa; Joona aloittaa toisen neljän kirjan sarjan ja Sefanja kolmannen sarjan.

Nyt tulevat Kristilliset kreikkalaiset kirjoitukset. Ensinnä on viisi pääasiassa historiallista kirjaa: neljä evankeliumia, MATTEUS, MARKUS, LUUKAS ja JOHANNES, sekä APOSTOLIEN TEOT. Sen jälkeen seuraa 21 kirjettä, niistä neljätoista Paavalilta, jotka muistamisen avuksi voidaan jakaa seuraavasti: hänen kolme pisintä kirjettään: ROOMALAISILLE ja 1. ja 2. KORINTTOLAISILLE; sitten neljä varsin samanlaista kooltaan, tyyliltään ja sisällöltään: GALATALAISILLE, EFESOLAISILLE, FILIPPILÄISILLE ja KOLOSSALAISILLE. Tämän jälkeen seuraa viisi, jotka alkavat T-kirjaimella: 1. ja 2. TESSALONIKALAISILLE, 1. ja 2. TIMOTEUKSELLE ja TIITUKSELLE. FILEMONILLE ja HEPREALAISILLE lähetetyt täydentävät Paavalin kirjeet. Paavalin kirjeistä on siis yhdeksän seurakunnille, neljä yksityisille ja yksi heprealaissyntyisten kristittyjen ryhmälle. Näin jää jäljelle seitsemän muuta kirjettä: 1. ja 2. PIETARIN, 1., 2. ja 3. JOHANNEKSEN, JAAKOBIN ja JUUDAAN KIRJE. Ja lopuksi kuvakielellä kirjoitettu ennustus, ILMESTYSKIRJA, viimeinen Raamatun kirja, mutta ei viimeksi kirjoitettu koska se kirjoitettiin vuonna 96 jKr., jota vastoin muut Johanneksen kirjoitukset näyttävät olevan kirjoitetut vuonna 98 jKr.

Tämä kirjojen luettelo voidaan muistaa vähin ponnistuksin. Sen muistaminen ei osoittaudu vain suureksi hyödyksi tutkittaessa Raamattua, vaan on myös kristityn evankeliuminpalvelijan suosituksena.