Pelkoa vai kiintymystä kumpaa sinä herätät?
KUMPAAKO sinä herätät: pelkoa vai kiintymystä? Mikä ero onkaan lähimmäisesi aurinkoisella, sydäntä lämmittävällä kiintymyksellä ja ihmisen levottomuutta herättävällä sairaalloisen synkällä pelolla! Me saatamme syvällä sydämessämme haluta herättää kiintymystä niitä kohtaan, joiden kanssa olemme tekemisissä, ja meidän pitäisi haluta sitä erityisesti niitä kohtaan, jotka ovat jossain määrin riippuvaisia meistä tai vastuussa meille. Mutta parhaista aikomuksistammekin huolimatta me saatamme tehdä juuri päinvastoin. Mistä se johtuu? Ajattelemattomuudesta, tarkkanäköisyyden puutteesta tai jonkinlaisesta itsekkäästä kunnianhimostakin.
Diktaattorit hallitsevat pelon avulla. ”Kun jumalattomat nousevat, piileksivät ihmiset.” Pelko ei rakenna, ja sen tähden on diktaattorien hallinto yleensä lyhytaikainen. – Sananl. 28:28.
Työnantajien ja esimiesten täytyy olla varuillaan tässä suhteessa. Työnantaja saattaisi helposti herättää pelkoa eikä kiintymystä työntekijöissään pitämällä heitä erottamisuhan alaisuudessa tai olemalla mielivaltainen ja kohtuuton. Seurauksena on, että hänen työntekijänsä saattavat työskennellä ainoastaan silloin kun heitä valvotaan. Samoin täytyy vanhempien, seurakunnan valvojien ja opettavan kristityn evankeliumin palvelijan olla huolellinen suhteissaan niihin, jotka on uskottu heidän huostaansa.
Jotkut isät, varsinkin Keski-Euroopassa, ovat taipuvaisia herättämään pelkoa perheessään. He voivat vaatia ehdotonta tottelevaisuutta ja mitä suurinta kunnioitusta, samalla kun laiminlyövät rakkaudellisen huomaavaisuuden osoittamisen perheen päänä. Toisissa maissa herättää vaimo ja äiti todennäköisemmin pelkoa, ja mies luopuu osastaan, koska haluaa rauhaa. Äidit taas vuorostaan luovuttavat arvovaltansa lapsille peläten heitä. Ei ole ihme, että tässä maailmassa on niin paljon yhteiskunnallista anarkiaa!
Apostoli Pietari neuvoi kristittyjä valvojia tässä asiassa. Hän kielsi heitä vallitsemasta herroina Jumalan laumaa ja olemaan sen sijaan esimerkkeinä. Herrana toimiva herättää pelkoa; se, joka antaa esimerkin, herättää kiintymystä. – 1. Piet. 5:3.
On kovin helppoa herättää pelkoa, jollemme ole ajattelevaisia. Se voi tapahtua pelkästään kasvonilmeillämme. Kun huomaamme toisen hymyilevän tai haluavan hymyillä ja kuitenkin pidämme kasvomme jäykkinä, pysymme ilmeettöminä tai emme vastaa hymyllä, niin herätämme epäilyä ja pelkoa sen suhteen, haudommeko me kenties jotain tuota henkilöä kohtaan. Kuinka vähän vaaditaankaan ponnistusta hymyilläksemme, ja kuitenkin se voi merkitä niin tavattoman paljon!
Me saatamme herättää pelkoa vielä äänensävyllämme. Raaka, tyly ääni, kova, taipumaton sävy voi pelottaa toisia ja saada heidät pelkäämään meitä. Meillä saattaa olla luonnostaan karu, ärsyttävä ääni, ja me voimme kuormittaa sitä liian suurella voimalla. Jos näin on, niin meidän olisi hyvä ajatella hiukan sen ominaisuuksien parantamista. Me voimme parantaa sitä tarkkailemalla ja harjoittelemalla itsehillintää, tekemällä sen lämpöisemmäksi, ystävällisemmäksi, miellyttävämmäksi kuunnella ja saattamalla siten sen sävyn herättämään kiintymystä eikä pelkoa.
Jälleen me voimme vielä herättää pelkoa, jos meillä näyttää olevan niin kiire, että meillä ei ole aikaa toisille. Henkilöt, joilla on pulmia, voivat pelätä tulla luoksemme, koska me annamme heille sen vaikutelman, että meillä on liian kiire kuunnella heitä. He pelkäävät häiritä meitä, vaikka saattaa hyvinkin olla, että tärkein, mitä voisimme juuri silloin tehdä, on, että kuuntelemme heitä ja annamme neuvoja ja rohkaisua.
Olemmeko me kärsimättömiä? Sekin saattaa herättää pelkoa toisissa. Jos me harmistumme keskeytyksistä, olemme taipuvaisia kiihottumaan, menettämään malttimme tai vastaamaan terävästi itsehillinnän puutteessa, niin on hyvin todennäköistä, että me herätämme pelkoa emmekä kiintymystä. Toiset, jotka eivät halua loukata eivätkä vaivata meitä, voivat ruveta pelkäämään meitä, pelkäämään, etteivät loukkaisi.
Eräs yleisimmistä syistä, joilla me voimme aivan tietämättämme herättää pelkoa, on empatian puute, se, että me emme asettaudu toisten sijaan, emme ymmärrä heitä. Kuinka usein onkaan huomautettu: ”Niin, sinä et ymmärrä!” Tämä ymmärtämättömyys herättää pelkoa toisissa. Se panee meidät muodostamaan vääriä johtopäätöksiä, mitkä vaikuttavat esteinä itsemme ja toisten välillä.
Miten helppoa onkaan herättää pelkoa kiintymyksen asemesta aikomuksestamme huolimatta, jos toimimme ajattelemattomasti tai ymmärtämättömästi! Ei niin, että toisten tunteitten pitäisi aina hallita velvollisuuksiemme täyttämisessä, vaan me haluamme olla niin tehokkaita kuin mahdollista niiden suorittamisessa. Me tiedämme, mikä vastuumme on, me tiedämme olevamme tilivelvolliset jollekulle toiselle, niin kuin toiset voivat olla meille. Mutta kun me tunnemme velvollisuutemme, niin voimme ajatella sitä tapaa, millä me ne suoritamme. Voimme olla lujia tilanteessa ja kuitenkin ystävällisiä. Kaikella on aikansa auringon alla. Meidän ei tarvitse mennä töykeyden tai säälimättömyyden vastaiseen äärimmäisyyteen ja olla epäröiviä ja arkoja. Kun on ylläpidettävä kuria, niin muistakaamme olla hitaita vihaan ja vedota järkeen.
Jumalan sana on täynnä hyviä esimerkkejä niistä, jotka ovat herättäneet kiintymystä pelon sijasta. Eräs näistä, suurin ihmisten joukossa, ei ole kukaan muu kuin Jeesus Kristus. Hän oli ystävällinen, ajattelevainen, ymmärtäväinen. Hän sanoi: ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen [lempeämielinen, Um] ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.” – Matt. 11:28–30.
Eräs, joka antoi hyvän esimerkin meille Jeesuksen seuraamisessa tässä suhteessa, oli apostoli Paavali. Huomaa, miten hän herätti kiintymystä toisissa: ”Me olimme lempeät teidän keskuudessanne, niinkuin imettävä äiti, joka vaalii lapsiansa; niin mekin, teitä hellien, halusimme antaa teille, ei ainoastaan Jumalan evankeliumia, vaan oman henkemmekin, sillä te olitte meille rakkaiksi tulleet.” – 1. Tess. 2:7, 8.
Noudattaen näitä hyviä esimerkkejä me haluamme tuottaa onnellisuutta sekä itsellemme että niille, joiden yhteydessä olemme.